Tapiiri

[Timo Ronkainen]

julkaiseman Tapiirin levikkiä, mutta ei se ollut lähelläkään 8000. Mistähän tämä luku on muuten peräisin?

Se oli jossain noista Sarjainfon artikkeleista, joissa puhuttiin uudesta Tapiirista, eli kakkosinkarnaatiosta. En nyt pääse tarkistamaan lähdettä.

Timo

[Petteri Oja]

Sain kerättyä kaikki Tapiirit ja nyt lueskelen niitä läpi. Menossa on tod.näk. yks parhaista numeroista eli ensimmäinen Soile Kaukorannan päätoimittama numero (1/86). Sitä edeltävät kolme värinumeroa olivat myös huippuja.

Värinumeroissa mainostetaan pian ilmestyväksi neliväristä Spirit-albumia, mutta en muista koskaan semmoiseen todellisessa elämässä törmänneeni (paitsi Jalavan 90-luvulla tekemiin). Eikä Lakomakaan mainitse sitä. Eli mahtoiko tuo hanke kaatua samalla kuin Fanzinen Tapiirikin?

[VesaK]

Semmoisen piti ilmestyä silloisen "akateemisen" sarjisväen kauhuxi:

"Spiritiä ei saa julkaista väreissä! Spiritin maailma elää mustavalkoisuudesta..."

Piti ilmestyvän banaanipressiltä myös Manaran H.P. ja Giuseppe Bergman (Se suuri seikkailu), ja Rube Goldbergin keksintöjä sarjakuvamuodossa esittelevä opus, mutta kaikki meni sitten samaan kaivoon Fanzinen myyntitempauksen myötä. 

[Lurker]

Kyllä albumit Spirit 2 ja 3 olivat väreissä. Ja kyllä se Lakoman sivuilla on kerrottu.

[VesaK]

Kyllä albumit Spirit 2 ja 3 olivat väreissä. Ja kyllä se Lakoman sivuilla on kerrottu.

Juu juu, mutta ne eivät ole Banana Pressin vaan Jalavan julkaisuja.

[Petteri Oja]

Mutta Tapiiri kuuluu. En viitsinyt aloittaa uutta ketjua kysymystäni varten, kun se kuitenkin liittyi oleellisesti Tapiiriin.

Enpä oikein ymmärrä Fanzinen touhuja; suuret ilmeisen pitkälle tehdyt suunnitelmat kerrasta poikki vaan. Ja miksi ihmeessä se Tapiiri piti myydä Pahkis-miehiltä salassa?

[Markku Jalava]

Enpä oikein ymmärrä Fanzinen touhuja; suuret ilmeisen pitkälle tehdyt suunnitelmat kerrasta poikki vaan. Ja miksi ihmeessä se Tapiiri piti myydä Pahkis-miehiltä salassa?

Lue Sarjakuvalehdistön vaiheista Suomessa osa III ja minun kommenttini siihen arkistosta. Siinä se on kerrottu! Fanzine oli menossa nurin. Ja mitä kaikkea kuulin aikoinaan Tapiirin sisältä en ihmettele nurinmenoa ollenkaan...

[Petteri Oja]

Oon minä sen lukenut, mutta käyn kertaamassa. -- Eli Tapiiria ei myyty lainkaan. Eihän sitä kuitenkaan myöhemmin julkaissut Jalava vaan Kustannusosakeyhtiö Tapiiri. Miksi moinen uusi yhtiö?

Fanzinen äkillistä kaatumista en silti oikein ymmärrä, mutta ehkäpä se johtuu siitä etten ole kuullut niitä tarinoita Tapiirin sisältä. Noh, jotain yltiöpäisyyttä voinee aistia siitä että yhden vuoden aikana meinattiin pukata ulos ainakin kahdeksan värillistä marginaalisarjakuva-albumia (kuusi Tapiiria, Spirit ja Ankardo). Puolet niistä sitten ilmestyi.

[Petteri Oja]

Tapiiriin piirsi joskus Arvo Raskin kustantamisen aikoihin sukulaiseni sukulainen Jarmo Riikonen pitkän sarjan. Piirtääköhän enää mitään?

Luin justiin tuon jutun. Raskin valitsemista suomisarjoista käy mielessä että mistä ihmeestä nämä on reväisty. Ilmeisesti lukijoiden lähettämiä juttuja, niitähän mies esipuheissaan peräänkuulutti. Karseita joka tapauksessa. Noin muuten olen edelleenkin nauttinut Tapiireista, nyt olen vuoden -89 viimeisessä numerossa. Adaa Macaossa ja Didier Comesin Sydänpuuta, aahh...

