Animeen ja mangaan kyllästyy

[Wilpuri]

Animesta voin suositella "aikuisille" ainakin seuraavia:

Kino's Journey
Perfect Blue
Patlabor
Memories
Barefoot Gen
Jin-Roh
Ghost in the Shell (Innocence)

Nyt ei tule äkkiseltään muita mieleen... paitsi tietysti Ghiblin puolelta.

[vesa saarinen]

Animesta voin suositella "aikuisille" ainakin seuraavia:

... snipsnip...

Nyt ei tule äkkiseltään muita mieleen... paitsi tietysti Ghiblin puolelta.

Kiitoksia, noita voisi joskus katsella, jos käsiinsä sattuu saamaan. Lisää tällaisia listoja kovasti toivoisin.

[Wilpuri]

Ole hyvä.

Lisäisin vielä, että ensimmäisessä Patalabor-leffassa on vielä hiemn "lapsellisuutta" mukana, mutta erityisesti toinen osa on oikein vakuuttavaa tavaraa.

Ainakin Kino's Journey (sarja), Memories, Jin-Roh ja GitS (eri muodoissaan) löytyvät ihan virallisesti Suomesta.

[PTJ Uusitalo]

Kauhia kauhia, Wilpurihan unohti Perfect Bluen lisäksi Satoshi Konin kokonaan. Elikkäs Tokyo Godfathers ja Millennium Actress, joista edellinen on "ei-lapsilta-kielletty" -kategoriaan putoava joulutarina perhesuhteiden merkityksestä (kolme koditonta yrittää löytää löytölapsen vanhemmat), ja jälkimmäinen taas mielenkiintoisesti elokuvan sisäistä totuutta ja fiktiota limittävä elokuva, jossa tehdään dokumenttia takavuosien idolinäyttelijättärestä. Molemmat erittäin suositeltavia.

Ja tietysti on sitten se Konin uusi sarja, Paranoia Agent, joka myös löytyy suomijulkaisuna.

Mutta älkäätten Cowboy Bebopia unohtako! Vaikka pinnalla on tulevaisuuden palkkionmetsästäjiä, sarjan syvemmät pohjavirtaukset käyttävät teemoinaan menneisyyttä. Siitä se oikeastaan kertookin. Ja kaiken päällä soi Yoko Kannon säveltämä musiikki, josta löytyykin about kaikki musiikin lajityypit.

Edit:

Tässä on Time.comixin juttu, jossa käsitellään sitä, ja toista "nouvelle mangaa", Kazuichi Hanawan Doing Timea.

Onko väärin saada ikäviä väristyksiä aina kun näkee jonkun käyttävän sanaa "comix"?

[Rami Rautkorpi]

(Ei saa sanoa "Hiroshiman poika". Se on hyvä. Ja luettu jo vuosia sitten. Pitää olla muutakin.)

Barefoot Gen

Käyhän se noinkin.

Mutta vakavasti. En ole tätä mangaa itse lukenut, mutta satun tietämään, että siitä oli valittu ruutu kirjamessujen mangapaneelin taustakuvaan juuri sen takia, että se edustaa mangan aikuisempaa suuntausta: Jiro Taniguchin Walking man (Aruku Hito). Tässä on Time.comixin juttu, jossa käsitellään sitä, ja toista "nouvelle mangaa", Kazuichi Hanawan Doing Timea. Ehkä noista voisi vesapai saada vainun.

[isokana]

Aikuisemmasta animesta tulee mieleen ainakin Serial Experiments Lain ja Haibane Renmei, joissa Yoshitoshi ABella on näppinsä pelissä. Varsinkin edellinen oli haastavaa ja mielenkiintoista katsottavaa todellisuuden luonteesta. Vastikään R1-dvd:lle tullut Gankutsuou on myös mielenkiintoinen tapaus, Monte Criston kreivi siirrettynä scifi-ympäristöön. Pidin kirjasta kovin, kun sen vuosia sitten luin, ja sarjan hiukan poikkeava tulkinta tarinasta iski ainakin minuun kovaa. Puhumattakaan jumalaisen hienosta animaatiosta, joka vangitsee kohtuullisen täydellisesti tulevaisuuden aateliston hengen ja saa minun leukani roikkumaan useasti avoimena. Now and then, here and there ei ole ihan lapsekasta viihdettä, vaikka pääosissa lapsia onkin. Varsin karua kuvaa vaihtoehtoismaailmasta lapsisotilaineen ja hulluine diktaattoreineen.

