Lähinnä tuota opusta selaillessa sapetti se, miten paljon Coope puhuu läpiä päähänsä. Vesiväreillä kannattaa maalata ohuelle paperille, varjostaminen hoituu sillä että vain painetaan kyvää kovempaa, eikä viivotinta pitäisi käyttää kun eihän oikeassakaan maailmassa ole paljon suoria viivoja. Just.
Piirtotyyli nyt on mitä on. Eihän tuon tapaisista kirjoista ole ikinä tarkoitus ottaa suoraan mallia, joten kuvattu tyyli on sinänsä epäolennainen. Enemmänkin niissä pitäisi käydä läpi alkuharjoituksia sekä yleisiä tekniikoita, joilla saavutetaan (tässä tapauksessa) mangatyylinen jälki. Mutta kun opuksessa ei juurikaan kerrota yleisimmistä mangavälineistä tai -metodeista, on sen hyötyarvo vähän kyseenalainen.
Vähän kiusaa se, että ilmeisesti alunperin postimerkin kokoisia kasvokuvia on suurennettu hävyttömän isoiksi, jolloin rupuinen puuvärijälki näyttää entistäkin rupisemmalta. Coope ei myöskään ole käyttänyt viivotinta/harppia yhdessäkään kaavakuvassaan, mikä lisää entisestään hapuilemisen tuntua.
Toki on hatunnoston arvoista saada oma julkaisu ulos tuolla iällä, mutta... Jokin suomalainen kustantaja voisi tarttua nakkiin ja palkata kunnollisia suomalaisia piirtäjiä tekemään piirto-opasta suomalaisille aloittelijoille.