Viisi vuotiaat sitten lukevatkin niin paljon?
Kyllä lukevat! Olkoonkin, että joku ei ehkä osaa lukea vielä viisivuotiaana, mutta mulla on himassa 5- ja 7-vuotiaat tyttäret, jotka ovat olleet intohimoisia lukijoita jo aika pitkään. Ja monenlaiset sarjakuvatkin kelpaavat, mm. Ankat, Tintti ja Asterix. Ja Muumit, Maija Mehiläiset, Nalle Puhit jne.
Vanhempana mun vastuullani on katsoa, että matsku on sopivaa heidän ikäisilleen. Mä olen varsin liberaali tässä: omat vanhempanikaan eivät rajoittaneet millään tavalla sitä mitä luin, katsoin tai kuuntelin (peruja 50/60-luvuilta, jolloin ensimmäinen rock 'n roll-sukupolvi joutui taistelemaan omasta kulttuuristaan - mutsi päätti aikoinaan että hänen lapsensa sitten saavat digata just mitä itse tahtovat) . Itse asiassa monelta ääritouhulta putosi "kapinallisuus"-elementti tällä tavalla pois, eikä se mikä jäi jäljelle jaksanut useinkaan kiinnostaa.
Mutta kuitenkin on juttuja, jotka eivät vain sovi lapsille. Mä en haluaisi selittää vielä tuonikäisille, mikä on se syy minkä takia Happosai-setä keräilee pikkareita. Ellen väärin muista, se Ranma ½ jossa tuota on, on nimenomaan merkitty niin ettei sitä ole tarkoitettu lapsille, ja muut kesymmät sitten jätetty ilman (...ei, en mä niitäkään vielä ole antanut tytöille luettaviksi).
Näin tämä mun mielestäni pitääkin hoitaa. Vanhempien pitää voida tunnistaa päältäpäin, mikä on lapsille sopivaa materiaalia ja mikä ei. Mulle on ilo olla läsnä lasteni lukuharrastuksessa (mun kauttani he bongaavat paljon uusia juttuja), mutta en mäkään tahtoisi joutua lukemaan aivan kaikkea heille menevää etukäteen, siltä varalta että joku opus onkin jotain ihan muuta kuin mitä kannesta voisi päätellä.
Sensuuria, jeesustelua ja kukkahattutäti-meininkiä vastustan kyllä noin muuten.
