Tarzan ja Korak

[ekku]

Ettei vaan Eetulta löytyisi jo.

Ekku

[willeristi]

Löytyy myös Suomalaisesta kirjakaupasta (Aleksanterinkatu, HKI)
HInta hieman alle 20 euroa.

[tertsi]

Kiitoksia!
Taitaa kyllä mennä huomiseen ennen kuin ehdin mennä ostamaan Kultaisen leijonan.

[Petri Aarnio]

Hyvään lokoseen se apinamieskin oli itsensä parkkeerannut Tampereella Akateemisessa ja Suomalaisessa Kirjakaupassa.
Ja mikäli lähikauppasi myy "eioota" saat opuksen kätevästi tilattua "Kopposelta". Josta myös muut Manningit.
https://kauppa.acv.fi/

[Petri Aarnio]

http://areena.yle.fi/1-3461244
Askon kanssa on aina niin mukavan lämpimät turinat, vaikka aikamoinen sarjakuvaguru hän onkin. A on näyttänyt minulle suunnan, opettanut alaa sekä valanut uskoa. Minä näköjään puheosuuksissani käytin kertaheitolla 'niinku' ja 'kiinnostavaa' kiintiöt loppuun. Haastattelijana tässä Ari Meriläinen.

[peppi_]

Aiheellista pohdiskelua.

Kyllähän vanhaa materiaalia pleratessa suurimpana horisontissa minulla väijyy jokin abstrakti ajatus alkuperästä - ja sen kunnioitus. Abstrakti siksi että emme absoluuttisesti tiedä miltä alkuperäiset ovat haluttu näyttävän. Ja vaikka kyseessä on abstraktio niin silti sitä kohden syytä on tähdätä.

Toisena kiinnostavana issuena pitäisin alkuperäisbrändiä. Tässä threadissa tietysti Gold Keyta. Olen pyrkinyt pitään niin paljon kiinni siitä kuin uudet julkaisijat ja oikeuksioiden haltiat antavat myöden. Julkaisijat ovat portinvartijoita ja sellaisenaan kiinnostavia.

Suoranaisia kirjapainoteknisiä virheitä olen jonkin verran karsinut mutten kaikkia. Nehän ovat osittain sitä ajankuvaa.

Keltainen väri valui koko sivulle. Alussahan paperikellertymä poistettiin myös kaikista CMYK väreistä.

Ai senkö takia noiden kirjojen väritys on "samea" ja tarzan on "tumma"
verrattuna alkuperäisiin GK väreihin kuten jo aiemmin toin täällä esiin.
Ehkä kannattaisi jättää se "ajanpatinan" laitto pois ja antaa sivujen olla
puhtaan kirkkaan valkoisia 


No,on näiden julkaisu kuitenkin tyhjää parempi.

Lisä julkaisuina voisi ajatella myös RM Korak Tarzanin poika sarjisten

julkaisua kirjana. Ja myös niitten Korak-kirjojen suomentamista.

Alla linkit esim..


Korak and the City of Xuja
http://www.johncolemanburroughs.com/mag17/1790.html

Korak and the Sacred Lake of Krackao/Squid God
http://www.erbzine.com/mag21/2136.html


http://comicsbulletin.com/review-korak-son-tarzan-archives-vol-1-simple-old-fashioned-and-charming/

http://comicvine.gamespot.com/korak-son-of-tarzan/4050-2203/?page=2

Ja ompa Korak seikkaillut ufojenkin kanssa.. 
http://thewonderfulworldofstupid.blogspot.it/2011/07/korak-son-of-tarzan-21.html

Korak and the Elephant Girls
http://www.erbzine.com/mag17/1762.html


http://www.erbzine.com/comics/korakgk1.html
https://www.darkhorse.com/Books/22-478/Korak-Son-of-Tarzan-Archives-vol-1
https://www.darkhorse.com/Books/22-479/Korak-Son-of-Tarzan-Volume-2-HC

[Jarkko Sikiö]

Tarzan-sarjakuvia käsitteleviä artikkeleita on viikon kuluessa tullut bongattua useitakin. Kaikkia yhdistää sama harhaluulo, eli sarjakuvalehtien tuotannon päättyminen Marveliin ja vuoteen 1979.

Olen minä sitä jo vuosikaudet miettinyt, että pitäisi muokata englanninkielinen versio Tarzanin vaiheista Euroopassa, mutta sitten varmaan pitäisi jaksaa vastata kaiken maailman kysymyksiin, joista yleisin on varmasti "onko tämä totta".

EDIT: Täsmennetään vähemmän aktiivisille lukijoille, että olen kirjoittanut kaksiosaisen Kvaak-artikkelin, jonka toinen osa käsittelee apinoiden kuninkaan vaiheita Euroopassa ja Suomessa.

[Petri Aarnio]

Aina tökkää silmään tuo vasemmanpuoleinen freimi 'Tarzanin pedoissa', (s. 72 Oparin aarteet). Se anatomia on niin virheellinen ettei mitenkään voi olla Manningia.

Äkkäsin eilen 'Matka menneeseen' -seikkailusta tuon oikeanpuoleisen, hyvin samantapaisen kuvan.

[Jarkko Sikiö]

Aikanaan kaivelin nuo hyvinkin tarkkaan ja kyllä nuo tuossa muodossaan ovat Eurooppalaisia erikoisuuksia. Sen sijaan sarjakuvalehdiksi sovitettuja strippejä on voitu julkaista muussakin muodossa.

Ei nyt löytynyt aivan niin karkeaa esimerkkiä, kuin kaipasin, mutta ainakin Espanjassa julkaistut opukset ovat syndikaatin muokkaamia sovituksia.

