Mustanaamio

[Morgan Kane]

Aikaisemminkin kysynyt mutta koitetaan uudestaan. 70-luvulla sain Mustanaamiolta A4-kokoisen julisteen tai jäsendiplomin, muistaakseni numero oli 9428 tai sinne päin, jostain syystä jäänyt mieleen.

Onko jossain rekisteriä jäsenistä, tai voisiko joku 9xxx-numeroinen jäsen kertoa mikä oli vuosiliku?

---oletan että jäsenyys on ikuinen.

Kiitos

[Veli Loponen]

Selitykset eivät täysin tyydytä. Ei olisi tullut kuuloonkaan, että Aku Ankan näkkäreistä olisi karsittu lehtiä pois.

Toisaalta, kun vertailee 70-luvun Akuja saman ajan Mustiksiin, niin painojäljessä on aika suunnaton ero. Se vielä korostuu näköispainoksissa. Itse en näitä jo julkaistujakaan Mustanaamion näkkäreitä ostaisi niiden kaamean jäljen takia. Mikä ei siis johdu siitä, että nyt olisi tehty huonosti, vaan alkuperäismatsku on huonoa.

[Kahkonen]

Onko jossain rekisteriä jäsenistä, tai voisiko joku 9xxx-numeroinen jäsen kertoa mikä oli vuosiliku?

---oletan että jäsenyys on ikuinen.

Jäsenyys on toki ikuinen, mutta mitään rekisteriä ei ole. Kysyin tuota joskus. Oma numero oli jotain 314xx vai 13xxx, joskus 94 vissiin veljen kanssa liityttiin.

[X-men]

Jos rekisteri joskus oli niin se on jo hävitetty.

[Timo Ronkainen]

Mikä ei siis johdu siitä, että nyt olisi tehty huonosti, vaan alkuperäismatsku on huonoa.

Mikäli nyt tiedän, niin noita lehtiä tehtiin 70-luvulla siten, että Ruotsista saatiin lehtiä (!), jotka vietiin sitten reprokameran alle. Näistä suurennetuista (!) reprokopioista leikattiin kuplat irti ja tekstaaja (tai latoja) veteli suomitekstit paikoilleen*. Tästä otettiin vielä reprot painokokoon, jotka asemoitiin taittopohjaan ja niistä valotettiin filmit, joista sitten tehtiin pellit. Johan on kumma ettei siinä prosessissa jotain viivoja häviä. Tuloksena jotain Shokin kaltaista muhjua.

Timo

* Suurennos oli tarpeen, jotta tekstaajan ei tarvitse nyhertää pikkupikku kupliin tekstejä.

[Veli Loponen]

No toi Timon kuvaus selittääkin paljon. On ollu meininki aika villiä tuohon aikaan.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Ei näkkäreiden pointti ole se, että jälkeä pitää saada nykyajan jäljen tasoiseksi. Kyllä takana on oikeasti se, että ei uskota kahden paksun puolivuotiskirjan käyvän kaupaksi.

Minäkin ajattelen näin.

Näkkärin ovh on muuten jopa neljä kymppiä. Hirvittää – kyseessä on kuitenkin vain mv-julkaisu, jonka sarjojen oikeudetkin ovat olleet valmiiksi olemassa. Kauppa ei käy hyvin näillä hinnoilla. Näitä pitäisi myydä "pulp-hinnoilla".

70-luvulla sain Mustanaamiolta A4-kokoisen julisteen tai jäsendiplomin, muistaakseni numero oli 9428 tai sinne päin, jostain syystä jäänyt mieleen.

Onko jossain rekisteriä jäsenistä, tai voisiko joku 9xxx-numeroinen jäsen kertoa mikä oli vuosiliku?

Vilkaisin vanhojen lehtien kerhopalstoja. Jäsennumero 9400 ilmaantuu Mustiksen lukijoiden kirjeisiin ja palstan kerhoarpajaisiin vuoden 1976 aikana. Vuosi 76 voisi siis olla valistunut arvaus.

Oma numero oli jotain 314xx vai 13xxx, joskus 94 vissiin veljen kanssa liityttiin.

Varmaankin 31 400. Kerhosivujen perusteella 13 000 jäsentä tuli kerhossa täyteen jo suunnilleen vuonna 1979.

[Timo Ronkainen]

Uskaltaisin uumoilla, että pehmeäkantinen Maxi-Tex -tyyppinen Maxi-Mustis menis lehtipisteissä hyvin kaupaksi - siis halvoilla pulp-hinnoilla. Vaikka samoja sarjoja mitä Iltiksessä on ollut ja samoilla käännöksillä.

Timo

[Darth Mika]

Uskaltaisin uumoilla, että pehmeäkantinen Maxi-Tex -tyyppinen Maxi-Mustis menis lehtipisteissä hyvin kaupaksi - siis halvoilla pulp-hinnoilla. Vaikka samoja sarjoja mitä Iltiksessä on ollut ja samoilla käännöksillä.

