Itse asiassa tutustuin Tenaviin vasta 2010-luvulla JA juurikin kaikkein vanhimpien strippien kautta. Löysin kirjastosta Täydelliset Tenavat 50-52 -kokoelman, jonka vitseille sitten naureskelin koko harrastuskerhon kokoontumisen ajan. Koska hahmot olivat vielä kehittymisasteella, myöhemmin lähes kadonneet Pave, Lippe ja Kielo olivat vielä selkeä osa porukkaa ja Amadeus, Eppu ja Tellu pieniä lapsia, jotka eivät alkuun edes kommunikoineet kokonaisilla lauseilla. En edennyt uudempiin kirjoihin kronologisesti, ja siksi myöhemmin ihmettelinkin, keitä Maisa ja Piparminttu-Pipsa olivat. Päivitetyt Lippe ja Kielo vai? (Enkä edes tiennyt, että Kielonkin nimi oli alkujaan Patty
) Pidin pitkään Suomessa vain taka-alalla nähtyä 5:ä Pavena, vaikka oikeasti hahmoilla on aika erilainen luonne.
No, asiaan: Alkuvaiheessa Tellun ilkeys olisi voinut mennä nuoruuden piikkiin. -Jos ei hahmon, niin vähintäänkin sarjan. Jo kaikkien aikojen ensimmäinen Tenavat-strippi päättyi Paven sanoihin: "Vanha kunnon Jaska Jokunen. Miten häntä vihaankaan." Lasten maailmassa vallitsi tietynlainen viidakon laki, eikä Jaska Jokunenkaan ollut tästä ulkopuolella. Useamman kerran hän pinkaisi karkuun suututtamaansa tyttöä. (Esimerkiksi kuumuutta valittava Kielo raivostui Jaskan lohkaistua "Et sinä minusta niin kuumalta näytä." Vitsi toiminee paremmin englanniksi.)
En kuitenkaan vähättele selkeästi nähtävillä olevaa kiusaamisasetelmaa. Tuollaista takaa-ajoa oli myös toisin päin, ja isommilta vaikuttavien lasten pomottelua oli nähtävillä. Jaska Jokusta vanhemman oloinen Kielo pohtii Lipen kanssa, että on paljon kutsumista hauskempaa päättää ketkä jätetään kutsua ilman. (Jaska Jokusen lisäksi myös Tellu.) Lippe myös kyselee Jaska Jokuselta pääseekö tämä juhliin jos ne ovat maanantaina tai tiistaina (?) Koska Jaska pääsisi maanantaina, Lippe sanoo järjestävänsä juhlat tiistaina. Voisi oikeastaan kuvitella, että varsinaiset tenavat lopettivat pomottelevien kanssa kaveeramisen...
Kyseisessä kokoelmassa oli myös Charles M. Schulzin haastattelu, jossa yksi sarjan suurimmista muutoksista oli muistaakseni lasten vähentynyt ilkeys Jaska Jokusta kohtaan. Syitäkin taidettiin pohtia, mutta niitä en enää muista. Ehkä myöhemmän vaiheen pohtivaan tyyliin slapstickmäinen ivahuumori ei enää sopinut? Saihan sarja myös lisää draamamahdollisuuksia mm. ihastumisien ja erilaisten tapahtumien myötä. Samanlaista pehmentymistä on muuten nähty muissakin sarjoissa.
Tellu kuitenkin on ollut enemmän ja vähemmän ilkeä koko olemassaolonsa. Varhaisimmissa esiintymisissä hän juoksutti vanhempiaan heittelemällä nallea pinnasängystä, ja myöhemmin Eppu sai lähtöpassit omasta kodistaan. Juhlapokkarissa Ei ikä paina Jaska Jokunen, Schulz paljastaa pitäneensä pikkupoikana kavereiden isosiskoja pelottavina. Ehkä tämä selittää niin Paven, Lipen ja Kielon kuin Tellunkin? Jotenkin viimeksimainitusta on vain tehty Jaska Jokusta vanhemman oloinen.
Näissä vanhoissa sarjoissa Jaskan kiusaaminen on armotonta, jatkuvaa ja todella pahansuopaa. Mutta Jaska on lopulta se, joka jaksaa olla baseball-joukkueen kapteeni ja kestää kaiken, mikä vastaan tulee. Vaikka koville ottaa.
Jaska Jokunen ei ollut alkujaan minkään joukkueen kapteeni. Muistaakseni vuonna 1950 Pave ei ota Jaskaa edes joukkueeseensa, vaan vaatii tätä hankkimaan sponsorin. Masentunut Jaska miettii kuka siihenkin ryhtyisi, mutta viimeisessä ruudussa paitaa koristaa ...Kielon hiekkakakkuleipomon logo. Näköjään lapset vuoroin kiusasivat, vuoroin kaveerasivat. Tosin, luin kesällä GoComicin kommentin, jonka kirjoittaja ihmetteli mihin Jaska Jokunen tarvitsee vihamiehiä, jos hänellä kerran on "ystäviä".
