Kuten tässäkin ketjussa on useaan otteeseen huomautettu, on moni klassisena pidetty Teräsmies-sarjakuviin kuuluva asia alun perin keksitty muita medioita varten. Jimmy Olsenin hahmo on radiokuunnelmasta, Perry White taas piirretyistä, joissa Teräsmies myös ensi kerran lentää loikkimisen sijaan.
EDIT: Perry Whitekin debytoi kuunnelmassa, kuten Jukka Laine vain pari viestiä ylempänä toteaa. Pahoittelut sekaannuksesta.
Siihen nähden onkin hiukan ihmeellistä, ettei vuoden 1978 Teräsmies-elokuva tunnu vaikuttaneen samanaikaisiin sarjakuviin niin paljon kuin voisi kuvitella, vaikka leffa oli hyvin suosittu. Esimerkiksi elokuvassa esitelty Kryptonin ja Yksinäisyyden linnakkeen "kristallilook" löysi ymmärtääkseni tiensä sarjakuviin vasta paljon myöhemmin, samoin kuin ajatus Jor-Elistä Kryptonin tiedeyhteisön vieroksuttuna toisinajattelijana juhlitun tutkijasankarin sijaan. Alan Mooren "Miehelle, jolla on jo kaikkea" -tarinassa tosin näytetään tämmöinen sivuraiteelle ajautunut Jor-El, mutta sehän osoittautuu Teriksen kuvitelmaksi.
Sarjakuva-Luthorkin lopettaa nyrkkitappelut Teräsmiehen kanssa vasta Crisis on Infinite Earthsin jälkeen, vaikka onkin sittemmin palannut taas fyysisemmäksi viholliseksi. Ehkä elokuva-Luthorin mäntit apurit ovat olleet esikuvana 1980-luvun alun sarjoissa nähdyille kätyreille, jotka kuvataan hassuina ääliöinä.
Minkähän vuoksi elokuva vaikutti saman ajan Teris-tarinoihin niin vähän - vai oletteko eri mieltä? Vertailukohtaa voi hakea vaikka taannoisesta Synnyinoikeus-minisarjasta, jossa Teräsmiehen taustaa rukataan muistuttaamaan Smallville-telkkarisarjan versiota.