Lainasin kirjastosta Leena Huiman kirjoittaman opuksen "Vesimiehen lapset: mitä videosukupolven uususkonnollisuuden takana" (Karas-sana 1985), siihen kun oli törkätty yhdeksi asiasanaksi sarjakuvat. Ja eipä sillä, kyllähän tässä sangen huimassa kirjasessa käsitellään niitäkin. Conanille on omistettu kokonainen luku, nimeltään "Noitia ja alastomia naisia".
Miksi miltei joka sivulla on alastomia naisia kahleissa? Mitä ovat kaikki nämä pääkallopinot, demoniset alkuhirviöt, paholaiskasvoiset miehet, vääristyneet ilmeet ja merkilliset syvyyden kaivot?
Conan on erinomainen esimerkki siitä, mitä populaarikulttuurin rintamalla on tapahtumassa. Sen rinnalla Dracula ja vampyyrit ovat lastenleikkiä. Dracula ja vampyyrit voidaan sentään tunnistaa. Niistä tiedetään, että ne ovat niin sanottuja kauhukertomuksia. Conan ei ole. Se on historian sumuverhoon kiedottua seksin, sadismin ja saatananpalvonnan sekasotkua, jonka ulkonäkö harhauttaa kuvittelemaan, että kysymyksessä on viaton seikkailusarja. (s. 14-15)
Huima avaa numerosta 2/1985 löytyvän tarinan, paheksuu myös Solomon Kanea ja jatkaa sitten Conan-analyysiaan:
Conan on jokaisen pikkupojan ensimmäinen pornolehti - ja onhan sen ostamiskynnys isällekin matalampi, kun se on ilmiasultaan seikkailulehti...
"Naispaholainen" Sonja, eräänlainen amatsoni, sotii metallisissa rintaliiveissä, jotka jättävät puolet rinnoista paljaaksi. Pienen pienet bikinihousut ovat myös metallia. Jalassa on tietenkin näyttävät saappaat ja käsissä pitkävartiset hansikkaat. Muuten tyttö on ilkialasti. Tätä asua kutsutaan Sonjan "taistelupanssariksi".
Näin tyttö saadaan puettua asuun, joka herättää mielikuvia hallitsevasta, voimakkaasta sadistinaisesta. Sonja ei tosin riehu kovin usein ruoska kädessä, mutta heiluttaa kyllä miekkaansa kädet kainaloita myöten veressä. Kun Conan sitten vielä pullistelee lihaksiaan ja sojottaa jatkuvasti miekallaan yläviistoon, puberteetti-ikäisen on kyllä melko mahdotonta välttyä sellaisilta seksuaalisilta mielikuvilta, joissa miehet ovat väkivaltaisia ottajia ja naiset kahlittuja orjia tai (harvemmin) sadistisia vallanpitäjiä. (s. 21-22).