Niinjoo, luinpa minäkin tämän kakkososan, ja jää kyllä jälkeen ykkösestä, tämänkertainen valikoima oli enemmän sitä "ihan kiva" osastoa, ei varsinaisia huteja muttei myöskään tarinataskarien parhaimmistoa. Erityisesti Romeo ja Julia ja Pikku naisia jäivät harmittamaan, kirjoista olisi voinut saada enemmänkin irti mutta nyt olivat aikamoisia läpijuoksuja.
Aika lailla samoilla linjoilla olen, mutta minun mielestäni tämä ei jäänyt ykkösosan jalkoihin oikeastaan lainkaan.
Romea ja Julia oli kai nykäisty irti jostain isommasta tarinakokonaisuudesta ja lisäksi siinä oli kurja painojälki. En ole ikinä tykännyt Claudia Salvatorin feministi-tarinoista, mutta tämän kirjan
Pikku ankkoja oli tähän asti lukemistani paras. Mutta ei sekään siis keskinkertaista parempi. Etukäteen hirvitti, kun huomasin, että mukana oli peräti kolme Cuido Scalan piirtämää tarinaa. Hän lukeutuu ns. inhokkieni joukkoon. Mutta yllättäen pidin tähän kirjaan valituista tarinoista erittäin paljon.
Halkaistu varakreivi ja
Iso Ankka valvoo olivat miellyttäviä, minulle ennen lukemattomia, yllätyksiä. Kirjan helmi oli kuitenkin
Tarina vailla loppua. Se oli ainut, mistä heräsi mielihalu etsiä alkuperäiskirja käsiini.
Kirjasarjan teema on enemmän kuin onnistunut. Ei ole sitä samaa ongelmaa kuin Ankallishistoriassa, että kahdesta samanarvoisesta tarinasta valitaan jonkun käsittämättömän (raha?) syyn takia se, joka on jo ennestään julkaistu. Käsittäkseni tässä valikoima on kuienkin sen verran suppea, että tasavertaisia tarinoita, joista täytyisi valita, ei yksinkertaisesti ole tarjolla siinä määrin. Mukaan siis tulevat automaatisesti parhaat tarinat. Lisäksi tuntuu siltä, että kun käsikirjoittajat ovat päässeet tämäntyylisten tarinoiden kimppuun, aihepiiri inspiroi heitä sen verran, että tarinat ovat lähes poikkeuksetta onnistuneita.
Kirjan nimessä on muuten virhe. Kansien välissä on seikkailu
Kolme muskettisoturia, mutta kirjan otsikko on
Neljä muskettisoturia ja muita tarinoita.