Minulla on näköjään se 1990 tehty mustavalkoinen uusintapainos ja siinä viiva on joko niin paksua ja turvonnutta, että yksityiskohdat (esim. Corton kauluksen kuviointi) muuttuvat mustaksi mössöksi, tai sitten niin ohutta, että viivat katoavat kokonaan.
Uudessa värillisessä viiva on tasaisesti skarppia. Tekninen laatu on huomattavasti parempi.
Kaipa ranskalaiset ovat myös restauroineet matskut jossain välissä.
oho, kait se on sitten uskottava, itselle kun ensireaktio värillisestä ei ollut että viivat ja linjat olisivat skarpimpeja vaan "kuka hitto on mennyt antamaan epileptikolle vesivärit?"
eli en kokenut värien tuovan mitään sellaista lisää kerrontaan jota mustavalkoisessa versiossa ei olisi ollut. Tekstaukseen en itse olisi niin suurta huomiota osannut kiinnittää kuin tässä arvostelussa.
Tästä huolimatta olen tyytyväinen Siperia-albumin paluuseen. Corto Malteset kun minun mielestäni ovat niitä joita pitäisi olla tasaisesti ja jatkuvasti saatavilla.
Jos ei kirjakaupasta suoraan hyllystä niin tilaamalla.
Sama pätee muihinkin eurooppalaisen, kotimaisen ja amerikkalaisen sarjakuvan klassikkoteoksiin.
Keräilyarvon sijaan hyötyisi mielestäni koko sarjakuvakenttä.
