Vastataan nyt VesaK:lle vielä sanallisestikin, vaikka argumentit meneekin paljon kökkösemmiksi...
En ole puhunut melkeen lukutaidottomista lapsista. (Testitenavat oli 8 ja kymmenen väliltä. Saattaa tietysti olla, että ovat sitten keskiarvoa tyhmempiä.)
Ei Pikku Vampyyri ole mikään ensilukukirja, eikä pidä ollakaan. (Siinä on ihan liikaa ja liian paljon vaikeita sanoja. Ja tekstiäkin niin turkasesti.) Kaunokirjoitus vaikeuttaa ja hidastaa sujuvastikin lukevan lapsen lukunautintoa. Ja ihan turhaan! Huomasitko sanan nautintoa. Pikku Vampyyri on turkasen hauska, miksi sitä pitäisi takoa hampaat irvessä kuin jotain ranskanläksyjä?
Ja vaatia...jotain läksyjäkö taas.
Miten voit Vesa lapselta vaatia jotain sellaista, mitä sille ei ole opetettu? Sinulla ja minulla on ihan erilainen ”koulutuspohja” kuin tämän päivän koululaisilla. He eivät ole vääntäneet tunti kaupalla koukeroita oikeinkirjoitusvihkoon vaan harjoitelleet tekstausta muistuttavia tyyppikirjaimia. Luultavasti aikuiselta VesaK:ltakin taitaisi jäädä muutama romaani lukematta, jos se olisi painettu edellä mainitulla fraktuuralla.
Teksti on tärkeä osa visuaalista kokonaisuutta, mutta sen tärkein tehtävä on tulla luetuksi. Jos tekstiä ei pysty lukemaan, mikä sen tehtävä sitten on...
Jos minä saisin päättää, niin kyllä! Kauno tulisi heti takaisin kouluihin. Ja ihan vaan siksi, että Pikku Vampyyri näyttäisi paljon paremmalta kaunokirjoituksella.
Musta Pikku Vampyyri on juuri siksi niin ihana, koska siitä ei paista läpi se aikuisen ylemmyys ja oikeassa oleminen...
Kun tämä kaunoasia tuli nyt esille, niin ehkä me kalkkissukupolvi osaamme ottaa tästä lähin tämänkin näkökulman huomioon nuoremmille suunnatuissa julkaisuissa. Kaikki konttaamaan!