Kävin tänään katsomassa
Supergirl elokuvan erinomaisessa seurassa Itiksen IMAX teatterissa.
Koska uskon vakaasti että vain elokuvan nähneiden mielipiteillä on mitään arvoa.
Critical Drinker on säälittävä tapaus joka tekee ensin päätöksen edes katsomatta elokuvaa.
Hänelle ja Suomen niinsanotuille elokuvakriitikoille ajattelunsa ulkoistaneilla ei ole oikeuksia.
Elokuva mukaili mainiota
Supergirl Woman of Tomorrow sarjakuvaa. Säilyttäen myös sen lopetuksen idean. Tämähän huomioitiin myös hatunnoston myötä ( Brigandien [ oikea lainsuojaton termi jota ei käännetty] tukikohdista yksi on piirtäjä Bilquis Evelyn mukaan Bilquis planeetta)
Tätä myös muokattiin suurelle yleisölle helpommin käsiteltäväksi, sillä juuri tästä:
On tuota tarinaakin ihmetelty. Se on kovin synkkä ja vakava, eikä ole pienille lapsille sopivin: siinä pahikset pyörittävät tähtijärjestelmien välistä tyttöjen kidnappaus- ja hyväksikäyttörinkiä. Huh.
Kun sana tästä on levinnyt, jotkin amerikkalaiset perheet ovat jättäneet teatterin välistä. Ymmärrän tämän tarinakritiikin oikein hyvin. Itsekään en ensimmäiseksi haluaisi nähdä supersankarileffaa tällaisesta aiheesta.
totaalisesti eri mieltä.
Oikeastaan ainoat muutokset jotka itse olisin elokuvaan tehnyt olisi
väkivallan määrän lisääminen ja palauttanut sarjakuvan ison teeman, kansanmurhan, tähän
Mutta hyvin rullasi.
Näyttelijät olivat hyvin roolitetut.
Ensin Teräksisen tytön taakasta, edellinenSasha Calle oli sen kovin monin eri tavoin kosahtaneen Flash elokuvan valopilkku, siinä oli ihan ok Michael Keaton Batman leffa ja hyvä Sasha Calle Supergirl elokuva mutta nimihahmo Flash veti molemmat alas mukanaan.
Niinpä se että Milly Alcock on roolissaan hyvä, koska on sarjakuvien mukainen. Ei niitten wanhojen, minusta melko paskojen joissa on vaalea Elovena perus-arjalainen kiltti bimbo. Sitä Supergirl ei ole ollut aikoihin.
Krypto pelittää myös, vaikka tämä osuus juonesta lienee Woman of Tomorrow:hin tullut Tom Kingin katsottua John Wickin.
Jason Momoan loikka Aquamanista Lobon kettinkisaappaisiin on onnistunut. Itse tykkäsin. Kauniimpi osapuoli väittää minun muistuttavan Momoaa.
Loboa ja empaattista viisauttaan tarvitaan elokuviin.
Eve Ridleyn Ruthye on sarjakuvasta suoraan siirretty ja kannattelee elokuvaa. Muistan kahdesti ajatelleeni että tästä lapsinäyttelijästä tulee vielä jotain. 1994 Leonissa Natalie Portmanin kohdalla ja kymmenkunta vuotta sitten Coenin veljesten True Gritin Hailee Steinfeldin kohdalla. Ja nyt taas.
Ihan sama floppaako vai ei, tämän maailman tero karstastenpäät ja critical drinkerit ovat väärässä. Samalla tasolla kuin se valitettava Hesarin Supergirl Maailma jutussa ollut Römpötin haastattelun epäily Johanna Sinisalolta että elokuvassa ei ole vahvaa toimijaa trailerin perusteella.
Heistä elokuva tarjoaa ihastuttavan kuvauksen repliikin muodossa:
Autettaisiin kyllä, mutta ei ole moottoreita eikä munia.