VIHAAN SARJAKUVAKERÄILIJÖITÄ!

[Timo Ronkainen]

Keräilyvietin on pakko olla evoluution tuote, metsästäjä-keräilijä -sisimpämme muinaisjoilta on yhä hengissä,

Hmm.. joo... ehkä "haravoinnin", etsimisen ja sitten löytämisen luoman mielihyvän on kanavoiduttava jonnekin. Kun ruokaa saa iisisti, ei eläinten, marjojen ja juurien metsästäminen ole enää kovin sykähdyttävää (osalla ihmisistä toki - inothimoiset marjastajat ja metsästäjät tiedetään). Apajan löytämisen mielihyvä siirtyy divareille ja kirppareille. Näin luulen.

Timo

[tolppis]

Just yksi kaveri kysyi puhelimessa MIKSI kerään sarjakuvia (ja kirjoja ja leffoja ja...ja...ja...jne...) jos en kerkeä kaikkia edes lukea/katsoa? Vastasin: "No, koska mä ihailen niitä. Ja keräilen".

D'oh!

(eli en minä tiedä, saan jotain samaa mielihyvää siitä kuin jotkut saavat, noh, vaikka nyt zekzistä...minä en uskalla edes sanoa koko sanaa!  )

Minäkin vihaan sarjakuvakeräilijöitä. Ihan hirveetä sakkia.

[Lurker]

Kyse on varmaan myös siitä, että kaikesta "hälystä" huolimatta moderni ympäristö on yllättävän köyhä ja tyhjä virikkeistä. Kaikkea on tarjolla mutta ei silti oikeastaan mitään. Tuota tyhjyyttä täytyy (ja pitääkin) täyttää jollain sellaisella, josta oikeasti välittää ja joka on tärkeää itselle. Virike virkistää.

Tietenkin jos keräily muuttuu fanaattiseksi ja sen kautta määritellään oma elämä, mennään jo liian pitkälle. Keräilyn tarkoitus kääntyy itseään vastaan. Siitähän tämä ketju sai alkunsa:

Haluan näin keskustelupalstan välityksellä kysyä sen kysymyksen, joka minulle esitettiin lukuisia kertoja kun keräilin sarjakuvia: "Onko sulla mitään elämää kun keräilet sarjakuvia?" Omalta osaltani voin vastata että silloin kun itse olin aktiivinen keräilijä ja muovipussitin ostokseni: Ei, ei ollut elämää. Ajatukset pyörivät sarjakuvien ja yhden Sannan ympärillä jolle ylistykseksi tein ensimmäisen sarjakuvalehteni.

[Korro]

Olen luultavasti tuhlannut Kreikanhallinnon velan verran rahaa sarjakuviin. Tuntuu välillä kun tökkii pahasti Lukki-mies, siltä kuinka ei olisi elämää. Mutta onneksi on muut ihmiset ketä satunnaisesti tapaan ja KVAAK.FI! Aijai, koulun käynti on hyvää vaihtelua jatkuvalle 'ostaosta,luelue' maratoonille. Myönnän hieman olevani nykyään vähän erakkoluonne kiitos sarjakuvien.

*Ei ole mitään hen.koht vihamiesta mielessä joka keräisi sarjakuvia.

[Lurker]

Myönnän hieman olevani nykyään vähän erakkoluonne kiitos sarjakuvien.

Keräilyvietin tyydyttämisen ja virikkeiden hakemisen lisäksi on sitten vielä tämä turvallisen pesän rakentaminen.

Kun "luola" on täynnä sarjakuvia ja siellä voi köllötellä lohtulukemisen kanssa, niin on turvassa pahalta maailmalta. ;-) Joskus taidettiin puhua sellaisesta ilmiöstä kuin "cocooning".

[Timo Ronkainen]

Tietysti sitä överiksi menoa pitää koittaa välttää  Olen nyt sentään osannut useinki olla ostamatta jotain, mutta vielä pitäis luopua jostain jo hankitusta. Opetellaan. Jotainhan on jo tullukin vietyä poies (hyvin vähän tosin) divareihin ynnä muualle ja jos ei muuanne kelpaa niin kierrätyskeskuspisteisiin.

