Nettisarjojen julkaisukanavat

[Jarkko Sikiö]

Kirjoitin etusivulle yleisiä havaintoja ja mietteitä nettisarjojen julkaisemiseen liittyen.

Olisiko Instagram hyvä alusta nettisarjalle? Entä Tumblr, Wordpress, OnlyFans? Onko Ko-fi Gold kultaa? Mites Patreon?

Harrastaminen Kvaakissa keskittyy hyvin kapeaan osaan siitä, mitä sarjakuvan koko kenttä on tätä nykyä. Tästä muutoksesta Yle kirjoitti jo muutama vuosi sitten.

Olen Kvaakissa pyrkinyt ennemmin rohkaisemaan keskustelua, mutta sinä joka et lue nettisarjoja lainkaan, mutta valmistaudut kirjoittamaan, että ”en minä”, ”tästä syystä minä en” tai ”ei ennen”, niin EI, EI, EI, jätä viesti kirjoittamatta ja anna tila niille, jotka vähintään suhtautuvat uuteen avoimin mielin.

Sen sijaan mene kokeilemaan aiemmin arvioimaani Feral Gentry -sarjaa ensin ComicFuryn ja sitten Tapasin kautta. Huomasitko, kuinka erilainen käyttökokemus kahdella alustalla on. Sarja itse tuntuu aivan toiselta, vaikka nehän ovat samoja sivuja!

Vieraile niin ikään kuvatekstissä mainitun Realm of Owls -sarjan kotisivulla. Huomaatko, että uusi formaatti yhdistyy tekstin ja kuvan vuorotteluun kuin Prinssi Rohkean aikalainen. Miten mainio kontrasti!

Kuvista huolimatta jutussa ei ole varsinaista Suomi-kulmaa. Hajanaisuudestaan huolimatta jo niin pienestä joukosta kuin suomalaiset tekijät verkossa muodostavat, voi kuitenkin tehdä samoja huomioita. Kuinka suurelta osin yhteneväisyydet voi selittää yleisillä trendeillä, vertaistuella ja itsenäisellä businessvainulla selviäisi haastattelemalla.

Itse voisin kysyä, millä perustein he ovat kanaviinsa päätyneet, millä painotuksella he kanaviaan käyttävät, kuinka he näkevät valitsemiensa kanavien tilan, ovatko he tyytyväisiä valintoihinsa ja näkevätkö he uusia kanavia omassa tulevaisuudessaan. Jos joku tahtoo näistä asioista kertoa, voi ottaa minuun yksityisviestillä tai Twitterissä yhteyttä mutta en toistaiseksi ole asian suhteen aloitteen tekijä.

Sen sijaan Reijo on haastatellut juuri Kvaakin etusivulle saakka Hollea ja Anni K. ja H-P Lehkonen olivat äänessä Hyllyy-blogissa. Tällaisia lukisin mieluusti lisää. Sarjainfossakin on tietysti ollut vaikka mitä.

Ja minä en ole yhtään sarjakuvaa myynyt tai julkaissut, mutta jutusta voi ja pitää kuitenkin antaa palautetta. Ilman yhteyttä nettisarjoihin, sen voi tehdä tässä ketjussa.

[Jarkko Sikiö]

Netti- ja printtimaailman eroista kuvaava esimerkki on, kuinka esim. Amerikassa perinteinen sarjakuvateollisuus tarjoaa työpaikkoja naisille pääosin vain tietyissä rooleissa (väheksymättä itse assistant editor -roolia), kun nettisarjojen puolella naiset ovat selkeästi ottaneet tilan ja näkyvät parrasvaloissa.

Somessa voi kai sanoa, ettei ole oikeaa tai väärää. Kuitenkin eri alustoilla on erilainen identiteetti, ja kehitys on (mutu-heittona) pois siitä, että esitetään vain sivuja toistamalla niitä jokaisesta kanavasta. Sen sijaan sometilillä entistä useammin kerrotaan tiiserin muodossa toisessa osoitteessa julkaistavista uusista sivuista.