Mangan puolelta ei ole hirveästi aikuismaista kamaa tarttunut. Joku Planetes voisi käydä tähän kategoriaan hyvinkin.

PTJ: Minulla ei ole tarpeeksi sanottavaa uutta viestiä varten, mutta pistän tähän linkin Gankutsuo-arvosteluun. Feel the visuals! Ah, ja onhan meillä Planetes-ketjukin.

[vesa saarinen]

Aikuisemmasta animesta tulee mieleen ainakin Serial Experiments Lain

Serial Experiments Lain ei ollut kyllä lainkaan sitä. Ehkä jonkin sortin ABe-tutkimus se oli, mutta sisällöllisesti se kolisi tyhjyyttään ja varsinkin loppua kohti muuttui täydellisen mielenkiinnottomaksi tuubaksi. Sääli. Joka tapauksessa, kiitoksia kaikista vinkeistä, näitä sitten tsekkauslistalle laitettakoon. Lupaan sanoa jokaisesta katsomastani tahi lukemastani jotain.

[Storm]

Itse olen tällä hetkellä rajamailla, sillä minua on jotenkin alkanut hieman häiritä, että itse tutustuin näin animen ja mangan maailmaan pahimman anime ja manga buumin aikana *sigh*
Mutta yritän mielelläni pysyä ei viellä suostuissa animen ja mangan seurassa, sillä kuten Inuyasha, sitä toilotetaan joka paikassa ja se ottaa hieman hermoille, että siitä haluaa nyt rauhaa.
Onneksi sentään ehtiin polttaa jaksot ja pari numeroa hankkia, ennen kuin sitä alettiin pahemmin hoilaan.
Mutta en pahemmin ole katsellut ja lukenut animea, kun ei ole konetta ja se lievittää hermoja. Mutta tietysti yhtä manga sarjaa tulee sopivan hitaasti nyt englanniksi, niin myös senkin suunnalla hermot saa levätä. Joten parasta suunnata katse pitkästä aikaa Marveliin.

[Marsumestari]

Eurooppalaisessa - ja myös amerikkalaisessa - sarjakuvassa tällaista aikuisempaa tavaraa on helppo löytää. (Genre)kirjallisuudessa vielä helpommin. Vaan missä ovat ne Japanin jeffreybrownit, villerannat, herget, craigthompsonit sun muut kun heitä kaivataan? Missä mangan Mieville? Saa vinkata!

Makuasioita. Minuun Osamu Tezuka on tehnyt huomattavasti Hergeä suuremman vaikutuksen vaikka Adolfeihin, Black Jackiin ja vastaaviin tutustuin huomattavasti myöhemmällä iällä kuin Tinttiin ja Quickiin ja Flupkeen. Oikeastaan minusta länsimaiset aikuisten sarjakuvat ovat aika kuivaa luettavaa. Viimeisin lukemani länsisarjakuva, jota uskallan väittää jopa koskettavaksi on Raymond Briggsin Ethel & Ernest.

(Ei saa sanoa "Hiroshiman poika". Se on hyvä. Ja luettu jo vuosia sitten. Pitää olla muutakin.)

Tämähän julkaistiin alunperin Weekly Shounen Jumpissa, jossa on julkaistu myös Dragon Ballia. Eli nuorten sarjakuva sekin vaikka onkin riittävän hyvä, että aikuisetkin pitävät siitä. Vertauskohteena Maus julkaistiin aikuisten underground-lehdessä.

[isokana]

Serial Experiments Lain ei ollut kyllä lainkaan sitä. Ehkä jonkin sortin ABe-tutkimus se oli, mutta sisällöllisesti se kolisi tyhjyyttään ja varsinkin loppua kohti muuttui täydellisen mielenkiinnottomaksi tuubaksi. Sääli.

