Nyt on "Kasvoton nainen" hankittu ja luettu. Sarjakuva ei tarjonnut mitään uutta tai ihmeellistä Ankardo-saagaan tai ollut muutenkaan erityisen mieleenpainuva millään saralla. Kaikin puolin keskiverto albumi, joka pesee vertailussa useamman uudemmista albumeista mutta jää puremaan tomua kauas parhaiden taakse.
Sokalista tulee vähän mieleen Woody Allen. Kummatkin ovat oman taiteenlajinsa mestareita, jotka ovat kuitenkin vaellelleet pitkään keskinkertaisuuden tai suoranaisen limboilun hukkateillä, mutta joiden uudet työt on kuitenkin katsastettava kerta toisensa jälkeen siinä toivossa että luvassa olisi uusi "Rasputinin merkki" tai "Manhattan". Allen palasi 2000-luvulla takaisin kartalle parilla onnistuneella elokuvallaan. Jospa seuraava Ankardo olisi sitten tekijänsä maineen restauroiva "Match Point"?
Etusivun arvostelussa[/url] todetaan, että Sokal piirtää seksikkäitä eläinkasvoisia otuksia epäonnistuneesti... No, voihan sen tietty noinkin nähdä. Mielestäni Ankardo on kylläkin tarkoituksellisen groteski sarjakuva, niin ulkonäöltään kuin sisällöltään.
Lurkerin kanssa samaa mieltä. Sokalin henkilöihin sopii myös tietynlainen kulahtaneisuus, ovathan nämä yleensä elämän kolhimia ja vuosien varjostamia. Jotkut frankmilleriläiset naishahmot eivät sarjan henkeen oikein istuisikaan.
Etusivun jutussa mainitaan myös Ankardon olevan "nimeään kantavassa sarjakuva-albumissa auttamattomasti sivuroolin esittäjä", mikä ei minusta ole suuri synti tämäntapaisessa dekkarigenressä, jossa (anti)sankarin läsnäolo voi ihan hyvin olla pelkästään "tekosyy" erilaisten henkilöhahmojen, ihmiskohtaloiden ja tapahtumapaikkojen esiinmarssittamiselle.