Tämä sarja on uskomaton valinta Punaiselta jättiläiseltä. Teos on varsinainen pommi, jos sen koko voima käytetään hyväksi. Gunnm on loistelias, synkkä, dramaattinen - ja tietenkin Kishiron eriskummallisella, makaaberilla kyborgisuunnittelulla ja satunnaisesti kaiken läskiksi lyövällä mustalla huumorilla höystetty.
Itse olen tutustunut sarjaan lähinnä Vizin vanhana englanninkielisenä painoksena. Vertailin PJ:n ja vanhan Vizin kakkososien kirjoja vierekkäin, tässä näkemykseni. (Mainos ja kunnia
Pääkaupunkiseudun kirjastoille.) Nyt sataa kenties puolueellista ja elitistisen makuista tulta ja tulikiveä, pikkutarkan näprääjähifistin näkökulma, varokaa.
Punaisen jättiläisen julkaisun painojälki ja käännös ovat tosiaan varsin hyviä, mutta ne eivät ole koko julkaisu.
Mielestäni Vizin laitoksessa on ymmärretty tyhjän tilan merkitys sommittelussa ja kerronnan dynamiikassa paljon paremmin. Tässä ei ole kyse vain ilmavammasta taitosta, jossa isommat marginaalit antavat ruuduille tilaa "hengittää". Nimenomaan mangassahan, manhwassakin kenties, sivun reunojen "yli" jatkuvat ruudut ovat kerronnallinen tehokeino: osoitetaan, että tila (ja siten ehkä myös hetki ja sen tunnelma) jatkuu yli sen, mitä paperilla näkyy. Näiden ruutujen sisältö on sommiteltu usein niin, että voimakas tyhjä tila avautuu nimenomaan paperin reunaa lähestyttäessä. Niinpä se, mistä kohtaa nämä "syvyysruudut" leikataan, vaikuttaa niiden sisäiseen tasapainoon ja toimivuuteen, ja sitä kautta koko sarjakuvakerronnan dynamiikkaan. Dramatiikka, jännitteet, tunnelma ja liike-/aikavaikutelma latistuvat, jos sivut leikataan liian ahtaasti, kuten mielestäni Punaisen jättiläisen Gunnmissa on tehty.
PJ:n julkaisussa, kakkoskirjassa siis ainakin, dynamiikka tuntuu oudolta, etäiseltä, tukahtuneelta. Sarjakuvasta ei saa kunnon otetta; se ei "imaise mukaansa" - ainakaan niin hyvin, mihin olen tottunut englanninkielisissä mangajulkaisuissa yleensä. Joidenkin mainitsema Kishiron kömpelyys alkupään Gunnm-kirjojen toimintakohtauksissa on mielestäni eri asia. Vizin sivut vain "pelittävät" paremmin ja tunnelma on intensiivisempi.
Tässä on esimerkki sivun reunojen yli ulottuvien ruutujen huolellisen rajaamisen käyttämisestä kerronnallisena tehokeinona. Aukeamat ovat siis PJ:n kirjasta
Rautaneito, sivuilta 38-39 ja Viziltä vastaavasta
Tears of an angelista sivuilta 10-11. (Kuvalinkit:
[Punainen jättiläinen],
[Viz].
Edit: [Viz ja PJ:n reunat punaisella], siis se maaginen ero. Skannattu ja skaalattu samaan kokoon. Valitettavasti tietokoneen ruudulta erot eivät tule niin hyvin esille. (C) oikeudenomistajat tietenkin.)
Gally ja Yugo istuvat katolla korkealla maanpinnasta. Yläpuolella, yläviistossa Salem levittäytyy valtavana varjostaen taivasta niin lähellä, että se vie suurimman osan näkökentästä (1. sivun 3. ruutu). Ruudun näkymän on varsin ilmeisesti tarkoitus olla Gallyn ja Yugon silmistä, alhaalta Rautakaupungin katoilta. Kun tässä ruudussa jätetään ilmassa leijuvan kaupungin alle enemmän tyhjää tilaa (Viz), mittasuhteet ja etäisyydet tulevat mielestäni paremmin esille. Suunnattomuudesta kertoo jotain myös se, että pilviä kulkee Salemin alta. Kuten suomenkielisessä laitoksessa Yugo toteaakin, "--- tuntuu siltä kuin se melkein imaisisi sielun sisäänsä..." Englanninkielisessä versiossa kuvat kertovat tämän paremmin, vaikkei sitä käännöksessä niin suoraan ilmaistakaan. 2. sivun 2. ruudussa pohditaan, millaista on olla Salemissa. Vizin versiossa ruutu on rajattu niin, että Salemin yhä ylemmäs taivaisiin johtava, auringossa valkoisena hohtava (?) keskuspilari on aavistuksen verran suurempi osa kuvaa luoden enemmän sen jumalaista, etäistä, seesteistä tuntua, kenties viittausta parempaan. 2. sivun 6. ruutu: Katto, jolla istutaan, on tilava ja viettävä (tilavampi, kun sitä näkyy enemmän kuten Vizillä). Siinä on ammottava reikä, joka vie johonkin pimeään syvyyteen. Kun syvyyttä näytetään vähän enemmän, sitä myös tuntuu olevan enemmän. (2. sivun 7. ruutu). (Pahoittelen, jos ylitulkitsin. Tämä on niitä kohtia, joiden ansiosta sarja elää päässäni omaa elämäänsä.)
