Pikku vampyyri

[Rami Selin]

Hymp..joo. Kauno sopii hienosti Pikku Vampyyriin, mutta tässä kohtaa musta käytännollisyys ajaa kyllä tyylin ohi.(Vai onko tämä sittenkin tarkoitettu jollekin aikuisille sarjifriikeille.)

Lainailin kirjaa naapurin muksuillekin ja toka luokkalaisen eka kommentti oli: "Emmä saa tästä mitään selvää."

Muuten on aiheuttanut hilpeitä hetkiä naapurustossa.   

Eikö lapsille enää opeteta kaunoa? Outoa. Tosin eihän ne nykyään osaa suomeakaan osaa kirjoittaa, mutta silti...
   Kauno saa pysyä Pikku Vampyyreissä. Loppuun voi laittaa liitteeksi vaikka "kaunokirjoituksen pikakurssin", mutta tyyliä ei saa vaihtaa. Kauno ei ole mikään vieraskieli, vaan suomea, jota suomea osaavan voi olettaa osaavan.

[Kapteeni Kenguru]

Vieläkin harmittaa, että suomalaisissa Tinteissä ei ole kaunoa kuplissa (tosin niissä ekoissa kovakantisissa oli).

Jos Tintissä olisi kaunoa niin tuskinpa olisin ostanut yhtäkään sarjan albumia.

Kaunokirjoituksesta sain koko loppuelämäkseni ja vielä pariin seuraavaankin ihan tarpeeksi, kun vielä ollessani ala-asteella se kuului opetusohjelmaan. Eli kynä käteen ja ei muuta kuin treenaamaan kirjaimia. A A A A A A, B B B B B B.. sivukaupalla jokaista aakkosiin kuuluvaa kirjainta. Eivätkä koskaan ne kirjainten kaaret ja muodot olleet kelvollisia, opettaja ei koskaan väsynyt huomauttamaan että "kyllä sulta ainekirjoitus muuten sujuu, mutta kun nuo kirjaimet ovat niin rumia. Sinun täytyy harjoitella lisää."
Saakeli, mun ei täydy tehdä mitään muuta kuin kuolla. Jäi silloin aikoinaan tuo sanomatta opettajalle.
Päätin tuolloin että ellei ole aivan pakko niin vältän kaunokirjoitusta sen kaikissa muodoissaan. Niinpä yläasteelle siirryttäessä, missä ei kiinnitetty enää huomiota siihen miten läksyt oli tehty vai olivatko ne ylipäänsä tehty ollenkaan, jäi kauno kohdallani lopullisesti historiaan. En enää taida edes muistaa kaikkia sen kirjaimia. Että paljonpa niistäkin loputtomista kaunokirjoituksen harjoitteluun hukatuista tunneista onkin ollut hyötyä.

Ja ettei nyt ihan aiheen vierestä menisi, niin Pikku vampyyrin kyllä luin ja pidin siitä. Jopa se kaunokirjoitus jotenkin sopi hyvin sen tunnelmaan. Mikä lienee ainutlaatuista, muistaakseni joku Muumi taisi jäädä lukematta koska siinä oli käytetty kaunoa.

[VesaK]

Siinä on semmoinenkin ropleemi että ranskalaiset kustantajat ovat käyneet tarkemmiksi käännöstenkin tekstausta kohtaan. Katsokaa nyt vaikka Asterixin ja Lucky Luken uudempia painoksia. Fontti on oleellinen osa grafiikkaa eikä sille voi mitään, vaikka tekstityylin takija nuoremmilta menee juttu ohi. Lukekoot sitten vanhempina, kyllä Pikku Vampyyri kestää.
Ajatelkaa nyt vaikka Tove Janssonin "Kuinkas sitten kävikään" -teosta ladotulla tekstillä, voe heletatti sentään!  

[Kapteeni Kenguru]

Ajatelkaa nyt vaikka Tove Janssonin "Kuinkas sitten kävikään" -teosta ladotulla tekstillä, voe heletatti sentään! 

Ah, tuohan se olikin se teos mitä hain edellisessä viestissä.

Jaa ladottua tekstiä? No, siinä tapauksessa saattaisin viimeinkin lukea sen loppuun, ilman että tuumisin "hitto näitä kiemuroita viiti sikakaan lukee" ja jättäisin homman kesken.
Kaunokirjoitus on ehkä ollut kova juttu 1700-luvulla, mutta kyllä sen on jo korkea aika vaipua historian hämäriin.

Tuli muuten pelottava ajatus mieleen. Entäs jos joku tekisi sellaisen viruksen, joka muuttaisi kaikkien nettisivujen tekstin kaunoksi? Kaikkea karmeaa sitä voikin keksiä lauantai-iltana.

