Asterixeissa on parasta se, että niistä löytyy joka kerta jotain uutta bongattavaa. Tarinoihin ja kuviin piilotettuja viittauksia ties mihin lähteisiin on lukemattomia. Esimerkiksi luettuani Asterix legioonalaisena monen vuoden jälkeen taas uudestaan, kiinnitin huomiota, kuinka yhden kuvan mallina (sivu 35, kolmas kuva) on käytetty mitä selvimmin Théodore Géricaultin
Medusan lauttaa.
Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota belgialaisen legioonalaisen muodikkaaseen kampaukseen. Englantilaiset saavat kuulla ruoastaan tässäkin albumissa.
En kyllä ihmettele, ettei Asterixit ole lyöneet läpi Japanissa. Albumeista nauttiminen vaatisi valtavan tietovarannon eurooppalaisesta kulttuurista. Samaa voi varmaan sanoa monista japanilaisista sarjakuvista. Kuinka paljon menee hukkaan, kun ei ymmärrä kulttuurillisia viittauksia. Kääntäjiä voi myös kiitellä erinomaisesta työstä.