Katsoin juuri sen 1984(?) vuoden leffan ja täytyy sanoa, että melkoisesti saavat Gunn ja Alcock tsempata jos meinaavat päästä viihdyttävyydessä samalle tasolle.
Joo, ei tää ole sen suhteen ollenkaan samaa luokkaa riippumatta näkökulmasta. Eli tyyli, tarina ja asenne ovat ihan erilaisia. Tää on enemmän uudemman ajan supersankarisynkistelyä kevyellä vaihteella. Siis mun mielestä toimii ihan aidosti ja on syvällinenkin siinä, missä tämäntapaiset tarinat nyt syvällisiä voi olla, mutta ei tää mitään 1960-luvun campia vastaa. Enemmänkin jos vertaa, niin yleistunnelma on vähän kuin Marvelin Guardians of the Galaxy -elokuvissa, joiden tapaan seikkaillaan melko rähjäisessä ja koomisessakin ulkoavaruudessa. Tästä yhteneväisyydestä huolimatta tämä Terästyttö seisoo omilla jaloillaan.
Siinä missä Batmanista on ehditty tehdä ties kuinka monta erilaista tulkintaa ja versiota, Teräsmies ja -tyttö olivat hyvin pitkään lähempänä sitä alkuperäistä. Yksiulotteista, kirkasotsaista hyvistä.
Joo, totta. Terästytön kohdalla muutos on kuitenkin ymmärrettävä. DC:n sarjakuvapuolen uudistus 1980-luvun puolivälissä eli the Crisis on Infinite Earths poisti sarjakuvajatkumosta niin Teräspojan kuin Terästytönkin kaikenmaailman teräseläimistä puhumattakaan. Byrne toi Teräsmies-uudistuksessaan Terästytön mukaan täysin erilaisella kulmalla: hän on (oliko se) Timetrapper-roiston luoman tasku-universumin Lex Luthorin luoma olento. Tuo tasku-universumi oli se paikka, missä kaikki Teräspojan seikkailut tapahtuivat ja näin Byrne toi ne viralliseen jatkumoon ilman, että varsinaisen jatkumon Teräsmies koskaan olisi ollut Teräspoika. Joka tapauksessa tuon tasku-universumin Luthor osoittautui hyväksi ja näin ollen Terästyttökin oli hyvä. Erilaisten käänteiden kautta tämä Terästyttö päätyi viralliseen jatkumoon ja lopulta omaksui Terästyttö-identiteetin siinäkin. Oikea Terästyttö, eli Teräsmiehen serkku, tuli sitten uuteen DC jatkumoon vasta vuonna 2004 eli lähes 20 vuoden jälkeen tuosta Crisiksestä. Tämä "uusi" oikea Terästyttö sitten sai myös tavallaan uuden alun ja on hahmona mennyt erilaisiin suuntiin kuin mitä alunperin on totuttu. Etenkin DC:n New52-jatkumossa Terästyttö oli välillä jopa Punainen Lyhty eli vihan spektriin tukeutuva sormussankari.
Ehkä tämän elokuvan suosiota voi verrata minkä tahansa heikosti lehtenä myyvän hahmon elokuvasuosioon.
Ehkä oleellisempaa on puhua tunnettavuudesta. En itse usko, että jenkkisarjakuvalehtien myynti sinällään olisi mikään mittari supersankarielokuvan suosioon. Siis kun ottaa huomioon sen, että ylipäätään jenkkisarjakuvat ovat aika marginaalista viihdettä nykyisin. Parhaimmatkin myyvät sataatuhatta ja perusmyynti on reilusti alle 50 000 kappaleen. Tosin nykyään, kun Diamond kaatui, on vaikea saada mitään yhteneväisiä myyntilukuja.
Minulla ei ole mitään hahmojen päivittämistä vastaan, mutta hyvin harvoin supersankarielokuvat välttävät juonen epäloogisuudet ja tieteellisetmahdottomuudet. Yksi tai kaksi "ihmettä" tarina vielä kestää, mutta... Ne saavat aikaan oudon sekamelskan, jossa aikuismaisuus, synkät aiheet, väkivalta ja yhteiskunnallinen tiedostavuus (tms.) esitetään rinta rinnan höpön höpön kanssa. En ole koskaan päässyt yli tästä ristiriidasta, mikä tekee tekeleistä nauttimisesta lähes ylivoimaista.
Tämä on ollut yksi syy siihen, minkä vuoksi olen pitänyt näistä James Gunnin luotsaamista jutuista. Vaikka niissäkin on samaa CGI-pullistelua ja muuta, mitä Marvelin elokuvissa, hahmot ovat kuitenkin tunnistettavia sarjakuvahahmoiksi. Niiden sarjakuvallisuus on säilytetty, jos niin voi sanoa. Ja luulen, että se on se, mikä esimerkiksi viime vuoden Teräsmies-elokuvassakin monia närkästytti. Se oli heidän mielestään liian naurettava tai epäuskottava. Tuntuu siis siltä, että Gunn ymmärtää sen, että nämä ovat satuja, eikä niitä siksi tarvitse yrittää määräänsä enempää tehdä katu-uskottaviksi.