Timo

[Korro]

Kela voisi auttaa 'keräily'-tuella tulevia keräiliöitä .Kun miettii sitä asiaa niin että jos näille X-sukupolventyypeille antaa sen työttömyyskorvauksen (todellakin)= juo ne rahat.
Ajatelkaa tätä asiaa niin kumpi vähempi haitallinen: PALJON SARJAKUVAKERÄILIÖITÄ vai DEEKUJA? Sarjakuvankeräiliäthän ovat tunnestusti absolutisteja (KÖFKÖF) ja sikäli harmittomia. TAAS deekut sitten pitää juhlapyhät,viikonloput yms poliisit kiireisinä.
Niin, miksei Kelassa voi olla 'keräily'tukea? Egmontkin saisi enemmän ostajia (yms) jos ihmisillä olisi rahaa ostaa Lukki-miehen seikkailut?

Tämä koko idea on pelkkä AHAA-elämys.

[hdc]

Minulle sarjakuvien ei koskaan ole tarvinnut olla priimakuntoisia, enkä säilytä niitä muovipusseissa. Jossain vanhoissa kirjoissa on vain hienoa, että niistä näkyy aiempiakin vaiheita. (Eikö todellinen alan harrastaja olisi vain iloinen siitä, että näkee, että hyvä kirja tai sarjakuva todella on LUETTU monta kertaa?).

Tässä asiassa olen samaa mieltä, vaikka kirjat ja sarjakuvat hankitaankin niiden sisällön perusteella niin esteettisenä esineenä minua viehättää enemmän sellainen sopiva nuhjaisuus ja kuluminen. Henk koht oikkuihini kuuluu priiman metsästämisen sijaan sympatiseerata elottomia esineitä jotka eivät ole täyttäneet tarkoitustaan ja siltä kannalta katsottuna onko surullisempaa asiaa kuin vanha kirja jota kukaan ei ole lukenut?
Sarjakuvissa tuossa on tietty vähän se ongelma että niissä fyysisten kappaleiden laatu on monesti aika heikkoa ja kestävät huonommin käsittelyä kuin hyvin sidotut kirjat (ehkä minä innostun tästä nykyisestä sarjisten kovakantisuusbuumista sitten neljänkymmenen vuoden päästä kun ne sarjikset saavuttavat esineinä esteettisesti miellyttävän tason).

Mutta joo, hyvin harvoin minä mitään käytettyä ostan netistä, mieluummin kolutaan niitä divareita joissa WYSIWYG. Ja lukukappaleita ostan jotka tuhoutuvat jos tuhoutuvat. Memento mori tai wabi sabi.

[Chessman]

Itsekkin kuulun näihin "kummajaisiin" jotka pussittaa lehtiänsä. Haluaisin hieman perusteluita tyypeiltä jotka tätä kummeksuu.

Jos on vaikka satoja euroja maksanut jostain lehdestä,ja sen aviisin todellinen jälleenmyyntiarvo tippuu vaikka 30 prossaa jonkun repeämän tai värien haalistumisen vuoksi,niin eiköhän se ole ihan järkevää hieman suojata lehteä?

Onko siinä jotain merkillistä,että pitää tälläistä arvokohdetta pussitettuna tukipahvin kans siellä pimeässä komerossa?

En kyllä itsekkään mitään komeron kosteusprosentteja seuraa,mutta kyllä yritän tehdä kaikkeni että lehteni säilyisivät mahdollisimman hyvin jälkipolville.

Luulen että nämä jotka ihmettelee tätä pussittelua,eivät omista yhtään 5e kalliimpaa kohdetta.

[hdc]

On tuolla hyllyssä kai jotain yli 5e tavaroita...mutta joo, en maksaisi useampaa sataa euroa mistään keräilykohteesta (20e menee jo kipurajalle käytetystä tavarasta, oli mikä tahansa) enkä mieti jälleenmyyntiarvoa, eli en ole keräilijä.  Mutta ymmärrän toki että nuo asiat ovat keräilijöille tärkeitä...
Ongelma tuleekin siinä kun se kiinnostuksenkohde niillä lukijoilla ja keräilijöillä on vain näennäisesti sama, jolloin tulee näitä kulttuurien välisiä konflikteja ja kenelläkään ei ole kivaa (kts. ketjun ensimmäinen viesti). Silloin kun keräilykohde on sellainen jota ei oikeasti käytetä muuhun tarkoitukseen kuin keräilyyn (käytetyt postimerkit, tulitikkuaskien etiketit jne) niin tuolalista harmillista tilannetta ei synny.

(ai niin, minä muuten en oleta että jälkipolvia kiinnostaa pätkääkään minun kiinnostuksen kohteeni kokoelmana...saattavat löytää tuolta hyllystä jotain kivaa ja roudaavat loput kirppikselle tms.)

[Kreegah Bundolo]

Sarjakuvakokoelman tuhoaminen sivuaa tätä aihetta.