[Timo Ronkainen]

Jos Tintissä olisi kaunoa niin tuskinpa olisin ostanut yhtäkään sarjan albumia.

Eihän se Tintin alkup. tekstaus mitään kaunoa ollut, vaan tämmöistä gemenaa:



Sitä mukailevaa olikin ensimmäisten WSOY:n kovakantisten Tinttien tekstaus.
Se kauno mitä minä aikoinaan opin, ei ole enää sitä mitä nyt opitaan koulussa. Sehän on lähes puhdasta tekstausta. Olisipa semmoista ollutkin, niin olisi ollut helppoa.

[Timo Ronkainen]

Kaunokirjoitus on ehkä ollut kova juttu 1700-luvulla, mutta kyllä sen on jo korkea aika vaipua historian hämäriin.

 

[Kapteeni Kenguru]

Eihän se Tintin alkup. tekstaus mitään kaunoa ollut, vaan tämmöistä gemenaa:

Ai jaaa... tuohan on ihan tyylikkään näköistä. Eihän tuossa mitään vikaa olisi.

Mutta oli aika karmiva ajatus että Tintissä olisi sitä koulussa opetettua kaunokirjoitusta. Olen tänään lueskellut mm. äärioikeistolaisfoorumia sekä aikuisviidesivuja, mutta tuo oli ehdottomasti järkyttävintä mitä olen tänään nähnyt.

Fraktuurakin on kaunoa parempi, ehkä sitä ei olisi mitenkään herkkua kirjoittaa mutta onhan se komean näköistä. Eikös se ole juuri se fontti joka lukee Gifu-askin kyljessä?

[Lurker]

<snip>Lainailin kirjaa naapurin muksuillekin ja toka luokkalaisen eka kommentti oli: "Emmä saa tästä mitään selvää." Ja kirja jäi lukematta.<snip>

No, joo, ehkä olin vähän vanhanaikainen. Kaikki mikä on vähänkin vaikeata lapsille, pitää tehdä helpoksi. Ponnistelu ei palkitse vaan vain aiheuttaa turhaumia.

[Marj]

No voihan helvata sentään. Sillä aikaa, kun väänsin Vesalle vastausta oli keskustelu ehtinyt juoksemaan jo ihan uusille urille. Laitetaan nyt tänne, kun tuli tehtyä.
Aikuisten taidetta vai lasten käyttökirjallisuutta?


Tämä kaunoasia, tuli oikeistaan mieleen, koska itsekin vasta tajusin (sitä hirveää tavaamista katsellessani), että toden totta nykyajan lapset ei osaa kaunoa. Kauno on hyvä tyylikeino, mutta varmaan harkitsen itsekin useamman kerran, onko se käyttö perusteltua. Kuulun varmaan viimeisimpiin ikäluokkiin, joka on ne pahimmat kiekurat opetellut ja siitä on jo parikymmentä vuotta.   

[VesaK]

Voi ihanaa, tästähän saa aivan uudentyylisen keskustelutyylin qvaakkiin! Väittele sarjakuvin!
Joo, mutta jos aikuinen ostaa sarjiksen melkein lukutaidottomalle lapselle niin on hän myös velvoitettu auttamaan sen lukemisessa. Lapsi voi vaikka oppia jotain.
Itse rääkkäsin omia vanhempiani, lähinnä äitiä, luetuttamalla uudestaan ja uudestaan akuankkoja. Ei väliä vaikka osasin tekstit jo ulkoa - ja kun lopulta vanhemmat väsyivät, niin kas, minä osasinkin lukea.
Jotakin se pitää vaatia nykyajankin penskoilta. "Ei tipu pisaraakaan imeläkiisseliä ja sokeruhuurrettuja vaahtomussuja ennenkuin oot lukenut Pikku Vampyyrin."

[Kapteeni Kenguru]

Voi ihanaa, tästähän saa aivan uudentyylisen keskustelutyylin qvaakkiin! Väittele sarjakuvin!

Sitähän on jo yritetty. Ilmeisesti aika ei ollut kypsä tuollaiseen keskusteluun?
Mutta Marj sai nyt kyllä pisteet kotiin. Onhan se paljon miellyttävämpää lukea sarjakuvia ihan näillä nettifoorumeillakin kuin persoonattoman ulkomuodon omaavia tavallisia viestejä. Myöskin sarjakuvia tehtäessä joutuu pakosti hieman miettimään ensin sanomisiaan, mikä sekin osaltaan saattaisi edistää keskustelukulttuuria. Tuollaisia viestejä olisi kiva nähdä tulevaisuudessakin, vaikka ne tosin ovatkin hieman vaivalloisempia tehdä verrattuna muutaman tekstirivin kirjoittamiseen.