[Petteri Oja]

No nyt on Tapiirit luettu. Ei noi Kersan numerot lopulta niiiin huonoja olleet kuin luulottelin, joskaan eivät toki päässeet lähellekään v. -86 Tapiireita. Arvo Rask rupesi kunnianhimoisesti/rahansäästötarkoituksessa esittelemään turhan monella sivulla kaikenmaailman serbokroatialaista sarjakuvaa, mitkä enimmäkseen eivät ainakaan mua puhutelleet pätkän vertaa. Pahimmillaan, ja useammin kuin kerran, 68-sivuisen lehden sisään tungettiin kokonainen 47-sivuinen albumi jotain who cares -kamaa.

Mutta enivei, loppuun asti Tapiirissa olivat hyvin esillä Didier Comes ja Altan, jotka nostattivat tasoa. Niiden johdosta yleiskuva jäi positiiviseksi myös ihan viimeisistä numeroista. (Paitsi kansikuvista. Ne muuttuivat kertarysäyksellä karseiksi heti kun Rask hyppäsi puikkoihin, ja pahenivat vain vuosien myötä.)

Ikuisesti kiitollinen tulen olemaan kaikkien kolmen kustantajan Tapiireille siitä että saivat minut menettämään sydämeni Corto Malteselle ja Altanille. Amen.

[Irene]

Itsellä Tapiireja on kuutisen kappaletta, jotka valkkasin aikoinaan sen perusteella että niissä on Corto Maltese -lyhäreitä. Voisi toki tätäkin kokoelmaa jossain vaiheessa täydentää.

Yksi parhaista (muista kuin Corto) -sarjiksista on mieleen jäänyt Absurdus Delirium. Aika vanha sarja taitaa olla, mutta loistavasti piirretty ja huumorin sopivan skitsoa ja sairasta. Viehättävä eteläeurooppalainen tunnelma sarjassa myöskin oli.

[Irene]

Nuo Tapiirini onkin ostettu joskus 90-luvun alkupuolella, sen jälkeen toki suomeksikin sai Corto-lyhärit albumeissa.

Tullio Altanista heräsi joku mystinen hämärä muistikuva, vaan ei heti palaudu mieleen mihin liittyen... Jollakin maagisella tasolla ehkä tuttu taiteilija.

Kukkia Tapiiri-vainaan haudalle siitäkin syystä, että tutustutti minut Comesiin sekä Adaan viidakossa. Ja Ada-piirtäjän muihin sarjoihin, esimerkiksi karuun jouluevankeliumi-parodiaan.

[Timo Ronkainen]

Tullio Altanista heräsi joku mystinen hämärä muistikuva, vaan ei heti palaudu mieleen mihin liittyen... [....]tutustutti minut Comesiin sekä Adaan viidakossa. Ja Ada-piirtäjän muihin sarjoihin, esimerkiksi karuun jouluevankeliumi-parodiaan.

No sehän on juuri se Altan. 

TImo

[Irene]

No sehän on juuri se Altan. 

TImo

Hahaa! Juu, nämä ajantappo-työnpäivät toimistossa kun abt kaikki muut ovat lomalla, syövyttävät selkeästi aivot... Noh jääkööt äskeinen kommentti hupaisaksi esimerkiksi vihanneksenvireästä ajattelutavasta.

[Timo Ronkainen]

Lainaus Ronkaisen jutusta:
[--]
Maallikkona tuo 8000 kappaleen myyntikin kuulostaa vielä ihan hyvältä laatusarjakuvajulkaisulle. Mustanaamion levikki on jossain 5000 tienoilla. Okei, yhteispainatus ja halvempi formaatti jne... Mutta onko 8000 kpl myynti todella niin vähän että lehti ei silloin kannata?

Tuonne itse artikkeliin on nyt päivitetty vähän faktoja Tapiirin ajoilta. Tämä piti tehdä jo aikaa sitten, mutta kun stä aikaa ei ole. Nyt oli rippunen. Eli ihan ensikäden tiedoilla juuri tästä:
"Siitä huolimatta sekä Tapiiri että varsinkin Pahkasika tuottivat voittoa. Mutta lehtiyhtiön lippulaiva musiikkilehti Soundi sekä lyhytikäinen yleiskulttuurilehti Valo pyörivät pahasti tappiolla.Kustannusyhtiön kuluja oli leikattava. Kustantajan oli luovuttava kahdesta lehdestä. Sekä tappiollinen Valo että kohtuullisesti tuottava Tapiiri jouduttiin lopettamaan."
Musiikkilehtien ystävien vaalima urbaanilegenda on se että Soundin talousvaikeudet 1980-luvulla johtuivat Tapiirista.

Timo