Tähän voi vaikuttaa kustannussopimuksen rajoite (joka määrittää että esim. sanomalehdessä julkaistun stripin voi esittää netissä vasta x päivää myöhemmin) tai julkaisuoikeuden eksklusiivisuus (sivua ei voi esittää lainkaan toisaalla), mutta käytäntö (mutuna) tuntuu yleistyvän ilman syytäkin. Selkeä tavoite on ajaa liikennettä kohden pääasiallista kanavaa.

[Jarkko Sikiö]

Jutussa linkattu Making Money from Webcomics -opas on monessa mielessä kiintoisaa luettavaa. Tänään ehkä kiinnostaisi follow-up, mitä alussa luukutettu näkyvyys merkitsee nykykokemusten perusteella.

Sen olen huomannut, kuinka vähän nettisarjakuvien tapauksessa puhutaan konversaatiosta tai konversaatioprosentista, mikä voi tarkoittaa mitä hyvänsä mutta minulle tarkoittaa silmäparien muunnosta rahaksi taskussa.

Opasta lukiessa tuntui vähän kuin nettisarjan eteen seuraajineen olisivat käyntikortti kuvitusten tapaisille reaalimaailman töille. Tämä tietysti on hyvä juttu, mutta jos konversio on kirjoittajille sitä, niin jo oppaassa sen olisi voinut purkaa auki.

Kuinka sitä konversiota sitten tehdään? Esimerkin vuoksi oheistuotteista voisi antaa pienen alennuksen oman nettisivun kautta ostopäätöstä vauhdittamaan. Jos yhteistyökumppaniksi valittu isompi verkkokauppa ei hyväksy alempaa hintaa tekijän omalle sivulle, niin omalla sivulla sen voi paketoida eri tavoin ts. osta nämä kaksi tuotetta yhteishintaan (mikä usein jo on sallittua yleisesti, mutta en tiedä näistä verkkokaupoista, jotka nettisarjojen tekijöillä on käytössä, osa ainakin tahtoo oheistuotekaupasta yksinoikeuden).

Jos kyseessä on vaikka komissio, niin aikaisen ostajan alennus vaikkapa 3 kk etukäteen tehdyistä tilauksista tai vaikka sen mukaan, että osta nyt ja toimitus siinä kuussa, milloin kalenteri on tavanomaisesti tyhjä jne. Tietysti näissä pitäisi olla sitten se tekninen toteutus jostain eli ts. joku koodaamassa.

Toisen kerran viikon sisään tuotesivulla vierailevalle käyttäjälle voi toisella kertaa antaa alennuksen, mutta nämä ovat sitten sellaisten isojen metkuja, pienten yrittäjien pitäisi ottaa kaksin käsin kiinni jokaisesta vierailukerrasta.

[Reima Mäkinen]

Kuinka sitä konversiota sitten tehdään? Esimerkin vuoksi oheistuotteista voisi antaa pienen alennuksen oman nettisivun kautta ostopäätöstä vauhdittamaan.

Oletko nähnyt missään juttua aiheesta oheistuotteet bisneksenä? Mututuntumalla sanoisin nimittäin että oheistuotekaupasta hyötyy käytännössä oikeastaan vain nuo firmat jotka niitä tuotteita valmistaa sekä postilaitos. Poikkeuksena tähänkin netin suuret nimet tyyliin Heikala tai Sundberg. Tarkoitan että jos sarjisten seuraajamäärä ei netissä ole miljoonia, ei oheistuotteista kerry kuin roposia. Niin sanotut katteet, jos tuota sanaa voi tässä yhteydessä edes käyttää ovat marginaalisia. Ja jos laskee vielä pois verot sun muut lakisääteiset... Ei siis mitään mitä voisi pitää elantona tai edes ansiotulona. Kuitenkin oheistuotteiden suunnittelu vie aikaa markkinoinnilta, muulta interaktiolta lukijoiden kanssa sekä itse sarjan tekemiseltä. Näen että oheistuotteilla on merkitystä lähinnä osana hyvää fanipalvelua. Toivottavasti olen väärässä.