[Marj]

Vastataan nyt VesaK:lle vielä sanallisestikin, vaikka argumentit meneekin paljon kökkösemmiksi...

En ole puhunut melkeen lukutaidottomista lapsista. (Testitenavat oli 8 ja kymmenen väliltä. Saattaa tietysti olla, että ovat sitten keskiarvoa tyhmempiä.)

Ei Pikku Vampyyri ole mikään ensilukukirja, eikä pidä ollakaan. (Siinä on ihan liikaa ja liian paljon vaikeita sanoja. Ja tekstiäkin niin turkasesti.) Kaunokirjoitus vaikeuttaa ja hidastaa sujuvastikin lukevan lapsen lukunautintoa. Ja ihan turhaan! Huomasitko sanan nautintoa. Pikku Vampyyri on turkasen hauska, miksi sitä pitäisi takoa hampaat irvessä kuin jotain ranskanläksyjä?

Ja vaatia...jotain läksyjäkö taas.
Miten voit Vesa lapselta vaatia jotain sellaista, mitä sille ei ole opetettu? Sinulla ja minulla on ihan erilainen ”koulutuspohja” kuin tämän päivän koululaisilla. He eivät ole vääntäneet tunti kaupalla koukeroita oikeinkirjoitusvihkoon vaan harjoitelleet tekstausta muistuttavia tyyppikirjaimia. Luultavasti aikuiselta VesaK:ltakin taitaisi jäädä muutama romaani lukematta, jos se olisi painettu edellä mainitulla fraktuuralla.

Teksti on tärkeä osa visuaalista kokonaisuutta, mutta sen tärkein tehtävä on tulla luetuksi. Jos tekstiä ei pysty lukemaan, mikä sen tehtävä sitten on...

Jos minä saisin päättää, niin kyllä! Kauno tulisi heti takaisin kouluihin. Ja ihan vaan siksi, että Pikku Vampyyri näyttäisi paljon paremmalta kaunokirjoituksella.


Musta Pikku Vampyyri on juuri siksi niin ihana, koska siitä ei paista läpi se aikuisen ylemmyys ja oikeassa oleminen...
Kun tämä kaunoasia tuli nyt esille, niin ehkä me kalkkissukupolvi osaamme ottaa tästä lähin tämänkin näkökulman huomioon nuoremmille suunnatuissa julkaisuissa. Kaikki konttaamaan!   

[Outi]

"Pikku Vampyyri - kaunolla vai ilman":
Oikeus voitti, siis taiteilijan oikeus mikä on se paras oikeus!

Jos Sfar on sen kaunolla kirjoittanut, niin kaunolla se on ja sillä sipuli. Ja kauniimmin se tarinan henkeen, tunnelmaan jne. sopiikin. Ei ne ranskalaiset lapset kaunoa sen paremmin osaa lukea kuin Suomessakaan ja silti on ihan mukavasti näitä  kirjoja lukeneet, siis Ranskassa. Kirja kauniiseen käteen ja lukemaan lapsille vampyyrijuttuja...

Joann Sfar on melkein parasta mitä maailmassa on. Sfaria voi lukea aina. Ja aina tulee onnelliseksi. Olen lukenut Sfarin päiväkirjat n.78,5 kertaa läpi ja aina vain tulen onnellisemmaksi. Pikku Vampyyri toimii yhtä loistavasti. Seuraava Pikku Vampyyri-albumi (suomeksi) on aivan mahtava, melkein itkettää kun se on niin hyvä! Ei osaa moni tehdä sarjakuvia jotka toimivat täysillä niin aikuisille kuin lapsillekkin. Tove, Joann ja....

Minä opettelin ranskan vuonna nolla jotta pystyisin lukemaan Dupuy & Berberiania joten sulkakynä käteen ja kiemuroita opettelemaan, hop hop!! Se kannattaa!!

[puro]

Jos Sfar on sen kaunolla kirjoittanut, niin kaunolla se on ja sillä sipuli.

Jos Sfar on sen ranskaksi kirjoittanut, niin ranskaksi se on ja sillä sipuli.

-P.

[Timo Ronkainen]

Ehdotan poistettavaksi vielä pienaakkoset, gemenat. Jos siirrytään kirjoittamaan pelkillä isoilla (mikä onkin itseasiassa sarjakuvissa yleisintä), on kaikki taas helpompaa. Samaten turhina voisi poistaa pilkut, kun ei niitä kukaan kuitenkaan jaksa käyttää tai opetella.

Timo