Kari Leppäsen sivuilla oli tosi mielenkiintoinen kirjoitus, jossa pohdittiin väkivaltaa Mustanaamio sarjoissa. Tässä hyvin mielenkiintoinen lainaus Karilta:
"Loppukaneettina eli postscriptumina voin vain päätellä, että todennäköisesti Mustanaamio saisi lisää kiinnostuneina lukijoita, jos se siirtyisi nykyisempään profiiliin, jota monet albumisarjat, elokuva ja television toiminnalliset sarjat noudattavat. Eli enemmän sitä realismia, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu sillä ihmisiä nitistetään kaikkialla enemmän kuin koskaan rauhan aikana. Se, että poistumassa olevat perinteiset Mustanaamion lukijat tietysti nostaisivat äläkä asiasta, olisi tuskin kovin haitallista pidemmän päälle."
Vaikka minä sanoin aikaisemmin mielipiteeni olevan se, että Mustanamio ei juuri tapa vihollisia.....niin rupesin ajattelemaan Leppäsen kirjoituksen jälkeen sitä, että kuinka totta tuo onkaan, mitä Kari toteaa. Uskon siihen, että varmasti Mustanaamio saisi lisää lukijoita, jos tarinoissa kuvattaisiin raadollista ihmiselämää sellaisena, kuin maailma sitä ilmentää. Siinä ei jää henpeilylle ja mammanpoika asenteelle sijaa, jos meinaa selvitä elämässä konnien ja rosvojen maailmassa.
Mustanaamion imagon pitäisi siksi muuttua eikä pelätä konnien ampumista jos muuta vaihtoehtoa ole tarjolla.
Minä suorastaan inhosin Lee Falkin perhe-idylli tarinoita, joissa oli aina sama väsyttävä tempo ja tapahtumien samankaltaisuus. Sitten loppuaika meni rannalla löhötessä eläinten ympäröimänä.
Siksi muutan mielipidettäni tarkan mietiskelemisen päätteeksi siitä, että Mustanaamio sarjoissa voisi olla enemmän naturalistista todellisen elämän tapahtumia, joihin liittyy ampumista ja muuta sellaista.