Joo, ymmärsin, Jyrki, että sinulla oli vain kopio originaalista ja tuli se tarkoittamasi skandinaavisten historiallisten sarjojen tarkkuuskin selville tarkemmalla lukemisella.
Sy Barry piti tussaamisesta enemmän kuin luonnostelusta ja kiireidenkin takia hänellä oli Mustiksen luonnostelussa lukuisia haamuavustajia, netin listojen mukaan monia muitakin kuin mitä mainitsitte. George Olesen tosiaan hahmotteli sarjaa eniten, aloittaen jo Syn tullessa sarjaan eli vuodesta 1961, mutta sai nimensä sarjaan vasta 1995. Haamutaiteilijoita Mustiksessa oli toki ollut aiemminkin.
Barryn avustajista on olemassa keskenään ristiriitaisia listoja, joista ei nyt sen enempää. Tässä elävässä haastattelussa Andre LeBlanc ITSE sanoo tulleensa matkaan 1960-luvun lopussa ja piirtäneensä valtaosan 70-luvusta, kun Olesen joutui tekemään mainoksia:
http://www.spacca.com.br/mestres/leblanc%20english.htmItse pidän yhdysvaltalais-brasilialaista LeBlancia Barryn parhaan tyylin isänä ja luulen tunnistavani hänet Mustiksessa koko 70-luvun paitsi noin vuonna 76. Hän todellakin piirsi Mustanaamion häät vuonna 77 saamatta siitä mainetta silloin. Hän oli melkoinen piirtäjä: avusti Spiritissä ja Flash Gordonissa, piirsi Ellejä (Apartment 3G), Mary Worthia, Rex Morgania ja yli 1000 sivua Raamattua (The Picture Bible, joka on julkaistu suomeksi kirjoina 70-luvulla nimellä Raamattusarja) ja animoi.
Sy Barry kyllä luonnosteli itsekin, esim. Dianan 70-luvulla Charlien enkelien Jaclyn Smithin mukaan.
Tämän ”Peruukin salaisuus” –seikkailun rekvisiitta on joo paljasta, mutta se ei välttämättä johdu taustatyön puutteesta. Lee Falkhan oli draaman ystävä ja Shakespearen asiantuntija ja myös kirjoitti ja ohjasi näytelmiä. Ehkä sanomalehtisarjan teko on nopeatempoisuutensa takia niin rankkaa, että asiantuntemusta ei jaksa välittää ruutuihin.
Tuossa ym. haastattelussa LeBlanc kertoo olevansa tarkka kuvien oikeellisuudesta ja hän kertoo matkustaneensa Raamattusarjaa varten Israeliin asti piirtämään ja hankkimaan kuvia. Tämäkään ei paljoa näy Raamattusarjassa (se oli sunnuntaisarja): minulla on näitä kirjoja ja kovin askeettisia kuvat ovat.
LeBlancin tyyli on yksinkertaista, mutta selkeydessään, raikkaudessaan ja modernisuudessaan siinä on minusta samaa hienoutta kuin Russ Manningilla.