Riivattu ritari on hyvästä taiteestaan huolimatta eräänlainen koeajo, prototyyppi mitä tuleman pitää.
Long Halloween on aivan eri painoluokan ottelija.
Mutta tämä juuri oli epäilykseni, kun Batman & ihmepoika Robin ,Batman -Viimeinen Batman-tarina ja Batman Parhaat tarinat albumien jälkeen on tietenkin vähän vaikea luottaa että rahalleen saisi vastinetta vaikka käytettynä(ja halvalla) ostaisi.
Nämä kun eivät missään rinnakkaistodellisuuksissakaan sitä Batmanin parasta tasoa hivo, eivät pääse korkeushyppytermein edes lähimpään puoleen kilometriin parhaiden tasosta.
Keskiverto Battikseen verratessa nuo ovat jo samalla stadioinilla, ehkä pukukopissa mutta stadionilla kuitenkin.
Kehtaan suositella Pöllöjen hovia. Ihan yleisestikin, ei vain lajityypin sisällä.
DC-spesiaalin paluuta en kuitenkaan uskalla edes toivoa, vaikka sen numerot hankkisinkin uskonnollista hurmosta lähestyvällä vakaumuksella.
Aika muuttuu. Genren harrastajat ovat itseni tavoin vuosikymmeniä sitten siirtyneet seuraamaan alkuperäiskielisiä julkaisuja.
Olen itsekin osa ongelmaa, mediamurroksen lisäksi.
Iso kiitos siitä että Egmontilla silti pidetään yllä heterogeenisempää sarjakuvatarjontaa.
