http://sarjakuvaruutu.fi/2016/06/taman-vuosituhannen-apinamiesmoraali/
Leffan tekijöilläkin on oltava lihakset eli blogiajatuksiani siitä miksi Tarzanin sovittaminen 2000-luvulle saattaa osoittautua ylivoimaiseksi tehtäväksi.
En ole nähnyt tätä uutta The Legend of Tarzania. Sitä on yleisesti moitittu luonnottoman tuntuisista digieläimistä ja karismattomasta pääosan esittäjästä (Alexander Skarsgård). Ennen kaikkea se kuulemma ei ole kovin seikkailullinen eikä hauska. Mutta kai siinä on koetettu päivittää tarua nykyaikaan.
Tämän arvostelun mukaan filmillä on omat uudet ansionsa. Se on modernisoitu versio, tai oikeammin sanottuna postmodernisoitu versio, jossa otetaan huomioon Tarzan-hahmon luomisajankohta ja sen jälkeinen historia. Leffa tiedostaa rasismin, kolonialismin ja seksismin ja ottaa kantaa Belgian kuningas Leopold II:n julmuuksiin Belgian Kongossa.
Indeed, you could call it the first post-Tarzan Tarzan: Instead of reviving or rebooting the franchise, it’s the first iteration that begins by attempting to reckon with the franchise’s anachronisms head-on.
(”Tosiaankin, sitä voisi nimittää ensimmäiseksi Tarzanin jälkeiseksi Tarzaniksi: sen sijaan että se elvyttäisi tai uudelleenkäynnistäisi tuotemerkin, se on ensimmäinen versio, joka alkaa siitä, että se koettaa ottaa tuotemerkin vanhentuneet piirteet huomioon suorasukaisesti.”)
