Sarjakuvat investointina

[warthog]

Mikä olisi kama jota kannattaisi ostaa ja rahastaa myöhemmin?

[Curtvile]

Investointi on aina riski.
Muuta väittävät yleensä myyvät itse jotain ( tulppaanioptioita, tekoälyä, kryptoja, nigerialaisen prinssin öljytuotteiden voittoa, Eiffelin tornia jne) mutta näissä on juuri mikä säilyttää pisimpään arvonsa.
Sarjakuva ei vertaudu kuitenkaan kuvataiteisiin muuten kuin originaalien osalta. Niiden väärennöksiä on verrattain vähän. Originaalisivuissa on pysyvyyttä.

Sarjakuva on kuitenkin lopputuote ja siinä tullaan kysymykseen mikä massatuote säilyttää ja kasvattaa rahallisesti arvonsa. On väitettävissä että nykysarjakuvat tulevat olemaan halutumpia ja kalliimpia koska painokset ovat pienempiä ja rajallisemmin saatavilla. Jos teosta on painettu 6000 kpl se on vähemmän väärtti kuin se jota on painettu 100kpl.
Eli kaikki nämä Kvaak kirjan pienet painokset esimerkiksi.
Mutta se on tarjonnan osuus.
Kysyntää ei oikein voi luoda. Yhdessä vaiheessa Tex Willer oli haluttua ja on yhä koska sillä on lukijoita, mutta sitä mukaa kun aktiivikeräilijät ja lukijat ikääntyy ja poistuu vahvuudesta luontaisen poistuman kautta heidän kokoelmansa tulevat kaupan ja tarjonnan kasvaessa mutta kysynnän vähetessä arvo laskee.
Maailmalla tätä investointi keinottelua yritettiin silloin 1990-luvulla tajuamatta että vaikka variantteja on ja juuri tällä kannella niitä on vain 600 niin jos lehteä/albumia on se 50 000-4500000 kpl sen arvo ei kasva.

Carl Barksin kokoelmat, Kvaak kirjan julkaisut, jotkut RWn julkaisut lienevät sillä 10-20 vuoden tähtäimellä. Ja koska malli on että parin vuoden takaiset teokset ovat nyt ale-laarissa niin osa niistä on kovassa hinnassa viiden vuoden päästä. Mutta vain osa.

Itse investoin vain kulttuuripuolella, mikä on minusta rahojeni arvoista. Perikunta tietää että siellä on arvokasta myös mutta että tärkeämpää on sisältö kuin keräilyarvo.

[warthog]

Kontista ja Kierrätyskeskuksesta saa aika hyvää kamaa halvalla.

[Oranssi Planeetta]

Sarjakuvaa ammatikseen myyvänä sanoisin, että älä ihmeessä SIJOITA sarjakuviin yhtään mitään, koska todennäköisesti teet vain tappiota. Kuten Curtvile tuossa totesi, ei kenelläkään ole eikä voi olla kuin valistuneita arvauksia siitä, minkä sarjakuvan realistinen myyntihinta voisi tulevaisuudessa kasvaa. Joidenkin yksittäisten kohteiden hinnat voivat varmaankin olla tulevaisuudessa enemmän kuin nyt, mutta mielestäni olennainen kysymys on, että saatko edes näitä spekulatiivisia poikkeustapauksia jemmaamalla isomman tuoton rahoillesi kuin vaikkapa myymällä sen kirpputorilta halvalla bongatun poikkeustapauksen heti ja sijoittamalla saadut rahat indeksirahastoon. Itse valitsisin sen tylsän indeksin.

Anekdoottina kerrottakoon kirjapuolelta, kuinka pari jo edesmennyttä antikvaarista kirjakauppiasta keskusteli 1970-luvulla puolitosissaan siitä, että jemmaisivat siihen aikaan erittäin kysyttyjä Samuli Paulaharjun ja Sakari Pälsin kirjoja, jotta myisivät ne sitten hamassa tulevaisuudessa vielä kovempaan hintaan. Onneksi eivät jemmanneet, koska tuon tavaran kysyntä oli jo parikymmentä vuotta sitten pahassa laskussa ja nyt tilanne on Paulaharjun ja Pälsin kohdalla vieläkin masentavampi. 

[Darth Mika]

Itse ostan sarjakuvia vaan itselleni...en tule myymään mitään koskaan. Suku saa sitten mun kuoleman jälkeen tehdä niille mitä tykkää. Ehkä laitan jonnekin jonkun ohjeen, että mistä voi saada rahaa. Tietenkin olisi hyvä saada jonkun sukulaisen kiinnostumaan sarjakuvista ja jatkamaan minun tekemää harrastustani. Testamentata tälle ihmiselle sitten kokoelmani.

Sanoisin, että niiden sarjakuvien arvo saattaa pysyä tai jopa kasvaa, jotka on jollain tavalla sensuroituja eli niitä ei enää tehdä uudestaan. Otetaan nyt muutamat tarina esim Roope-sedän elämä ja teot alkuperäisestä opuksesta. Ehkä myös semmoiset sarjakuvat, joita on tehty tosi vähän tai vanhingossa tuhottu, niin kuin eräskin Sanomien Aku Ankka Glenat-versio. Sitten ehkä semmoiset sarjakuvat, jotka ei koskaan ole päätyneet yleiseen levitykseen, mutta josta liikkuu joitakin kappaleita ihmisillä...en tiedä kuinka ovat saaneet ne, mutta ovat harvinaisia. Esim . Howard the Duck- sarjakuva, joista ainakin muutama sarjakuva on olemassa.

Sitten on joitakin sarjakuvia, jota alan harrastajat on nostanut korokkeelle ja ostavat niitä kalliilla. Esim nyt IHME-sarja. IHME-sarjan ympärille on kehkeytynyt jonkinmoinen keräilynhurmos...itsellänikin noita jokunen Hämähäkkimies-lehti.

Ehkä ulkomaalaiset sarjakuvat ovat niitä joihin kannattaa sijoittaa ennemmin kuin meidän kotimaisiin. Esimerkkinä Action Comic 1/1938 tai Amazing Fantasy #15-1962...näiden hinnat nousee tähtitieteellisiin hintoihin. Noi nyt on ääripäitä, mutta moni jenkki-sarjakuva on kovasti arvossaan ja varmaan pysyykin. Suomalaisiin en sijoittaisi...täällä sarjakuvan arvostus yleisesti aika pohjalukemissa nykyään ja kun me vanhat känttyrät kuollaan, niiin onko enää sarjakuvaa ollenkaan, kun nykynuorisolla muita juttuja.

Mutta miksi ostaa sarjakuvia sijoitusmielessä. Sarjakuvat on tehty lukemista varten ja jonkun sarjakuvan keräileminen on sitä mukavinta hommaa...ihminen on keräilijä...ollut jo silloin kun elettiin puussa ja kaivettiin tikkuja perseestä.