Minä en yritä vakuuttaa Valkoisen tiikerin tai Blacksadin hyvyyttä, koska vakuutteluja ne eivät tarvitse.
Jos et ymmärrä: et ymmärrä.
mutta omia kommenttejasi on silti vaikea ottaa todesta jos ne ovat näin sisäisesti ristiriitaisia:
On neroja jotka sotkee tyylejä ja lajityyppejä suvereenisti, mutta Valkoisen tiikerin tekijät eivät tämän perusteella kuulu siihen kastiin. ..... Kerronnassa on aika paljon vekkejä. ...
Eikä kyse ole siitäkään mitä 50 sivussa voidaan kertoa vaan mitä siinä yritetään kertoa ja miten (teknisesti ja millä asenteella). Kuten Jantunenkin totesi (Ja olikohan siitä jo tässäkin ketjussa) Valkoisen tiikerin kohderyhmää on aika vaikea hahmottaa. Kaikki viittaa siihen että se tosiaan on eurosarjisten yli-ikäisille fanipojille joille riittää se että päähenkilö on töröhuulinen ja muodokas nainen. Eli jos hyvyys määritellään näin, niin Valkoinen tiikeri on kohtuullisen hyvä sarjakuva.
Eli siis kerronnan vekit eivät vaikuta varsinkin jos kohderyhmä on silti oikein ja kerrotaan teknisesti sillä tekniikalla joka on hyväksytty kohderyhmän toimesta.
Myöhempi periaatteesi antanee siis minulle(ja miksei kaikille muillekin) oikeutuksen mangapuolella mainita jokin sarja kuitenkin onnistuneeksi koska silmät on isot ja joissain osuuksissa vilahtaa riittävästi pikkuhousuja, koska keskenkasvuisille mangafaneille se piisaa.
Ja muuthan eivät mangaa lue.
Joten oikeinkirjoitukseenhan ei silloin tarvitse panostaa.
Antti Vainion "kritiikki" mangapuolen 50 sivua kohtaan oli se että siinä missä (aivan järkyttävästi yleistäen) niin USAssa kuin euroopassa siinä ajassa ehditään kertoa tarina, jopa useampikin, on mangassa nippanappa saatu esiteltyä hahmoja ilman sen suurempaa henkilö- tai miljöökuvauksen syvyyttä ja juoni ei vielä liiku.
Miksi tekisikään koska sitä jatketaan kohderyhmälle opukseen 478 joista kukin on á 200sivua?
mutta ne isot silmät ja pikkutytöt piisaa kohderyhmälle.
Mutta tämän ottaminen muuna kuin sarkastisena heittona olisi perin erikoista jos lähtee siitä että molemmilla keskustelijoilla on ihan toimivat synapsit.
Itselleni kohderyhmä on ekonomien ja merkonomien keskustelukieltä millä ei ole mitään tekemistä tarinankerronnan kanssa. Olen valmis antamaan hyvästä tarinasta paljonkin anteeksi, joskus jopa kehnon piirroksen tai tyylin josta en pidä.
Tämän kohdalla en koe myönnytysten olevan tarpeen.
Odotuksia sisällöstä? mikäli näin olisi en olisi tarttunut kotimaisista sarjakuvista kuin Hiltusen, Takalon ja Rauhalan töihin. Tosin monta koti-ja ulkomaista olen jättänyt kesken kun en jaksa arvata onko kuvassa mies, paloauto vai puistomaisema kun syheröstä ei kerta kaikkiaan ota selvää.
Ja minä en lue Jantusen kommenttia R.Mäkisen kuvaamalla tavalla vaan kuten
itse sanoo:
Kuten tarkkaavainen lukija on huomannut, minulle ei ole niinkään merkitystä sillä, miten sarjakuva on toteutettu teknisesti, millainen teema tai aihe siinä on, tai millaisia ensimmäisiä visuaalisia viestejä se antaa.
Tärkeää ja kiinnostavaa on sarjakuvan vaikutus lukijaan.
eli tekniikka, teema tai aihe ei vaikuta vaan miten vaikuttaa lukijaan.
Just just.
Hyvä että on universaali määre.
Onneksi on kulttuuritahoja ja kriitikkoja jotka eivät edes yritä kierrellä noin vaan sanovat oman kantansa suoraan : Paskaa.
Turha yrittää esittää että se oma akateeminen loppututkinto tekisi kommentista painoarvoisemman tai sen esittäjästä fiksumman.
Valkoisen tiikerin tarina itsessään on esitetty klassisella ligne clairilla. Hyvin.
Mutta tässä on se mikä siitä tekee hyvän: se toimisi myös hyperrealistisella piirrosjäljellä tai vaikka luonnosta ja laveerausta yhdistelevällä suttutyylillä.
Aivan kuten se toimisi vaikka päähenkilö Alix olisi eri sukupuolta.
Samoin kuin Blacksad toimisi tarinana vaikka se olsikin esitetty ihmishahmoilla antrojen sijasta.
Mutta minä luenkin sarjakuvia tarinoiden takia.