Tämä kuvanäyte on varmaan uudempaa perua.

Jos samankaltaisen eroavaisuuden bongaa Lahjakirjoista, niin sittenhän asia jo selvisi. Tosin tällaisissa blogeissa ne olisi varmasti nostettu esiin.

Eipä vain maailmallakaan ole niin kovin paljon vanhoista sarjakuvista ja vielä vähemmän vanhoista julkaisuista kiinnostuneita.

[Gothicus]

Aina tökkää silmään tuo vasemmanpuoleinen freimi 'Tarzanin pedoissa', (s. 72 Oparin aarteet). Se anatomia on niin virheellinen ettei mitenkään voi olla Manningia.

Joo, ei taida olla Manningin kynästä tuo. Anatomian lisäksi myös Tarzanin sivuprofiili ja jopa hiuksetkin ovat hyvin epämanningmaiset.

[Petri Aarnio]

Jep.
Hei tietäjänerot: Mitä alkuperää ovat Manningia sisältävät Kauhujen suon merihirviö (Lahjakirja 1979) sekä Termiittimiehet ja Oparin salainen aarre (Kesäalbumi 1988 / 1978)? Strippejä? Albumeita? Mitä?

Merihirviö voisi olla jotakin mustavalkoista, jälkikäteen väritettyä strippiä, mutta Complete Newspaper Manningeista en sitä löytänyt. Olinko vain huolimaton? Jälkimmäisessäkin on jonkinasteinen koostamisen tunnelma vaikka onkin laadukkaampaa jälkeä.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mitä alkuperää ovat Manningia sisältävät Kauhujen suon merihirviö (Lahjakirja 1979) sekä Termiittimiehet ja Oparin salainen aarre (Kesäalbumi 1988 / 1978)? Strippejä? Albumeita? Mitä?

Kauhujen suon merihirviö –nimistä juttua ei näy Jiksin tekemässä listauksessa, mutta Kauhujen laakso -niminen seikkailu löytyy listauksesta vuodelta 1978 (se lienee juuri seuraavan vuoden lahjakirja). Se juttu ei välttämättä ole Manningia, sillä se varmaan lukisi tuolla, jos olisi.

Termiittimiehet ja Oparin aarre löytyy tuolta. On Manningin sunnuntaisarja.

Mitä tulee äsken puhuttuihin perspektiivivirheisiin, minusta Manningilla on niitä kasvoissa usein kun hän piirtää hahmojen kasvoja sivuttain.

[Jarkko Sikiö]

Muistan tuon jälkimmäisen opuksen hyvin, sillä ensimmäinen viite alkuperäismateriaaliin on vasta sivulla 12 ja minusta koko alkuosa on hieman outo. Alkuperäisnumerot merkitsin yksinkertaisesti laskemalla taaksepäin numeron 12 merkintöjen perusteella. Listaan merkitsin havainnon sivulta 12, että muistaisin kun joku kysyy.

Kauhujen suon merihirviö –nimistä juttua ei näy Jiksin tekemässä listauksessa

Kyllä minä kauhujen suon muistan, mutta ei minusta tuo Lahjakirja 1979 sellaisia sisältänyt. Vaikea sitä tietysti on käsi Raamatulla vannoa, kun en pääse kokoelmaan enää käsiksi.

[Jarkko Sikiö]

Sitten ihan muuta. Intiassa (Kiran Publications) on myös julkaistu tutun näköisiä sarjakuvia.

Kovasti näitä on maailmalla hämmästelty, kun eivät poloiset tiedä, että nämä on niitä Espanjassa tuotettuja sarjoja.

[Jarkko Sikiö]

Tämä on varmaan teistäkin hauska löytö.

Kirjoitin juuri espanjalaisesta Tarzan-kloonista nimeltään Tamar. Kyseessä on englantilainen lordi ja sivuhenkilöt ovat tyttöystävä Ruth ja simpanssi Gogó... kuulostaahan tutulta.

Tarkoitus oli tehdä jotain fiksumpaa, mutta jäin tarkastelemaan kuvia, ja ne osoittautuivat pian tutummiksi kuin odotinkaan. Tunnistin kuvittajan, Antonio Borrell... joka ei koskaan ole kuvittanut Tarzania!

Silti mies listataan Tarzan-kuvittajana peräti ERBzinessä. Osoittautuu, että Tarzan-seikkailuja on julkaistu Hollannissa lehden Fix en Fox -sivusarjana.

Fanisivu, Holland meets ERB, tarjoaa kuvanäytteen Tarzanista... mutta kyseinen sivu on itse asiassa Tamarin seikkailu (asemies tönäisee sivuun yhden Tamarin sivuhenkilöistä). Ironista kyllä, hollantilaiset fanit ovat liittäneet Tamarin näytteeksi muista Borrellin töistä.

Kuvittelin jo hetken, ettei tätä ole kukaan hoksannut, mutta Kaukapediassa tiedetään, että Tamaria todella esitettiin Tarzanin nimellä kyseisessä lehdessä.

Tässä pitäisi nyt olla kokoelma käsillä, mutta olen satavarma, että Borrellin töitä on esitetty myös Suomessa. Saattaa olla, että kyse on ihan vain jostain yksittäisistä kuvista, kuten kansikuvasta tms. mutta mikäli kesälukemistoon kuuluvat divari-Tarzanit, niin etsikää sankarin viereltä vaaleaa, pitkätukkaista heitukkaa ja laittakaa kuvanäyte tänne...

EDIT: Borrellin signeeraus on aika selkeä tapaus, mutta monesti toimitus ne jonkin tekstilaatikon alle tapasi piilottaa.