Ankardoakin on alettu julkaista Ranskassa integraalimuodossa.
Ensimmäinen opus pitää sisällään Koiran paluun, Rasputinin merkin ja Lempeän kuoleman.
Toisessa osassa ovat Usvahäät, sekä minulta puuttuneet Amerzonia ja Valkoinen Cadillac. Tilasin ja sain tuon jälkimmäisen integraalin, ja eilen luin sen.
Huono uutinen on, että sivukokoa on pienennetty. 17,5 x 23,6 cm, eli Sokalin taidetta joutuu vähän tihrustamaan.
Usvahäissä Ankardon maailma on vielä raadollisimmillaan, mutta Amerzonia tarjoaa enemmänkin runollisuutta, kauneutta ja mystisyyttä raadollisuudella maustettuna.
Valkoinen Cadillac on sitten jo aika nyky-Ankardoa, heppoinen tarina... tai ainakin minun oli vaikea päästä siihen sisälle heikolla ranskantaidollani. En meinannut saada selvää siitä mitä Ankardon oli siinä varsinaisesti tarkoitus tehdä. Ehkä se selkenee kun tavaan puhekuplia vielä muutaman kerran. Eniten minua ärsytti se, miten Sokal marssitti yhdessä kohtauksessa epäuskottavasti vuoronperään esiin Bronxin (Lempeä kuolema), Rasputinin (Rasputinin merkki, Usvahäät, Unelma horisontista), Klaran (Ensimmäiset tutkimukset), Koiran paluun Fernandin ja seuraavalla sivulla vielä Carmenin (Amerzonia, Musta meri). Mutta näistä Carmen oli ainoa joka ei kadonnut samantien kuvioista, vaan nähtiin tarinassa ihan kunnon roolissa. Oli onneksi söpöimmillään.
Pieni pettymys tuo integraali oli pienemmän koon takia, mutta eipä tuo pääsyt lukukokemustani pilaamaan.
