Mustanaamio

[Lurker]

Seuraavassa Mustanaamiossa (n:o 3/08) alkaa sitten monien odottama Thorgal. Osan 1 nimi on Jolan, joten kyse on ilmeisesti uusimmasta albumista.

Piirrosnäyte löytyi täältä (ks. ohessa):
http://www.sklep.gildia.pl/komiksy/43319-thorgal-30-ja-jolan-twarda-oprawa

[Sampsa Kuukasjärvi]

Mitäköhän Mustanaamio-lehdelle pitäisi tehdä, jotta se ei kuihtuisi Suomessa?

Nykyiseen tilanteeseen tietysti vaikuttaa monia tekijöitä, joista yksi on yhteiskunnan muutos nopeammaksi ja kaupallisemmaksi. Seikkailusarjakuva tahtoo hiipua, jos se ei liity esim. tv-sarjaan tai peleihin. Mustiksen sanomalehtisarjakin on poistumassa Suomesta. Satelliittipaikannuksen aikakaudella edes viidakko ei ole enää kovin uskottava seikkailupaikka. Aikoinaan Naamiokerho sitoi lukijoita lehteen. Me emme voi näille tosiasioille mitään, joten keskitytään parantamaan itse lehden sisältöä.

Kakkossarjoistakin saa puhua. Minusta ne ovat kovatasoisia, vaikka en itse välitä Pikosta ja Fantasiosta (eikä tarvitsekaan).

Itselläni on seuraavia ajatuksia (eri mieltä saa olla):

Mielestäni Mustiksessa on iso potentiaali, kun siinä voidaan seikkailla kaupungissa tai luonnossa. Sankari on puhdas niin kuin Teris eikä tapa ketään. Etuna on sekin, että seikkailujen jatkumo ei rajoita tekijöiden vapautta liikaa. Heloisen ja Kitin nykyinen opiskelu Amerikassa sisäoppilaitoksessa on hieno idea antaen samaistumiskohteen lapsilukijoille ja vapauttaen Mustiksen ja Dianan seikkailemaan Bengalissa. Lehden suomennos on hyvää.

Näen, että monesti tarinoiden alkuasetelmat ovat lupaavat ja historiaa ja myyttejä käytetään hyödyksi todella taitavasti, mutta itse tarinankerronta mättää usein. Vain muutama numero vuodessa on sellainen, että ostaisin lehden. Reseptini on:

Väkivaltaa vähemmäksi. Vanhemmat eivät hevillä tilaa lapsilleen raakuuksia sisältävää julkaisua. Joskus tuntuu, että lehteä tehdään vain turtuneille Frank Millerinsä lukeneille aikuisille eikä kaikenikäisille. Pahuuden voisi esittää paljon hienovaraisemmin, ja tekijöiden pitäisi tajuta, että jännitys koostuu vaarasta eikä suorasta väkivallasta.

Seikkailua ja huumoria lisää. Ray Mooren Mustis osasi vitsailla samalla kun hiiviskeli varjoissa.

Salaperäisyyttä lisää. Mustis on tällä hetkellä liikaa kiltti perheenisä.

Mustikselle lisää aloitteellisuutta ja nokkeluutta. Tarkkailkaapa, kuinka 80 % seikkailuista tapahtuu: Mustis vain etenee paikasta toiseen lyömään konnia turpaan ja arvoitukset ympärillä ratkeavat itsestään. Tämä sama vika oli Blacksadin ensimmäisessä albumissa.

Kitille ja Heloiselle kohdattavaksi salapoliisitehtäviä, esim. murtoa koulun museoon eikä murhaajia ja yliluonnollisia pahoja olentoja.

[tertsi]

Eikös nykyinen Mustanaamio ja Dianansa ala  olla jo aika iäkkäitä.
Koko homman "uskottavuus" murenee, kun tämä yksi Mustis on seikkaillut jo monen sukupolven ajan.
Alkuperäinen ideahan oli, että noin joka kahdeskymmenes vuosi tulee uusi Mustanaamio entisen eli kuolleen tilalle.

Nyky-Mustiksessa on kauheat värit ja surkeita piirtäjiä.
J. Valvea on todella ikävä.

Eipä tullut juuri parannusehdotuksia...     

EDIT:
Parannusehdotus:
Vähennettäisiin Mustanaamion esiintymisiä. Mustis voisi seikkailla vaikka joka kolmannessa lehdessä ja "kakkossarjojen" osuutta lisättäisiin roimasti.

[Lurker]

Kaikki oikein hyviä ehdotuksia. Tosin Mustiksen rooli perheenisänä on häivytetty jo lähes olemattomiin joitakin Diana ja lapset -seikkailuja lukuunottamatta.

Muuten: Kari Leppäsen viimeaikaiset historiaseikkailut (Mustis keskiajalla!) ovat olleet paluuta ko. piirtäjän kultakauteen. Upeita stooreja ja mielettömän hienoa piirtämistä.

Jumalten temppeli -jatkosarja on ollut puhdasta pulpia ja tuonut jännittävää seikkailuhenkeä lehteen.

