Nyt kun ääni alkaa taas toimia festarien jäljiltä voi taas hetkeksi osallistua keskusteluun.
Tänne on tullut niin valtavasti ansiokkaita viestejä, etten millään ehdi kommentoida kaikkia. Kiitos kuitenkin kaikille lehden jo ostaneille ja tilanneille. Suuret kiitokset myös niille, jotka ovat käyttäneet vaikutusvaltaansa muilla foorumeilla ja markkinoineet Jysäystä.
Minusta Nakki ja Tappi vastasi sijoitukseltaan patarummun iskua lyyrisen sävelmaalailun keskellä.
Hyvin sanottu. Tässä on kyse minun kokemattomuudestani väripainamisessa. Kun vertaa Nakin ja Tapin sekä Praedorin ykkössivun värioriginaaleja, ne sointuvat hienosti yhteen. Ilmeisesti kuitenkin skannerini lisää automaattisesti saturaatiota, mutta se ei tietysti vaikuta mitään ruskeisiin vaan ainoastaan "oikeisiin" väreihin, joita oli siis Nakeissa ja Tuntemattomassa. Painoarkilta Nakki ja Tappi hyppäsi silmään kuin hirvivaara, mutta eipä sille paljon enää siinä vaiheessa ollut tehtävissä. Tietokoneen näytölläkään ero ei ollut mitenkään silmiinpistävä.
Nakin ja Tapin funktio oli siis katkaista Katseen kantamattomissa. Tuon jumalaisen sarjan jälkeen mikä tahansa sarja Henrietteä lukuunottamatta olisi näyttänyt "vasemmalla kädellä tehdyltä". Ei siihen olisi ollut reilua työntää ketään muutakaan, joten hyppäsin itse tuleen. Mutta värien voimakkuus N&T:ssä on selvä virhe ja sitä kadun loppuikäni.
Ja Ratialle tiedoksi, paperin laatu on aivan luettavan hyvää, ei siis huolta siitä 
Olisi kai aika hölmöä alkaa haukkua paperia joka tuntuu kelpaavan kaikille. Itsekin pidän siitä paperina kovasti. Se on miellyttävä käteen. Painopaperina se on kuitenkin todella kammottava. Vetää kaikki yhtään tummemmat sävyt heti tukkoon. Kirkkaisiin sävyihin se kyllä sopii hyvin.
miksi kotimaiset sarjakuvat Jysäyksessä näyttävät vasemmalla kädellä väsätyiltä ja sokean värittämiltä. Jos vertaa kotimaisia tarinoita näihin muihin eurooppalaisiin niin ero tulee vastaan kuin höyryveturi soratiellä.
Tuota me juuri pelkäsimme, kun lähdimme lehteä tekemään. Minä ja Anssi varsinkin olimme kauhusta kalpeina ja venyimme yli normaalin suorituskykymme, kun tiesimme missä seurassa olemme. Lähtökohtaisesti kuitenkin halusin tarjota valituille tekijöille mahdollisuuden näyttää, että perinteistä viihdesarjakuvaakin voi tässä maassa vielä tehdä. Ja hyvin. Missä tahansa virallisessa "Suomen parhaat sarjakuvat"-katalogissa nämä sarjat kyllä pärjäisivät. Mutta Jysäyksessä ollaankin paljon kovemmassa seurassa.
En kiellä tasoeroa teknisessä toteutuksessa. Puhtaasti piirrostaidon osalta eroa ei mielestäni juurikaan ole. Kyse on lähinnä siitä kenen tyyli miellyttää eniten silmää. Suomalaisten värioriginaalit ovat minusta hyviä, mutta meillä on vielä oppimista väripainamisessa. Ulkomaanmateriaali on täydellistä ja ilmeisesti guassityön jälkeen vapaampi akvarelli tuntuu lukijasta jotenkin nuhjuiselta.
Sain vapaasti valita maailman parhaat tekijät ulkomaanosastoon. Suomen parhaat seikkailusarjojen tekijät Anssi ja Petri lähtivät tosissaan tähän hommaan mukaan. Päätoimittaja, täysi hirviö muuten, piiskasi heitä säälimättä yhä parempiin suorituksiin. Loppupeleissä, eli painoarkeilla sitten värit säädettiin ilman muuta ulkomaan tähtien mukaan, ja suomalaiset sivut saivat luvan mukautua siihen.
Tämä selityksistä. Mielestäni kuitenkin ero näkyy vain lehteä selatessa. Kun tarinat oikeasti lukee, minulle tulee tunne, että jokainen sarja on oma ihastuttava mikrokosmoksensa. Ja kun lehden on lukenut loppuun, tietää, että tässä on lehti, jollaista ei ole ennen ollut. Se ei ole Uusizoom tai UusiNonStop, vaan aivan uusi lehti ja sen nimi on Jysäys. Tästä kunnia erityisesti suomalaispiirtäjille, jotka tuovat lehteen sen omaleimaisuuden. Olen piirtäjistäni ylpeä. Kiitos Petri ja Anssi.
Itse astun kakkosnumerossa syrjään piirtäjänä, koska suomalaisia on nyt liikaa. Jostain syystä, ja tämä on todistettu historiallisesti, kovin montaa (hyvääkään) suomalaista ei voi laittaa samaan lehteen ilman, että tulee tunne tason heilumisesta. Johtuu luultavasti enimmäkseen siitä, että piirtäjien jälki on tässä maassa persoonallisempaa ja vaikeammin yhteen sovitettavaa. Petrin ja Anssin töissä on meistä kolmesta eniten kaupallista potentiaalia, joten tämä on yhtä paljon kustantajan kuin päätoimittajan päätös. Ja kaikille toiveikkaille piirtäjille tiedoksi, en etsi tilalleni suomalaispiirtäjää, vaan ulkomaalaista halpatyövoimaa.
Ehkäpä kun sivumääräkin nousee, voisi tuossa olla jotakin nuoremmillekin sopivaa JA sellaista joka herättää Non Stop -nostalgikkoja mukaan. Non Stopia aikoinaan lukeneilla on nykyisin lapsia...
Tämä on vaikea dilemma. Meillä tulee olemaan aikuismateriaalia, joten ei kauhean näkyvästi uskaltaisi tuoda lasten sarjakuvaa tyrkylle samaan lehteen. Kakkosnumero on koetinkivi. Tarkoitus olisi ottaa mukaan yksi (ilmeisesti) lastensarja, joka on niin mainio, että pidän siitä aikuisenakin. Ja meidän uusi jatkosarjamme... niin, sanonpa vain, että tuli sellainen tunne, että Non Stop syntyy uudelleen.
Summa Summarum, kommentteja lukiessa ja kuullessa on tullut sellainen tunne, että lehti on juuri sellainen kuin pitääkin. Kaikki eivät pidä kaikesta, mutta jokainen sarja on löytänyt omat ystävänsä.
Nyt ei muuta kuin odotellaan tilauksia...
