Luulin, ettei minulla olisi yhtään kertomisen arvoista lapsuusmuistoa sarjakuviin liittyen, mutta onpahan yksi.
Taisin olla 14, kun eräs luokallani ollut tyttö keräsi rahaa johonkin tarkoitukseen myymällä sarjakuvia ovelta ovelle. Sattumoisin sama tyttö oli minuun ihastunutkin. Ostin häneltä ruotsinkielisen Lassi ja Leevi -albumin,
nimittäin tämän.
Ensimmäinen itse omalla rahalla ostamani sarjis. Lassi ja Leevi olivat minulle jo Hufvudstadsbladetista tuttuja, ja tykkäsin hirveästi.
Vaikuttaa siltä, että kyseessä on sama albumi kuin se ensimmäinen suomenkielinen Lassi ja Leevi - Olipa kerran kaksi tosi hyvää kaverusta... En ole koskaan tuota suomenkielistä päässyt selaamaan, mutta kyllä moni seikka täsmää: sama kansi, karkkivärit, varhaisimpia arki- ja sunnuntaistrippejä sekaisin... Ensimmäiset suomenkieliset albumit vieläpä käännettiin ruotsinkielisistä.
80-luvun ja 90-luvun taitteessa keräsin uutterasti Lucky Lukeja, parhaimmillaan kaksi albumia viikossa. Muutaman ostin divareista, kuten pahasti nuhjaantuneen ensipainoksen Palkkionmetsästäjästä, mutta enimmäkseen hankin albumit kirjakaupoista uusina. Sarah Bernhardtin (ja yhden Cocco Billin) pelastin paperinkeräyslaatikosta. Siinä sivussa ostelin välillä Tinttejäkin.
Sisarpuoleni (vajaa vuosi minua nuorempi) tykkäsi myös Lucky Lukesta ja kävi välillä huoneessani tsekkaamassa, olisinko ostanut lisää alppareita. Aina olinkin, ja se pelasti häneltä muutaman tylsän illan.
