Vastaavaa runnomista lienee kyseessä myös näissä myöhemmissä albumeissa, mistä Suomessakin on saatavilla kolmeriviset, väritetyt versiot? (Venetsia, Tango... Mitenkäs Sveitsi, onko se tehty suoraan tuohon kolmeriviseen muotoon, kun on loppupään albumeita?)
Tämä minua on vähän ihmetyttänyt Hugo Prattissa: miestä arvostetaan yhtenä sarjakuva-alan suurimmista tyylitaitureista ja tarinankertojista - ja sitten hänen töidensä nykyisenä "standardiversiona" ovat laitokset, jossa alkuperäinen sivutaitto ja kerronta on rikottu. Mitenkäs se on sovitettavissa yhteen mestarillisen kerronan ja esteettisyyden kanssa?
P.S. Satuin päätymään tuohon mainittuun Vapaamuurari-näyttelyyn Pariisissa. Hyvä, kompakti setti: parikymmentä originaalisivua, lähinnä Venetsia-tarinasta, mutta myös muita ja puolisen tusinaa akvarellia.
Kuten tiedetään, Pratt oli kiinnostunut mystiikasta. Tämä näyttely esitteli, että hän oli myös itse vapaamuurari, pääsi käytännössä jäseneksi sillä perusteella, että sanoi haluavansa kuvata järjestöä seuraavassa Corto-tarinassa (Venetsia). Oli aktiivi siinä määrin, että viimeiset työpöydällä olleet, keskeneräisiksi jääneet sivut uuteen Wheeling-tarinaan liittyivät nekin vapaamuurariuteen. Nämä Prattin perikunta oli lahjoittanut juuri tälle pariisilaismuseolle.
Kuten monet tietänevät, Pratt piirsi isoon kokoon ja Cortoista useimmissa ääriviivat huopiksilla, jotka kestävät aikaa huonosti: ovat alkaneet haalistua ja levitä paperin kuituihin. Valitettavaa materiaalin arvokkuuden takia. Etenkin se, että Pratt siirtyi huopiksiin jo varhain, 1972-1973. Kelttiläistarinoita näytti olevan viimeinen kirja, missä ääriviivatkin on tehty arkistokelpoisella musteella, Etiopia-tarinassa vedeltiin sitten jo huopiksilla.
Reteästä suhtautumisesta sarjakuvaan käyttötaiteena kertoo sekin, että Venetsia-tarinan sivut olivat ihan kuprulla: kun tarina myöhemmin väritettiin, se hoidettiin ronskisti niin, että maalattiin valopöylällä guassia originaalisivujen nurjalle puolelle.
Tämä osoitettiin museossa hauskasti: yksi sivu oli laitettu valolaatikon päälle, joka syttyi ja sammui: välillä näytti sivun mustavalkoisena, välillä paljasti paperin läpi toisella puolella olevat värit.