Eihän Age of Ultron ole vielä julkaistu englanniksikaan. Kai. Sitäpaitsi tarina vaikutti ekan osansa perusteella niin sotkuiselta, että tuskin siitä tajuaa mitään edes Marveleihin vihkiytyneet. Tosin en osaa vielä sanoa, kun en ole vielä muita osia sattuneesta syystä saanut luettavaksi. (Perkele. Tässä on muutenkin jo niin paljon luettavaa ja katsottavaa, että kohta hajoaa pää.). Mutta se mitä olen Kvaakissa lukenut, ei kuulosta kovin hyvältä.
Pöllöjen Hovi oli yllättävää kyllä ihan ok. Minusta se ei ollut kyllä mikään mestariteos tyyliin Millerin alkupään jutut, mutta näyte siitä, että Morrisonin juoksujen loputtua on syytä silti yhä vain odottaa hyvää Batmaniä. Vaikutteet olivat kyllä enemmänkin sarjakuvan puolelta, ei Yön Ritari elokuvan. Mutta tämä itseasiassa todistaa mielestäni Pöllöjen Hovin merkityksen. Se on selkeästi parempi esimerkki tarinasta jossa otetaan muilta tekijöiltä vaikutteita kuin esimerkiksi Gaimanin Batmanit. Itse olisin voinut luetella kuvitukseen, mutta samalla myös käsikirjoitukseen vaikuttaneita tahoja muutaman, ellei jopa useammankin enemmän.
Aloitetaan esimerkiksi tästä salaseurasta, Pöllöjen Hovista. Harva uusista lukijoista tuskin tietää, että näillä erikoisilla organisaatioilla on Batmanissä pidempikin historia. Ensimmäisenä tulee toki mieleen monille tuttu Ras al Ghulin organisaatio League of Shadows jonka tavoitteet ovat hyvinkin mielenkiintoisia. Heidän tavoitteenaan on tuhota suurinosa ihmisistä, synnyttääkseen tasapainon maailmaan. The Sacred Order of Saint Dumas taas on organisaatio, jonka johtajaa jopa Ras al Ghul pitää fanaattisena. Niillä on oma historiansa liittyen ristiretkiin. People's Liberation Army sai Gothamin paralyyzin valtaan terroristi kampanjallaan. Kissanaiselle tuotti ongelmia S.P.I.D.E.R. niminen organisaatio, jonka tavoittena oli tuhota kaikki maailman hallitukset, jotta voisivat tulla rikkaaksi. Tuoreimpia esimerkkejä on Morrisonin Black Glove joka onnistui tuhoamaan Batmanin pahemmin kuin kukaan.
Itseasiassa suosittelen Pöllöjen Hovin jälkeen lukemaan Morrisonin aivan koko Batman saagan. Se alkaa Batmanin sivuilta, ja kasvaa aina Final Crisisin myötä jopa eeppisiin mittoihin, vieden Batmanin käymään läpi itse historian kiirastulen, ja lopulta huijaten paholaista. Paholaista joka on samalla hänen...enpäs kerrokaan! Tarina jatkui vielä tästä tullen juuri päätökseen. Morrisonin juoksussa on paljon eastereggsejä viitaten Batman mytologiaan. Samalla se paljastaa koko Batman mytologian historian aivan käsittämättömän luovalla tavalla. Tarinat voi lukea sellaisenaan, mutta lukemalla Wikipediasta niiden taustat, tulee tarinoihin lisää syvyyttä jota ei normaali ihminen pystyisi edes ajattelemaan ilman Wikipediaa. Mutta Morrison ei tosiaankaan ole normaali ihminen.
Pöllöjen Hovi muistuttaa hiukan Morrisonin juoksuja. Se ei ehkä käsittele aiheitaan yhtä mielipuolisella ja huumehoureisella tavalla, mutta siinä on myös paljon eastereggsejä. Referenssejä Batman mytologiaan.
Esimerkiksi Owlmanin tausta on viittaus sekä JLA: Earth 2:seen (arvatkaas muuten ketä kirjoittajana?), että paljon vanhempaan tarinaan World's Finest Vol 1 223:ssä.
Bruce Waynen isoisään Alan Wayne:en on viitattu aiemmin Batman: Gates of Gotham Vol 1:ssä, joka on siis Snyderin kirjoittama. Siinä taas viitataan Morrisonin Batman mytologiaan, jonka mukaan Waynen suvulla olisi ollut isompikin vaikutus historiaan, ja että Batman olisi muotoutunut nykyiseksi suvun pitkän historian myötä, eikä vain sattumalta, ja Alan Wayne esiintyy siis tuossa. Nähty myös nykyisen All-Star Westernin sivuilla. Mutta Alan Waynen historia ulottuu kauemaksikin. Häneen viitattiin jo Batman: Secret Files:issa vuonna 1997. Varhaisemmasta historiasta en löydä tietoa.
Myös kauhu, ja siihen liittyvä romantiikka on esiintynyt Batmanissä jo aiemmin. Itseasiassa Batmanillä on siihen pitkä historia melkein alkuajoista asti. Itseasiassa Batman tarinat ovat yleensä olleet luonteeltaan kolmenlaisia. 1) Kauhu, ja siihen liittyvä romantiikka. 2) Dekkarit ja noirimaisuus. Erityisesti etsivätarinat, joissa Batman joutuu käyttämään etsivän kykyjään tai aivojaan. 3) Puhtaat supersankaritarinat, joissa perustana on enemmän toiminta ja supersankarimainen epäinhimillinen käytös. Supersankaritarinoilla tarkoitetaan myös 60-luvun Batmaniä, ja myös niitä Batmanin ihmevempaimia. Jotkut tarinat yhdistävät nämä kaikki. Ja itseasiassa tämä on syy miksi Burtonin Batman Returns on huomattavasti lähempänä sitä mistä Batmanissä on kyse, koska siinä yhdistyy nämä kaikki, kuin Nolanin thrillerimäinen Batman, jossa ei oikein ole mitään noista, vaikka thrillerikään ei ole Batmanille uusi juttu.