[tertsi]

Muuten: Kari Leppäsen viimeaikaiset historiaseikkailut (Mustis keskiajalla!) ovat olleet paluuta ko. piirtäjän kultakauteen. Upeita stooreja ja mielettömän hienoa piirtämistä.

Missäs numeroissa on Leppäsen piirtämiä uusia jaksoja?
Vosin tehdä pienen divarireissun lähitulevaisuudessa. Leppänen on hyvä.

[Timo Kähkönen]

Missäs numeroissa on Leppäsen piirtämiä uusia jaksoja?

Tässä Leppäsen mustikset:
http://koti.mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/tekijat/tekija_lepp_nen__kari.html

Tässä selausframe:
http://koti.mbnet.fi/tynninen/mustanaamio_index/

[Lurker]

Ja se fantastisen fantasistinen Ristiritari-seikkailu julkaistiin numeroissa 14, 18 ja 25/2007, kuten Tynnisen sivuiltakin käy selville.

[tertsi]

Kiitoksia herroille!
Nuo numerot (Ristiritari) pitää hankkia. Tosin ensteks perehdyn Brysselin divarien tarjontaan. 

[Lewis]

Jos Luoja suo, niin ristiritari saagasta on tulossa positiivinen arvostelu.
Mukaansa tempaavimmista tarinoista mustiksessa pitkään aikaan.

Joonas

[Jyrki Vainio]

Lee Falk kirjoitti 60-luvun lopulla tai 70-luvun alussa tarinan, jossa toisen Mustanaamion poika näytteli Shakespearen ohjauksessa ja meni Shakespearen veljentyttären kanssa naimisiin.

Sunnuntaisarjojen tarina vuodelta 1971. Katsastimme valokopioita yhdestä juuri tämän jutun sivusta originaalikoossa (iso!) Helsingin viime kahvilatapaamisessa edellisviikolla.

En ole paljoa lukenut Mustiksia sitten sen intensiivivaiheen, joka minulla oli lehden tilaajana ja naamiokerholaisena 20 vuotta sitten (gulp!), mutta pitääköhän paikkansa semmoinen näppituntuma, joka esim. juuri tuota sivua katsellessa tulee, että näissä historiallisissa seikkailuissa skandinaavi-tekijät jyräsivät kyllä Sy Barryn taustatutkimuksen suhteen: tässä jutussa ainakin Barryn historialliset taustat ja puvustus näyttävät kovin viitteellisiltä, kuin vanhasta Hollywood-elokuvasta ikään... Taisivat pohjoismaiset tekijät näissä asioissa olla vakuuttavampia kuin kuunaan Falk ja Barry?

[Sampsa Kuukasjärvi]

Huh! Luin Jyrki Vainion viestin ensiksi niin, että ruotsalaiset peukaloivat Sy Barryn taidetta askeettisemmaksi! No he peukaloivat taidetta kuitenkin hivenen siinä, kun he muokkasivat sunnuntaistripit/sivut sopimaan Mustis-lehden sivuille. Tynnisen Mustanaamio-indeksi paljastaa, että tämä seikkailu on nähty Mustiksessa peräti viidesti, mutta alkuperäisessä asussa vain kerran, numeroissa 4-5/03.

Jyrki: Voisitko kertoa, miltä päivältä iso sivusi on? Voisin etsiä sen sitten Mustiksesta. Ja tiesitkö, että Barry ei oikeasti piirtänyt koko 70-luvulla Mustista (ei tätäkään sarjaa), vaan että hänellä oli pätevä haamupiirtäjä? Tiedätkö lunttaamatta kuka? Barry tussasi sarjat ja sai kaiken kunnian. Oliko tästä haamupiirtäjästä puhetta, kun sait Syltä kerran haastattelun?

[Jyrki Vainio]

Jyrki: Voisitko kertoa, miltä päivältä iso sivusi on? Voisin etsiä sen sitten Mustiksesta. Ja tiesitkö, että Barry ei oikeasti piirtänyt koko 70-luvulla Mustista (ei tätäkään sarjaa), vaan että hänellä oli pätevä haamupiirtäjä? Tiedätkö lunttaamatta kuka? Barry tussasi sarjat ja sai kaiken kunnian. Oliko tästä haamupiirtäjästä puhetta, kun sait Syltä kerran haastattelun?

Tämä sivu on päivätty 10/3/71. Tarkennuksen vuoksi todettakoon, että minulla ei ole tästä originaalia, ainoastaan nämä valokopiot, jotka sivun haltija minulle otti.

Tiedän, että Barry käytti useampiakin avustajia, mutta en sitten siitä, kuinka laajalti, tai mikä heidän työnjakonsa oli. Aika hurjalta kuulostaa, ettei Barry olisi piirtänyt sarjaa "ollenkaan". Ja kai se yleensä menee ennemmin niin päin, että maestro lyijäröi ja assistentit tussaavat, ei toisin päin? (*) (Vaikka poikkeuksiakin on: ainakin Milton Caniff ja Burne Hogarth suosivat nimenomaan itse viimeistelyä).
Andre LeBlanc on ainakin nimi jonka olen kuullut, että hän oli pitkäaikainen Barryn avustaja joka piirsi paljon esim. kuuluisasta hääsarjasta. Mutta olen minä jonkun muunkin nimen kuullut mainittavan... oliko Frank Giella?

