Paras Asterix-albumi?

[tertsi]

Tästä tuleekin elävästi mieleeni:
Joskus 80-luvulla oli jotkut bileet ja jollain tyypillä oli kitara mukana. No, siinä sitten joukolla lauloimme jotain Viidettätoista yötä. Minä osaliistuin myös täysin rinnoin. Takanani eräs tyttö totesti kuivasti, että nyt hän sai todisteen teorialle, jonka mukaan se, joka osaa piirtää, ei osaa laulaa.

Sen jälken ei ole kauheasti laulattanut.



Ayyy, äiti, äiti...

[Justus]

Kultainen sirppi lienee paras Asterix minusta. Päälliköiden ottelu on myös hyvä albumi  ja Korsika tietysti. Huonoin kansi on minusta kadonneessa Kilvessä ja paras Asterix ja Rahapata -albumissa. Alppikukka on myös hyvä kansi. Näkee että joissain on koottu kansi ja joissain vartavasten piirretty. Aika ihme juttu, miksei kaikissa ole kunnon kantta?

Luin kaikki oikeat Asterixit tässä juuri ja näin kaupassa uusimman "Asterixin". Jonkun pitäisi mennä hei ja viedä Uderzo hoitokotiin ja ottaa siveltimet pois ukolta, ettei pilaisi Asterixia. Siinä uusimmassa on avaruusolioita ja supersankareita jne, ei ei. En viitsinyt ostaa kun kova hinta olisi aiheuttanut pahaa hellasäröä.

[VesaK]

No enpä sanoisi että uusin Asterski olisi hinnalla pilattu, muuten kyllä. Goscinnyn kirjoittamat tarinat ovat järjestään loistavia, jotenkin niin luontevia, aivan unohtuu että jonkun on täytynyt nämäkin keksiä ja kirjoittaa. Kun tekijät saivat kunnon otteen hahmoistaan, klassikoita pukkasi klassikon perään. Huomatkaa miten yksi ainoa, joskus hyvinkin pieni tekijä tai luonteikas henkilöhahmo, venyy kantavaksi teemaksi koko 46 sivun mittaan.
Jumaltenrannan nousussa ja tuhossa kyse on kerrostalosta, Caesarin lahjassa pikku marmorilaatasta, Obelix & kumpp.:nissa hiidenkivet, Asterix ja rahapata, Caesarin laakeriseppele, Asterix ja riidankylväjä.
Eli ei mestarilliseen lopputulokseen tarvita kovin montaa ideaa, riittää että ne ovat hyviä. Pelkistäminen on hyve.

[X-men]

Minusta Kleopatra on paras koska siinä tapahtuu muutakin kuin normaalia Roomalaisten hakkaamista ja siinä on yksi niitä harvoja kertoja kun Obelix saa taikajuomaa ja on myös kiva nähdä Caesarin nöyristelevän Kleopatran edessä.

[Sunri]

Oma suosikkini on Asterix ja Kleopatra, sehän oli se ensimmäinen minkä vaivauduin kotiinkin ostamaan. Juoni on mukava, ja tietysti "ah mikä nenä." Isukki tätä silloin taistelevien pesusienien aikaan minua suositteli kun oma suosikkinsa aikoinaan oli, ja pojan puutteessa kasvatetaan tyttö sarjakuvahirmuksi. Ensimmäisiä ei-akuankkoja Asterix minulle oli, ja... Hmm. No, tämä on minun mielestäni hyvä. Ja rakastan etukannen huomautusta. Toinen suosikkini on varmaan Asterix ja Caesarin laakeriseppele sekä Asterix Britanniassa. Ei-suosikkeihini kuuluu Obelixin kaleeri ja Taivas putoaa niskaan, jota en kehdannut edes ostaa. (No joo, en minä kyllä kaikkia albumeita muutenkaan ole ostanut, mutta yrittäkää ymmärtää.)  Eh, onko sitä mangaa aivan pakko parjata... Onneksi toinen vanhoistaherroista ei sentään ollut ehtinyt tökkäistä sormiaan tähän tekoon. Phyh, sanon minä.

[julunka]

Jos yksi pitää sanoa niin Kultainen sirppi. Muutkin ovat kyllä hyviä. 

[Irene]

Aijai mikä kysymys! Suosikkeja on niin monia, että yhtä on mahdoton nostaa ylitse muiden...

Obelix ja kumpp. Menisi kansantaloustieteen oppitunnista, niin hyvin on inflaatio havainnollistettu. No sehän ei tietenkään mistään tarinasta hauskaa tee, enemmänkin tuo gallialaiskylän altistuminen materialismille ja kapitalismille... "Anteeksi, johtaja osti kaiken."

Asterix ja ennustaja. Erinomaista piruilua huuhaauskolle, erityisesti jakso jossa ennustaja viedään roomalaisleirille ja hän joutuu ennustamaan kenturiolle. "V ja II tekee VII!"

Asterix ja riidankylväjä. Mahtavaa juonen kehittelyä! Jos Obelix ja kumpp. oli oppitunti kansantaloustieteestä, niin tämä on oppitunti psykologiasta ja sosiologiasta. Riitelevä Rooman hovi ja merirosvolaiva ovat hillittömiä. "Lapsellinen? Minäkö?!"

Asterix ja Caesarin laakeriseppele. Ei sitä lapsena tajunnutkaan, miten osuva juopottelukuvaus tämä albumi on. Seikkailun perimmäinen syykin on naurettava, toisin kuin muissa albumeissa, joissa on lähes aina vakava syy lähettää Asterix ja Obelix pelastamaan kylää. Aladobixin hölmö vedonlyönti juovuksissa johtaa todella solmuiseen operaatioon, jossa lopputuloskin on naurettava: luotto-orja pitelemässä persiljaseppelettä ja Aladobixin lanko kitisemässä pahanmakuisesta muhennoksesta. "Sillä alkoholi väärin käytettynä on kaiken pahan alku ja juuri... tismalleen!"