[Jarkko Sikiö]

Oletko nähnyt missään juttua aiheesta oheistuotteet bisneksenä?

Tekijöistä moni kertoo kokemuksiaan alussa virheiden kautta, varoittaen tilaamasta liian suuria eriä tai esim. painamasta samasta halpaa ja kallista versiota.

Usein mainitaan, että myymättä jäävät tuotteet voi paketoida joukkorahoituskampanjan vaihtoehdoiksi kirjan oheen.

Taustalla kuuluu ajatus siitä, että oheistuotteita kuitenkin menee. Sitä en sitten tiedä, menevätkö ne esim. enemmän sarjakuvatapahtumissa kuin verkkokaupoissa.

Oheistuotteista ja verkkokaupoista tuo Making of on kyllä vahvoilla, siellä on käytännön juttuja joissa näkyy kokemus.

Aura Ijäs Twitterissä kertoi digitaalisen maailman, kuten verkottoitumisen ja seuraajien määrän kasvattamisen olevan haastavaa sekä aikovansa digitoida kirjoittamansa Sarjakuvien tekeminen -oppaan.

Koska kaikki rakastavat työläitä ehdotuksia sellaisilta, jotka eivät itse ole koskaan niitä toteuttaneet, setämiehistelin sellaisia ideoita että laittaisi sivu kerrallaan jollekin digialustalle ja digimarkkinoisi itselleen digiseuraajia. Koska oppaassa ei ole digiosuutta, jatko-osan voi kirjoittaa digikokemuksista tässä digiloikassa. Se olisi sitten Digisarjakuvien digitekeminen. Jatko-osa tietysti maksullinen, vaikka Patreonissa.

[Jarkko Sikiö]

Nyt on asiaa tulossa juuri tästä.

Kiinnostavasti itse alustoina mieltämiini palveluihin Line Webtoon ja Tapas viitataan kustantajina. Onhan niissäkin tietysti kustantajan piirteitä (mm. featured-sarjat).

Kuitenkin erotan nämä esim. Hiveworksista, joka on internetissä toimiva kustantaja, jossa on alustan piirteitä.

Selkeä painotusero näillä kahdella mielestäni on jo siinä mielessä, että alustalle voivat mennä kaikki eikä kaikilla (=jokaisella) koskaan tule olemaan sopimusta.

[Jarkko Sikiö]

Graphite Comics on uusi tulokas, Spotifyn tapaan ilmaiseksi mainoksia vastaan ja maksusta ilman mainoksia.

Rahoitusmalli on alustataloudesta tuttu, riskirahalla osuus yrityksestä.

Kotimaisista Emilia Ojalan mahtava Fox Fires on palvelussa.

Läppärillä sivun käyttömukavuus hieman Tapasin takana, mutta selkeästi LINE Webtoonin edellä, joka tietysti on mobile-first-suunnittelun keskiössä.

[Jarkko Sikiö]

Eteläkorealainen Kakao ostaa Tapasin.

Kauppa tapahtuu Kakao Entertainmentin kautta, joka tähän asti on ollut Tapasin vähemmistöosakas.

[Jarkko Sikiö]

Onko kukaan ajan tasalla sen suhteen, kuinka asiat ovat edenneet mm. screenreader-ratkaisujen (tai audion) suhteen?

Käsitykseni mukaan tekijäyhteisö oli jo viitisen vuotta jokseenkin hyvin huomioinut asian, mutta suuret alustat eivät olleet juuri liikahtaneet siihen suuntaan.

Kun teksti on vain osa kuvaa, siihen ei oikein pääse kiinni juuri näillä lukuavustajilla (mikä on oikea termi suomeksi), joten ellei tekstiä näe tai siitä ei saa selvää niin se on käytännössä lukukelvoton.

Olin suoraan sanoen äimistynyt, että hiljattain julkaistu Batman: Creature of the Night on toteutettu suurin osin kaunokirjoitusta käyttäen, mikä on ruudulta käytännössä varmasti monelle mahdoton lukea ilman mitään tukea. Kyseessä on Kurt Busiekin käsikirjoitus, joten tämä lienee häneltä tullut idea.