Hui, tuuba soi ja raikaa. Myönnettäköön, että katselmuksestani on jo 2,5 vuotta ja tarkat muistikuvat sisällöstä ovat häipyneet tuulen mukana korvasta ulos, mutta muistan kyllä sen tunteen, kun viimeisen jakson loppu tuli. Ihan kuin joku olisi käyttänyt aivoja Rubikin kuutiona ja kääntänyt ainakin pari sivua oikeaan asentoon. Jos lopun monsteriepisodia ei oteta huomioon, Lainin todellisuuden hidas pilkkoutuminen veti minut todella tehokkaasti mukaansa.

Tuubasta ja kolinasta tuli mieleeni Mamoru Oshiin Angel's Egg, jota en ole itse katsonut (uskallus ei riitä), mutta kommenttien perusteella kyseessä voi olla maailmankaikkeuden mahtavin teos, jonka arvo ymmärretään vasta 1000 vuoden päässä tulevaisuudessa tai sitten hmmm... plagioin... Oshii-tutkimus.

[Wilpuri]

Käyhän se noinkin.

Hän sanoi vain lukeneensa sen. Minä suosittelin animea. 

PTJ: Ei oikein voi suositella sellaisia leffoja joita ei ole vielä itsekään ehtinyt katsomaan.

[rama]

Eurooppalaisessa - ja myös amerikkalaisessa - sarjakuvassa tällaista aikuisempaa tavaraa on helppo löytää. (Genre)kirjallisuudessa vielä helpommin. Vaan missä ovat ne Japanin jeffreybrownit, villerannat, herget, craigthompsonit sun muut kun heitä kaivataan? Missä mangan Mieville? Saa vinkata!

(Ei saa sanoa "Hiroshiman poika". Se on hyvä. Ja luettu jo vuosia sitten. Pitää olla muutakin.)

Huomasin hämmästyksekseni ettei kukaan ollut vielä suositellut Hiroaki Samura'n Blade of the Immortal'ia.

Toisaalta Japanista löytyy liuta animen ja mangan tekijöitä, joita itse arvostan huomattavasti enemmän kuin jeffreybrowneja, villerantoja, hergejä, craigthompsoneita sekä mievillejä. Makunsa kullakin.

[Timo Ronkainen]

Toisaalta Japanista löytyy liuta animen ja mangan tekijöitä, joita itse arvostan huomattavasti enemmän kuin jeffreybrowneja, villerantoja, hergejä, craigthompsoneita sekä mievillejä. Makunsa kullakin.

Mangan jeffreybrowneja, villerantoja, hergejä, craigthompsoneita sekä mievillejä ei ole vielä suomennettu. (No, mangan villerantoja ei tarvitsikaan suomentaa, ainoastaan painaa )...

Timo

[Jarkko Sikiö]

Huomasin hämmästyksekseni ettei kukaan ollut vielä suositellut Hiroaki Samura'n Blade of the Immortal'ia.

Toinen ääni tälle. Ainoa sarja, jota säännöllisesti seuraan tällä hetkellä. Alkuvoimainen tarina, jossa on omat suvantohetkensä ja siloittelemattomat väkivallanpurkauksensa, vetää väkisin puoleensa.

[Dogbert]

Serial Experiments Lain ei ollut kyllä lainkaan sitä. Ehkä jonkin sortin ABe-tutkimus se oli, mutta sisällöllisesti se kolisi tyhjyyttään ja varsinkin loppua kohti muuttui täydellisen mielenkiinnottomaksi tuubaksi. Sääli. Joka tapauksessa, kiitoksia kaikista vinkeistä, näitä sitten tsekkauslistalle laitettakoon. Lupaan sanoa jokaisesta katsomastani tahi lukemastani jotain.

Ja montas kertaa olet sattunut katsomaan lävitse? Itse olen seitsemän kertaa ja vieläkin löydän siitä elementtejä, joita tarvitsisi lähempää tutkimusta. Sarja on pitkäikäisin anime, mitä koskaan olen nähnyt ja varmasti pysyy sellaisena, sillä Haibene Renmei eikä Texhnolyze ole laisinkaan päässeet samaan suoritukseen.
Ja itse asiaan: Animen saralta olen kyllästynyt aikoja sitten ja mangakin alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan. Ei kyseessä ole se, että markkinoilla olisi liian paljon, mielestäni päin vastoin, liian vähän. Etenkin scifin saralta, mangatarjonta on jäänyt täysin mitäänsanomattomaksi.