(*) Olen nähnyt yhden vuoden 1987 sunnuntaisarjan originaalin, jossa ylin rivi oli leikattu erikseen ja teipattu kiinni. Ihmettelin, että miksi moinen menettely, koska siinä vaiheessa piirrosten koko oli pienentynyt niin huomattavasti, ettei siihen luulisi olevaan ainakaan siihen liittyvää käytännön syytä. (Vuoden 1971 sivu on isompi kuin vaaka-A2, vuoden 1987 sivu pienempi kuin A3). Mutta lähempi tarkastelu tuntui vahvasti viittaavaan siihen suuntaan, että ne ruudut oli tussannut eri käsi kuin muun sivun...

P.S. Edellisen viestini kommentti historiallisista sarjoista tarkoitti sitä, että taitavat Pohjoismaissa tuotetut historialliset seikkailut olla tarkemmin tutkittu ja huolellisemmin piirretty rekvisiittojen, taustojen, puvustuksen ym. osalta kuin alkuperäiset amerikkalaiset lehtisarjat.

[Jyrki Vainio]

Nyt lunttasin ja tarkistin: tosiaan, oikea perhe mutta väärä sukupolvi: Joe Giella eikä Frank (joka on Joen poika). Myös ilmeisesti George Roussos avusteli Mustista. Melkoinen kaarti piirtäjiä siis.

[Sampsa Kuukasjärvi]

Joo, ymmärsin, Jyrki, että sinulla oli vain kopio originaalista ja tuli se tarkoittamasi skandinaavisten historiallisten sarjojen tarkkuuskin selville tarkemmalla lukemisella.

Sy Barry piti tussaamisesta enemmän kuin luonnostelusta ja kiireidenkin takia hänellä oli Mustiksen luonnostelussa lukuisia haamuavustajia, netin listojen mukaan monia muitakin kuin mitä mainitsitte. George Olesen tosiaan hahmotteli sarjaa eniten, aloittaen jo Syn tullessa sarjaan eli vuodesta 1961, mutta sai nimensä sarjaan vasta 1995. Haamutaiteilijoita Mustiksessa oli toki ollut aiemminkin.

Barryn avustajista on olemassa keskenään ristiriitaisia listoja, joista ei nyt sen enempää. Tässä elävässä haastattelussa Andre LeBlanc ITSE sanoo tulleensa matkaan 1960-luvun lopussa ja piirtäneensä valtaosan 70-luvusta, kun Olesen joutui tekemään mainoksia:
http://www.spacca.com.br/mestres/leblanc%20english.htm

Itse pidän yhdysvaltalais-brasilialaista LeBlancia Barryn parhaan tyylin isänä ja luulen tunnistavani hänet Mustiksessa koko 70-luvun paitsi noin vuonna 76. Hän todellakin piirsi Mustanaamion häät vuonna 77 saamatta siitä mainetta silloin. Hän oli melkoinen piirtäjä: avusti Spiritissä ja Flash Gordonissa, piirsi Ellejä (Apartment 3G), Mary Worthia, Rex Morgania ja yli 1000 sivua Raamattua (The Picture Bible, joka on julkaistu suomeksi kirjoina 70-luvulla nimellä Raamattusarja) ja animoi.

Sy Barry kyllä luonnosteli itsekin, esim. Dianan 70-luvulla Charlien enkelien Jaclyn Smithin mukaan.

Tämän ”Peruukin salaisuus” –seikkailun rekvisiitta on joo paljasta, mutta se ei välttämättä johdu taustatyön puutteesta. Lee Falkhan oli draaman ystävä ja Shakespearen asiantuntija ja myös kirjoitti ja ohjasi näytelmiä. Ehkä sanomalehtisarjan teko on nopeatempoisuutensa takia niin rankkaa, että asiantuntemusta ei jaksa välittää ruutuihin.

Tuossa ym. haastattelussa LeBlanc kertoo olevansa tarkka kuvien oikeellisuudesta ja hän kertoo matkustaneensa Raamattusarjaa varten Israeliin asti piirtämään ja hankkimaan kuvia. Tämäkään ei paljoa näy Raamattusarjassa (se oli sunnuntaisarja): minulla on näitä kirjoja ja kovin askeettisia kuvat ovat.

LeBlancin tyyli on yksinkertaista, mutta selkeydessään, raikkaudessaan ja modernisuudessaan siinä on minusta samaa hienoutta kuin Russ Manningilla.

[tmielone]

Uusimmassa mustiksessa näytti olevan ensimmäinen Thorgal-seikkailu kokonaan. Onko siis tarkoituksena julkaista kaikki Thorgalit uudestaan, vai onko tämä ensimmäinen albumi vain jäänyt aiemmin julkaisematta? Jonkin verran noita Thorgaleita on tullut luettua ja voisin ne omaankin hyllyyn hankkia, jos ne saisi hieman kompaktimmassa versiossa, tyyliin yksi albumi yhdessä mustiksessa, kuten tässä uusimmassa numerossa.