[Reima Mäkinen]

En ole ajan tasalla, mutta tekijän näkökulmasta tuo on taas yksi asia joka lisäisi aika lailla kustannuksia, verrattuna siihen että sivut "skannataan".

Olin suoraan sanoen äimistynyt, että hiljattain julkaistu Batman: Creature of the Night on toteutettu suurin osin kaunokirjoitusta käyttäen, mikä on ruudulta käytännössä varmasti monelle mahdoton lukea ilman mitään tukea. Kyseessä on Kurt Busiekin käsikirjoitus, joten tämä lienee häneltä tullut idea.

Yleisellä tasolla ns. pehmennettyjen kirjainten lukeminen näytöltä rasittaa silmiä salakavalasti. Lisäksi nettisarjakuva on tehnyt novellisarjakuvalle saman mitä sanomalehtien julkaisijat tekivät stripeille. Netin ehdolla tehdyt kuvat ovat yksinkertaistetumpia ja tekstaus (suhteessa kuviin) suurikokoisempaa kuin printissä. Valokuvamaisen värityksen kanssa tuo yksinkertaistus ei niin haittaa, taustojen puutetta lukuun ottamatta. Niin että joku kaunokirjoituksen käyttö jossain yhdessä sarjiksessa on ns. isossa kuvassa minusta mitätön juttu.

[Jarkko Sikiö]

Niin että joku kaunokirjoituksen käyttö jossain yhdessä sarjiksessa on ns. isossa kuvassa minusta mitätön juttu.

Onhan se iso kuva tässä keskustelussa nyt varmasti näkörajoitteisten ja heikentyneen näön huomioiminen.

Olenkin äimistynyt yksittäisten tekijöiden ratkaisujen sijaan siitä, ettei parhaan käsitykseni mukaan suuret alustat näytä asiaa huomioivan. Tekstin lisääminen metatekstinä kuvan yhteyteen voisi olla nollakustannus.

Sen sijaan jopa yksittäiset nettisarjojen tekijät ottavat asian huomioon. Sillä tasolla kyseessä voi olla opiskelusta lähtien isokin asia, erityisesti koska yhä edelleen osa kirjoittaa nettisivunsa HTML-tasolla käsityönä.

[Jarkko Sikiö]

Hurjia investointeja, tällä kertaa kyseessä asialla on Webtoon ja kohteena Wattpad.

Webtoon on kasvamassa täysiveriseksi mediataloksi.

[Jarkko Sikiö]

Substack on noussut vuoden sisällä monen monituista kertaa uutisiin, tällä kertaa Polygon kirjoitti siitä jutun.

Tästä kuullaan vielä suuria, joko positiivisessa tai sitten negatiivisessa mielessä. Jutun kommenteissa mainitaan korkea hinta ja epäluotettavuus. Jälkimmäinen on myrkkyä. Sarjakuvan joukkorahoituksen pioneerit mustasivat varsin pysyväisluonteisesti rahoitusmallin maineen niin, että joukkorahoitettujen sarjakuvien täytyy käytännössä olla valmiita ennen kuin harrastajat uskaltavat liittyä mukaan.

Tekijä saattaa katsoa, että panostamaan kannattaa ryhtyä vasta sitten, kun massat ovat liittyneet mukaan. Hinnan täytyy kuitenkin olla reilu myös edelläkävijöille, ja sitä se ei voi olla jos 80 taalaa vastaan ei tiedä montako sivua tulee ja lopulta niitä tulee kourallinen.

[Jarkko Sikiö]

Tämän Tapas-uutisen myötä voi sanoa, että suurimpien toimijoiden mielestä nettisarjakuvan tulevaisuuden suunta ei tule olemaan missään määrin lännessä.

Omituinen episodi olikin palkata väkeä jenkkikustantajilta. Kovin on kapea kärki niissä sarjakuvan huippunimissä, jotka herättäisivät mitään suurempaa kiinnostusta.

Sen sijaan sivuhuomioina Tapas esittää hulppeita lukuja, joiden mukaan nettisarjakuvia todella kuluttavat nuoret naiset.