Liian ahdas sivujen leikkaus on siis mielestäni PJ:n tähänastisen Gunnm-julkaisun ja kenties muidenkin julkaisujen pahin puute niille, jotka siitä välittävät. Lisävakuutena joissain kohtaa sivun reunoille ulottuvien ruutujen puhekuplat ovat leikkautuneet, kun Vizillä on tilaa näyttää ne kokonaan ja vielä vähän "ammottavaa itämaista mangasyvyyttä" niiden takana. Myös PJ:n julkaisemien Ragnarökin, Kiss me Kill men ja Les Bijouxin ykkösosissa on muistaakseni samoja yhtäläisyyksiä: jokin mättää dynamiikassa. Osa voi johtua itse tekijästä, mutta epäilen, että ahtaalla paperin leikkauksella on tässäkin osavaikutuksensa. Vizillä on ehkä ollut useampiakin omia, nimenomaan mangan julkaisemiseen erikoistuneita graafisen suunnittelun ammattilaisia, mikä selittäisi heidän julkaisulleen tyypillisen loisteliaisuuden.
Muuten PJ:n Gunnm-julkaisun hinta-laatu-kokosuhde on mielestäni jopa optimaalinen. Joissain tummissa kohdissa on pieniä roskia (s. 112, 140, 149), mutteivät ne juuri hinnan suhteen häiritse. Kansien sumean kuvan ja terävän grafiikan välillä on huikea kontrasti. Sekin voi olla tyyliseikka, vaikka mielestäni hieman terävämpi kuva olisi sopinut logoon ja tekstiin paremmin. Muuten etenkin osien 3 ja 6-8 kannet ovat varmasti parhaat ikinä, kun niitä
Punaisen jättiläisen sivuilta ennakkoon katselee.
Edit: Seuraavia eroja ei huomaa em. kuvista eri julkaisujen samasta aukeamasta, vaan lähinnä paperisia painotuotteita kädessään vertailemalla.
/edit Vanha Viz on tosiaan hieman suurikokoisempi ja ehkäpä painomuste on jäpäkämpää, kun viivat ja pisteet tuntuvat olevan aavistuksen verran paksumpia, ja siksi edelleen rasterien ja viivavarjostusten luomat harmaasävyjen eri vivahteet ovat aavistuksen syvempiä ja hienostuneempia, jokainen loistaen omaa sävyään. Puhutaan siis sivujen sävysommitelmista ja -harmoniasta. Leikkautuneet rasteripisteet varjojen reunoillakin erottaa.
Tämä on ylivertaista hifiä, jonka suhteen PJ:n harmaasävyt ovat vähän valjuja ja pyrkivät hieman katoamaan mustaan tai valkoiseen eivätkä ole niin hyvin tasapainossa. Mutta kyllä PJ:nkin laatu silti on tosiaan Suomen mangajulkaisujen parhaasta päästä, erittäin lukukelpoinen ja todetusti rasterit eivät ole sotkeutuneet kuten ilmeisesti uudessa Vizin painoksessa.
Edit: Jos siis PJ:n rajausta väljennetään taitavasti, niin uskoisin, että lukukokemus paranee huomattavastikin eikä Vizin julkaisu ole mitenkään erityisen olennaisesti parempi.
Kiitos tämänkin lukijalle.
Tietenkin halusin antaa, en mustamaalata. Kenties mainitsemallani asialla ei ole suurimmalle osalle lukijoista ja harrastajista merkitystä. Gunnmin tuominen Suomeen on Punaiselta jättiläiseltä joka tapauksessa erittäin mielenkiintoinen, historiallinen ja monilta osin onnistunut teko. Kiitos siitä.
