Tarkastaja Ankardon tutkimuksia – Kasvoton nainen
 |
Tapahtumat saavat alkunsa, kun Ankardo ottaa valkoisen Cadillacinsa kyytiin venäläisen ilotytön Galinan. Auton kylkeen posauttaa erään herttuakunnan irstas perillinen, nimeltään Norbert De Cludezaque alias Nono. Sekä Ankardo että Galina päätyvät Nonon kustantamana hienostosairaalaan, jälkimmäinen naama pahasti murskana. Naamataulun tärveltymisestä huolimatta Nono ihastuu palavasti Galinaan, mistä seuraa plastiikkakirurginen ihme ja Galinan pärstävärkki muotoillaan erään venäläisen pornotähden mukaan. Ja tämän jälkeen tarina vasta alkaakin. Yllätyksiltä ei säästytä, mutta Sokal ei pysty täysin perustelemaan kaikkia huimia tarinan käänteitä.
Benoit Sokal piirtää aivan yhtä hyvin ja tasaisesti kuin aina ennenkin. Sokalin tapa piirtää seksikkäitä eläinkasvoisia otuksia ei ole kuitenkaan erityisen onnistunut (sama puute vaivaa muitakin Ankardo-albumeita), sillä upean rungon jatkeena olevat irvistävät koirankuonot tai pitkänokkaiset linnunnaamat eivät todellakaan korista kokonaisuutta. Esimerkiksi Carl Barks on halutessaan onnistunut luomaan erittäin viekoittelevia ankkaneitoja, ja myös Juanjo Guarnido on onnistunut paljon paremmin naispuolisissa eläinhahmoissaan Blacksad-sarjassa. Vaan eipä sitten olekaan ihme, että Nono ihastuu juuri Galinaan, joka makaa sairaalassa naama siteissä.
 |
|
Himot heräävät tarinan kulminaatiopisteessä
|
Ankardon Cadillacista alkaa pikkuhiljaa muotoutua oma hahmonsa. Se on jo aikaisemmin saanut kolhuja sellaisen määrän, että vähän heikompi menopeli olisi löytänyt tiensä romupaaliksi. Tässäkin tarinassa Cadillac joutuu liki lunastuskuntoon, mutta Nonon anteliaisuuden myötä se saa vielä kerran uuden elämän. Ei olisi ihme, jos seuraavissa albumeissa näemme auton puhuvan. Ankardon henkilöhahmoon ei tässä albumissa juuri tule uusia sävyjä. Ankan karisma on tallella, mutta hän on tässä nimeään kantavassa sarjakuva-albumissa auttamattomasti sivuroolin esittäjä.
Väritys vaikuttaa liian haalealta ja tasapaksulta, mikä saa joissakin tapauksissa aikaan korostuneen kaksiulotteisen vaikutelman. Väritys on avustajana toimineen Pascal Regnauldin käsialaa. Ankardot ovat aina nojautuneet enemmän vahvaan tarinaan ja päähenkilön vastustamattomaan karismaan kuin huikaisevan taiturimaiseen piirrosjälkeen. Tässä albumissa tarina toimii, ja samalla koko albumi on onnistunut.
Julkaisun teknisessä toteutuksessa on ollut pieniä ongelmia. Näkyvin haitta on ollut saada tekstitys mahtumaan puhekupliin. Monesti puhekuplat näyttävät liian täyteen ahdetuilta. Joissakin tapauksissa teksti on rönsynnyt kuplan viivojen yli. Ilmeisesti teksti on kirjoitettu käsin puhekupliin. Mainittu haitta ei ole kovin häiritsevä. Painojälki on hyvää ja käytetty paperi tarkoitukseen mainiosti sopivaa. Jotkut kuvat ovat oudon hämyisiä, ikään kuin lievästi tärähtäneitä valokuvia. Efekti lienee tarkoituksellinen, sillä samaa ‘vikaa’ on havaittavissa myös sarjan edellisissä albumeissa.
 |
|
Ankardolle alkaa totuus paljastua
|
Kasvoton nainen on jo Ankardo-sarjan 17:s albumi. Vaikka kyseessä on kovastikin kelvollinen tarina, niin sarjan ensimmäisen viiden seikkailun tasolle tämä ei yllä. Toisaalta – harva muukaan sarjakuva-albumi yltää. Amerzonian jälkeen Ankardo on vaeltanut tasalaatuisen hyvänä ilman, että mikään albumi olisi lipsahtanut kehnon tai erinomaisen kategoriaan. Tämä albumi ei tee poikkeusta, mutta se on selvästi lähempänä erinomaista kuin kehnoa. Tästä on hyvä jatkaa. Viime aikoina uusi albumi on julkaistu kerran vuodessa. Enkä saamme seuraavan albumin jo ensi vuonna.
Keskustele Kvaakissa Ankardosta.
Piirtänyt Benoit Sokal
Kirjoittanut Benoit Sokal
Värittänyt Pascal Regnauld
Suomentanut Juhani Tolvanen
Tekstannut Mikko Huusko
Kustantanut Kustannus Jalava
Painettu EU:ssa 2009
ISBN 978-951-887-416-7
48 sivua, pehmeäkantinen, koko 22,2 x 29,5 cm
Suositushinta 13,75 euroa