80-luvun alkupuolen Teräsmiehiä hypittiin Ruotsissakin yli taajaan kun ne olivat niin huonoja. Oli siellä joku hyväkin.
Olihan siellä huonoakin tavaraa mutta sitä nyt oli jokaisella vuoskymmenellä.
Terra-Miehellä sama juttu eli lähes kaikki tarinat nähtiin täällä muodossa tai toisessa.
Morgan Edgen henkilöstön palkkaus saisi kyllä feministit barrekaadeille kun tuntui että muita ei palkattu kuin parikymppisiä tyttöjä (joita Steve Lombard sitten liehitteli vaihtelevalla menestyksellä).
Kandorin pullokaupungin uudet asukkaat unohdettiin heti sen jälkeen kun lehti oli julkaistu ja samoiten kävi Janoinen torstai-tarinalle jolle luvattiin jatkoa mutta ei tullut ja samoiten se taho joka kaappasi WGBSn ja Daily Planetin henkilöstön 1970-luvulla jäi tuntemattomaksi.
Supermaniumin piti olla kaikenkestävää mutta jos alkaa laskemaan että kuinka monta kertaa Linnakkeen ovi hajotettiin niin voi sormet ja varpaat loppua kesken (Teriksellä oli ilmeisesti iso varasto noita ovia).
Kitty Faulkner tuntui olevan Jenet Klyburnin post-Crisis versio.
Erinäisiä rikollisryhmiä oli (Skulls, HIVE, Intergang, 100, jne) mutta esiintymiset jäivät yleensä muutamaan numeroon.
Rose & Thorn oli erikoinen tapaus kun edes Teris ei huomannut Rosen olevan Thorn (ainoastaan Rosen tohtori tiesi asian).