Niin mites Iltis hoitelee ton painamisen. Varmaan yhtä pahaa vanhaa materiaalia on siinäkin tarjolla ja hyvin niitä pystyy lukemaan. Tarkoitushan näissä Mustanaamio nk. "näkkäreissä" on antaa mahdollisuus lukea vanhoja Mustanaamio-lehtiä, kun niitä alkuperäisiä ei kaikilla ole mahdollisuus saada.
Voisiko tässä sitten olla paikallaan digisarjakuva, kun sitä täällä kvaakissa niin paljon suitsutetaan. Minä en kyllä sellaiseen nykyajan hörhöilyyn koske, mutta ajattelenkin muita Mustanaamion faneja.

[Timo Ronkainen]

Laadultaan aika kehnoa tavaraahan noi Iltiksen Mustikset on ollu ja rasteroituneita (=painettu ihan turhaan grayscale-moodissa).

Timo

[Petri Aarnio]

Edellisellä sivulla oli puhetta viivojen mahdollisesta katoamisesta skannauksen ja käsittelyn yhteydessä viivapiirroksista. Mikäli kuvaoriginaalissakin valmiiksi viivat ovat kadonneet mitään ei ole tehtävissä; ei niitä tietenkään pystytä uudelleen "keksiin". 70-luvun Mustanaamio originaaleissa tätä ongelmatiikkaa esiintyy.

Viivapiirrosten digitaalinen reproaminen on hienoisesti erityinen keissi verrattuna nelivärisivujen skannaamiseen. Kärjistettynä: viivoja skannatessa tähdätään viivojen säilyttämiseen kun taas nelivärisivuissa sävykorjailuun.

Kun originaalit on optimaaliset, skannauksen yhteydessä hienoiseksi ongelmaksi voi muodostua bulkkinen tai muuten ajan saatossa kellertäväksi muuttunut paperi. Levels / valintareunuksilla maskaaminen ja fillaaminen saattaa syödä viivaa. Eli sivuun voi jäädä eri käsittely tekniikoin hienoista noisea vrt. liitteen alareuna.

Mä päädyin jossakin vaiheessa seuraavaan:
Valkotasapainon kohtuullisen käsittelyn jäljiltä ditheroin sivut 1200 dpi tarkkuudella bitmapiksi, jolloin sivuun jääneestä noisesta tulee 1 pikselin kokoista mustaa pistettä joka voidaan valintareunusten contract ja expand toiminnoilla ottaa veke.

Makrolla 200 sivuakin skannausta (4 automatisoitua työvaihetta) putsaantuu sukkelaan

[Reima Mäkinen]

Laadultaan aika kehnoa tavaraahan noi Iltiksen Mustikset on ollu ja rasteroituneita (=painettu ihan turhaan grayscale-moodissa).

Timo

Mut originaalit niissä on kuitenkin parempilaatuiset. Rasterointi on tehty vasta IS:n painovaiheessa. Oikeudet käännöksiin on tietenkin kääntäjällä/IS:lla, joka on hieman eri pulju kuin Egmont.

Mutta tosiaan, näkkäreiden suhteen ruotsilehtien hyödyntäminen voisi olla mahdollista. Siinä pitäisi vain sitten nähdä vaivaa kuplatekstien siirtämisessä, mutta lopullinen jälki olisi kuitenkin paljon parempaa. Näin siis ideaalimaailmassa. Minun makuuni olisi sitten vielä näköispainoksiin bulkkipaperi, jollaista ei taida saada enää mistään.

[Lurker]

Eri hieno Revellin Mustanaamio-koottava!

[Reima Mäkinen]

Tuo koottava liittyy näköjään yhteen lempiteemaani. Siihen miten afrikkalaiset kulttuurit on esitetty Mustanaamiossa. Sekä voodoo, että "rummutettavat viestit" ovat Länsi-Afrikkaa (Siellä jossain Beninin seudulla) mutta muuten sijainnin suhteen viitataan tarinoissa mielellään Itä-Afrikkaan.

[Petri Aarnio]

Hovihankkijani Kopponen sai haalittua minulle Phantom (76-81) kokoelman täyteen. Metrin paksuinen pino kaikkinensa!

Pinoa katsellessa aloin pohtia määrän merkitystä. Kun jotakin artikkelia on vähän se epäsuorasti synnyttää arvoa - kuten esim. keräilyarvoa, mikä on tilanne monen 50-60-luvun julkaisun kanssa. Kun jotakin tehdään vähän, on se myös julkaisuprosessin se vaihe jolloin artikkelin toimivuutta testataan ja kehitetään. Arvioidaan sen kannattavuutta, jolloin työ toisinaan on myös huolellisemmin tehty (ei tosin aina).
Suosion myötä on sitä perusteltua tehdä enemmän ja paksummalti, joka taasen pitkässä juoksussa vähentää arvoa vrt. Aku Ankan taskukirjat. Samalla kun artikkelista puristetaan irti kaikki potentiaalinen voitto voi olla että sitä aletaan tehdä halvemmin menetelmin kuin mille suosio perustuu. Näinhän tapahtui mm. 70-luvun lopussa Tarzanille.

Anyway. Mustanaamio on minulle tärkeä osa nuoruutta. Yhä edelleenkin näitä pläräilee mielellään. Vanhojen suosikkien Sy Barryn ja Jaime Vallven ohella Georges Bess piirtäjänä on alkanut viehättään.