Kuinka moni täällä vielä tilaa Aku Ankka Klassikko-lehteä ja minkälaisia ajatuksia ihmisillä lehdestä on?
Viime aikoina olen saanut pettyä lehteen kerta toisensa jälkeen. Myönnettävä on, että tarinat ovat hyviä ja syy pettymykselleni ei ole uusi. Se on uusinnat.
Viimeiset neljä numeroa (68 sivua kussakin lehdessä) ovat sisältäneet yhteensä 3!!! sivua uutta tai suomeksi ennen julkaisematonta materiaalia. Lehden irtonumerohinta on tänä vuonna 9,90€
Mieleen herää väkisinkin kysymys, että onko lehden levikki pudonnut niin rankasti sen lanseeraamisesta (tai oikeastaan muuttumisesta Ekstrasta nykyisenkaltaiseksi Klassikoksi), että noin kovalla irtonumerohinnalla ei lehteen saada yhtä sivua enempää uutta materiaalia?
Syksyllä 2019 ensimmäisen irtonumeromyyntiin ilmestyneen Aku Ankka Klassikon tarjoushinta oli 3,90€ ja sitä seuraavan lehden normaalihinta 5,90€. Tuohon aikaan lehti sisälti noin puolet uutta tai ennen julkaisematonta materiaalia ja puolet klassikoiksi merkittyjä uusintoja. Tuohon aikaan myös lehdessä luki, jos klassista tarinaa ei oltu meillä aiemmin julkaistu. Ja se oli mielestäni aina sulka toimituksen hattuun. Sittemmin uusintojen määrä kasvoi ja maininnat ennen julkaisemattomista tarinoista hävisivät lehden sivuilta.
Sanoman nettisivuilla lehteä mainostetaan yhä seuraavanlaisesti:
Aku Ankka -lehden sisarjulkaisu Aku Ankka Klassikko tarjoaa huimasti hupia vannoutuneimmille Akkari-faneille. Lehti tunnettiin aiemmin nimellä Aku Ankka Ekstra.
Klassikko on koottu nimenomaan ”vanhan kunnon Ankka-sarjakuvan” ystäville: esimerkiksi jokaisessa 68-sivuisessa lukupaketissa tarjotaan kaikkien aikojen ankkamestari Carl Barksin piirtämä seikkailu muiden klassikkosarjojen lisäksi. Nimensä mukaisesti noin puolet lehdestä on taattua klassikkokamaa – Carl Barksia, Don Rosaa, Vicaria, Brancaa, Hubbardia, Stroblia ja muita vanhoja mestareita.
Toinen puolikas on parasta nykytuotantoa mahdollisimman laajalla ankkalinnalaisella hahmogallerialla höystettynä. Klassikon sivuilla seikkailee myös harvemmin nähtyjä hahmoja, kuten Tiku ja Taku, Sepe Susi ja Matami Mimmi.
Poimitaanpa lainauksesta lihavoimani kohdat ruodittaviksi:
1. "
Aku Ankka Klassikko tarjoaa huimasti hupia vannoutuneimmille Akkari-faneille." Ajattelisin, että vannoutunut ankkafani on sellainen, kuka on asialleen omistaunut ja kerännyt (tai vähintäänkin lukenut) niin paljon laadukasta ankka-sarjakuvaa kuin suinkin on pystynyt. Hän muistaa itselleen tärkeät tarinat ja haluaa lukea lisää itselleen ennestään tuntemattomia laatutarinoita, mutta ehkä
satunnaisesti palata parhaimpina pitämiensä tarinoiden pariin.
2. "
Nimensä mukaisesti noin puolet lehdestä on taattua klassikkokamaa" Näin olikin aiemmin. Viime aikoina liki koko lehti on koottu klassikkokamasta. Valitettavasti jo aiemmin, useimmiten jopa melko tuoreista (viimeksi 5-10 vuoden sisään) nähdyistä uusintajulkaisuista.
3. "
Klassikon sivuilla seikkailee myös harvemmin nähtyjä hahmoja, kuten Tiku ja Taku, Sepe Susi ja Matami Mimmi."
Lehden ollessa vielä Aku Ankka Ekstra harvinaisia hahmoja tosiaan näkyi, lähestulkoon jokaisessa numerossa. Nyt tilanne on mennyt siihen, että harvinaisille hahmoille on koottu kaksi erikoisnumeroa ja muut lehdet ovatkin sitten pääasiassa täynnä ankkoja ja/tai hyvässä tapauksessa hiiritarinoita. Viime vuoden lehdistä 3/12kpl. sisälsi näitä harvinaisia hahmoja. Numero 3/2023 oli tällainen harvinaisten hahmojen erikoisnumero. Numero 5/2023 oli Sepen ja possujen juhlanumero ja joulukuun lehdessä oli yksi Tiku ja Taku tarina.
Vaan mitä tapahtuu samaan aikaan viikkoAkun sivuilla?!
Ehkä joku muukin on pannut merkille, että tässä alkuvuoden aikana Aku Ankan sivuilla on ollut viime vuosiin verraten poikkeuksellisen paljon harvinaisia hahmoja.
Iso Paha Susi ja
kolme pientä porsasta ovat olleet mukana numeroissa 5 ja 6/2024.
Tiku ja Taku numerossa 5/2024
Augustus Ankka numerossa 6/2024
Figaro numerossa 6/2024
Matami Mimmi numerossa 7/2024
José Carioca numerossa 7/2024
ja uusimman Akkarin takasivuilta löytyvästä maistiaisesta selviää, että ensi viikon numerossa on mukana Josén lisäksi myös
Panchito kun Chase Craigin ja Carl Buettnerin
Kolmen Caballeron paluu julkaistaan uudelleen.
Tästä kaikesta minulle on iskenyt sellainen pelko, että Klassikolla menee nykyään niin huonosti, että kustannusten säästämiseksi siihen aiotaan jatkossa keskittyä laittamaan enimmäkseen jo ennestään käännettyjä klassikkouusintoja, joihin tuoreet Hollantilaistuotokset eivät sovi mukaan. Harvinaiset hahmot saavat sitten tehdä paluun viikkoAkun sivuille. Toki tämän pitäisi ilmetä sitten myös lehden mainoksissa. Nyt ne johtavat pahasti harhaan.