SSOC 4 ilmestynyt ja 
luettu. Kooltaan selvästi paksuin tähän astisista, mutta se johtuu ainoastaa paksummasta 
paperista, sivuja ei ole yhtään enempää. Painettu taas vaihteeksi Kanadassa. Valtaosa tästä teoksesta on Big Johnin kädestä, välillä pikkuveli Sal tuuraa. Tussauksesta vastaa 
valitettavasti Tony DeZuniga. Jotenkin vain tyyli ärsyttää yhä enemmän ja enemmän. Esim. piirtää Coinanin ja muidenkin hahmojen suiden ympärille 
juonteita, jotka saa heidät näyttämään vanhoilta 
mummoilta. Lopussa sentään on yhdistelmä John Buscema & Klaus Janson. Ero on mielestäni 
huikaiseva. Tarinallisesti keskittyy Lin Carterin ja L. Sprague De Campin 
kehnon "Conan the Buccaneer"-tarinan sarjakuvaversioon (neljän lehden kokonaisuus). 
Mielestäni Thoth-Amonin käyttö tässä tarinassa on silkkaa ryöstöviljelyä, eikä hänen pyrkimyksensä pikkumaan kuninkaaksi sovi hahmon luonteeseen ollenkaan
. Kokoelman päättää 
haudanryöstäjä De Campin R.E.H:n miniromaanin "Musta muukalainen" pohjalta 'parannellusta'  "The Treasure of Tranicos"-tarinasta väännetty sarjis (2 numeroa). Tämä on kokooman parhaimmistoa, sillä R.E.H:n työtä on vaikea täysin 
pilata, vaikka kuinka yrittäisi. Joka tapauksessa 
kun lukee tämän putkeen "Conan the Buccaneer" jutun kanssa, niin ei voi olla huomaamatta karkeita epäjohdonmukaisuuksia näiden välillä. Alkuperäisessä "Mustassa miehessä" ei ole lainkaan Thoth-Amonia, mutta tähän hänet on taas ympätty. Conanin oikeastaan ei kai edes pitäisi tuntea sitä ennen "Phoenix in the Swordia". Lisäksi Zaronon ja Styygian sarvipään välinen yhteys "Buccaneerissa" ja sen selvä puute "Tranicoksessa" on tosi tyhmä juttu, vaikka kai jotenkin selitettävissä
. Mielestäni siis 
kehnoin SSOC-kokooma tähän mennessä. On tässä toki ihan hyviäkin juttuja - onhan sentään kyse 
Conanista! Tokihan nämäkin on julkaistava.