Olen kyllä tyytyväinen kun vanhat kirjoitukseni herättävät keskustelua näin puoli vuosikymmentä myöhemmin. Ja kuulemma uudet tekstitkin kismittävät jotain urpoja niin paljon että ihan reaalimaailmassa pitää kerääntyä valittamaan. Tui tui!

[Antti Vainio]

Tää varmaan heräsi henkiin mun Chninkelistä. Mä ostin helvetinmoisen pinon 80-luvun laatusarjiksia pilkkahintaan yhdeltä itä-Helsingin ghettokirpparilta ja myin ne eteenpäin niin että kavereilta en ottanut mitään välistä ja muutenkin se oma siivu oli kohtuullinen. KERÄILIJÖILLE tämä ei käy, niille sarjakuvat on kuntoluokituksia ja odotettavissa olevaa arvonnousua. En arvosta heitä suuresti. Vetäkää käteenne, säälin teitä.

[Chessman]

On tuolla hyllyssä kai jotain yli 5e tavaroita...mutta joo, en maksaisi useampaa sataa euroa mistään keräilykohteesta (20e menee jo kipurajalle käytetystä tavarasta, oli mikä tahansa) enkä mieti jälleenmyyntiarvoa, eli en ole keräilijä.  Mutta ymmärrän toki että nuo asiat ovat keräilijöille tärkeitä...
Ongelma tuleekin siinä kun se kiinnostuksenkohde niillä lukijoilla ja keräilijöillä on vain näennäisesti sama, jolloin tulee näitä kulttuurien välisiä konflikteja ja kenelläkään ei ole kivaa (kts. ketjun ensimmäinen viesti). Silloin kun keräilykohde on sellainen jota ei oikeasti käytetä muuhun tarkoitukseen kuin keräilyyn (käytetyt postimerkit, tulitikkuaskien etiketit jne) niin tuolalista harmillista tilannetta ei synny.

(ai niin, minä muuten en oleta että jälkipolvia kiinnostaa pätkääkään minun kiinnostuksen kohteeni kokoelmana...saattavat löytää tuolta hyllystä jotain kivaa ja roudaavat loput kirppikselle tms.)

 Eihän nämä asiat ole suinkaan näin mustavalkoisia kuin tästä sun kirjoituksesta voisi päätellä.

Mikä onkaan hienompaa kuin lukea jotain vanhaa,hieman tunkalle tuoksuvaa arvokasta keräilykappaletta. Tärisevin sormin käännellä sivuja,ihastella hyvin säilyneitä värejä,eläytyä hetki menneisiin vuosikymmeniin..

Keräilijöitäkin on monenlaisia ja nämä minttimiehet/naiset ovat ilmeisesti niitä jotka saa aika monilta karvat pystyyn. En itsekkään ymmärrä että ostetaan uusi lehti ärrältä ja pannaan saman tien pussiin..

Itse vertaan sarjisten keräilyä taiteen keräykseen (niinkuin varmasti moni muukin).

Eli sen voi nähdä sijoituksena ja investointina tulevaisuuteen,lukunautinnon LISÄKSI.

[hdc]

Joo, onhan se harrastajien skaala oikeasti laajempi ja se uusien lehtien pussittaminen lukemattomina on se minulle käsittämätön ilmiö. Ja kuten sanottu niin minusta vokaation toteutumattomuus on jotenkin surullista myös elottomissa esineissä, eli se hyvä vanha kirja jota kukaan ei ole lukenut on kurja näky...

Sinänsä mieleen tulee myös se taidekonservaatiossa ajoittain esiin tuleva kysymys, että jos tulee joku teos johon on tehty näkyviä muutoksia (esim. kirja sidottu uudestaan tai vanhaan kaappiin vaihdettu vetimet) niin milloin sen konservaattorin on suotavampaa pyrkiä palauttamaan teos mahdollimman lähelle sitä alkuperäistä asua ja milloin se historia säilytetään osana esinettä...
Samaan tapaan minä oikeasti pidän siitä että kirjan etusivulta löytyy jonkun randomtyypin exlibris tai joulutoivotukset 50 vuoden takaa (pitäisiköhän muuten itsekin teettää exlibris...), vaikka eivät olekaan silloin minttiä.

[Antti Vainio]

Mä pidän myös kirjoista enemmän pokkareina kuin kovakantisina. edellisiin nojaten niissä on jotenkin käyttöesineen tuntu kun taas esim. mun oma nahkakantinen Rikos ja rangaistus vaan syyllistää tuolla hyllyssä. En ole ikinä aloittanut mutta siellä se jököttää.