[dokki]

Riidankylväjä on mielestäni huonoin. En myöskään pitänyt siitä, missä Obelix muuttui lapseksi.

Paras on varmaan Britanniassa tai Olympialaisissa. Sitten oli joku missä tarina sijoittui lähes kokonaisuudessaan kylään, se oli myös hyvä. Suosikiksi pistin tuon Britanniassa-tarinan hyvän tunnelman takia. Tuo kyläjuttu olis varmaan suosikki, jos muistaisin mikä se oli. Lainasin nuo lähes kaikki kerralla kirjastosta ja päässyt unohtumaan melkein jokainen.

Voiskos Tintti-albumeista tehdä samanlaisen aiheen? Olis hauska nähdä kvaakkilaisten mieltymykset omasta suosikistani. Tintti-aiheita on aika paljon, mutta missään ei varsinaisesti kysytä parasta albumia. Tai voisihan tuon lisätä johonkin vanhaan Tintti-aiheeseen, jos uutta ei haluta tehdä.

[keijoahlqvist]

Kleopatra tuli ekana järkyttämään maailmaa, siks se teki suurimman vaikutuksen. Mutta legioonalainen paransi entisestään... huh niitä aikoja.

[El Lobo]

Asterixien kanssa on jännä huomata miten suosikkialbumit ovat vuosien varrella vaihtuneet. Lapsuuden inhokit ovat nostaneet arvoaan nyt vanhemmalla iällä. Suosikkeja ovat nykyään Korsikassa, Caesarin laakeriseppele ja Rahapata.

Joku pisti tuolla aihemmin kansiakin paremmuusjärjestykseen. Omalla listallani ykkösenä on Kleopatra, jonka kannessa luetellaan albumin teossa tarvittua välineistöä. Tämä ihan vaan sen vuoksi, kun lapsena tuli ihmeteltyä, että mihin ihmeeseen sarjakuvan piirtämisessä tarvitaan 67 litraa keskiolutta. 

[VesaK]

Niin, ja miksi tuo lista tuossa ylipäänsä on? Koska sillä kettuillaan Joseph Mankiewiczin öbertuotannolle Cleopatra, 1963, jota väännettiin useampi vuosi Kleo-Ellu Taylorin ja Markus Antonius-Richard Burtonin & Julius-Rex Harrisonin kanssa sekä kameroiden edessä että takana. Kun ei muuten näyttänyt valmista tulevan, pistivät PR-pojat liikkeelle kampanjan, että tajutkaa nyt, tän on pakko valmistua hitaasti, kun mukana on näin ja näin monta tuhatta avustajaa, näin ja näin monta tonnia lavasteita, jotka on ainaskii näääin isot, ihan oikeesti. Mainoslausekin oli sitten "The motion picture the world has been waiting for!" Niinpä.   

[wilpå]

Laitoin "riidankylväjän", sekin kamppaili verisesti "laakeriseppeleen" ja "ennustajan" kanssa. Ei tämmöistä pysty äänestämään, suosikki vaihtuu viikottain. "Elegantine! Smirgeline ja tyyppi tulivat!" Tismalleen..

[Justus]

Sain muuten kerättyä kaikki "oikeat" Asterixit. Pari muutakin on.

[Flemming Andersen]

Miksi Uderzoa dissataan? Ei noissa Goscinnyn ja Uderzon käsikirjoittamissa tarinoissa kovin isoa eroa edes ole - siis tasollisesti. Joku "Obelixin kaleeri" tai "Asterix Intiassa" ("La Traviatasta" puhumattakaan, ja "Taivas putoaa niskaan" on aikamoista pyhäinhäväistystä kannesta kanteen) on kyllä melko kehno mutta kyllä sarjakuvankin pitää kehittyä ajan mukana - kyllä, vaikka kuinka olisi nostalginen Ei "Harharetkissä", "Syvässä kuilussa" tai "Asterixin pojassa" ole mitään vikaa.

[Niko D]

Kas, olkoon tämä ensimmäinen viestini tälle palstalle.

Asterixeissa on paljon hyviä, ja parhaimpana erottuvat hulvattoman hauska Päälliköiden ottelu, Asterix ja rahapata, Asterix ja riidankylväjä, Asterix ja Caesarin laakeriseppele, Asterix ja alppikukka sekä Asterix ja kadonnut kilpi - kaksi viimeistä lähinnä hienon seikkailuaspektin ansiosta.

Parhaaksi noista noussee minulla kuitenkin Asterix ja riidankylväjä, jonka kuvaus ihmisiin vaikuttamisesta ja siitä, miten helposti ihmiset menevät muotioikkujen (olipa niissä kyse vaatteista tai arvostetuista ihmisistä, rokkistaroista tai muista) perässä unohtaen vanhan ja turvallisin, on todella tehokas ja minuun vaikuttava.

Mitä tulee Uderzon yksinään tekemiin, Syvästä kuilusta pidän, jopa paljon, kuin myös Asterixin pojasta, jonka loppupuoli on todella hieno ja vaikuttava. Asterixin harharetket on myös ihan kelvollista standardi-Asterixia. Asterixin lukeminen loppuikin minulla sitten Obelixin kaleeriin, joka oli jo täysin kelvoton. Uusinta uskalsin vain vähän vilkaista ja nähtyäni ufot sun muut, albumi palasi kaupan hyllyyn - ja nopeasti.