Paras Tex Willer -piirtäjä

[Wade]

En voi tajuta, tota listaa katsoessani, että kuinka ihmeessä on mahdollista Aurelio Galleppinin olla johdossa? Vain Villalla ja Ticcillä  olisi mahdollisuuksia ohittaa hänet. Eihän Galep nyt niin hyvä ole?

Unohdat Texin alkuvaiheesta lukeneet immeiset mm. Hannun. Ihan täysjärkinen mies on, vaikka Galep-fani onkin. Kulmalan sanoin: "Aurelio Galleppiini on Texin Carl Barks, sillä erotuksella, että Barksin teokset ovat edelleen alansa parhaita"
 Vähän uutena on varmaan monta kymmentä vuotta jatkuneen saman piirtäjän töiden jälkeen tulleet uudet piirtäjät. Vaikka Ticci ja Letteri toki aluksi piirsivät melko samalla tyylillä, kuin Galep.

Merkitystä on toki myös nostalgialla. Voin tunnustaa, että ensimmäinen lukemani Tex oli nuotiomuistelutarina Texin ja Tigerin tapaamisesta, Navajon kunnia piirtäjänä eräs Ticci

Tässä ei kysytäkään Tex Willerin parasta piirtäjää vaan parasta Tex Willer -piirtäjää. Se on vähän eri juttu. Kunnia sille kelle se kuuluu.

Näin on

Olisi hauska nähdä, millaisena muut Texin lukijat näkevät Texin. Pitäiskö ottaa pieni skaba, mihin jokainen piirtää Texin, tai jonkun Texin seikkailutovereista tai ne kaikki.
 Muulla ei ole väliä

[Hannu]

Kenen piirtäjän jäljestä eniten pitää ja mikä oudoimmalta Texissä tuntuu on luonnollisesti hyvin subjektiivinen kokemus. Olen lisäksi aika saletti siitä, että nimenomaan se piirtäjä, jonka piirtämiä seikkailuja ensimmäiseksi Texiin tutustuessaan lukee, on kullekin useimmin se "oikea" piirtäjä. Itse luin ensimmäiset Texit 60-luvulla, ja hyvin pitkään oli vaikeaa hyväksyä muuta kuin Galepin piirrosta Texiin kuuluvaksi. Ticciin ja Letteriin ajan myötä tottui, Nicolo vaikutti lähinnä painotekniseltä häiriöltä. Ajan myötä myös moniin muihin piirtäjiin tottui.

Ilpo Lagerstedtin kirja "Minä Tex Willer" avasi hieman enemmän näkökulmia muihin piirtäjiin, mutta vielä enemmän vaikutti Janne Viitalan "Hornan kekäleet", jossa Janne ensinnäkin kertoo siitä kuinka häneen oli tehnyt vaikutuksen Apache Kidin komeat saappaat (Nicolon piirrosta) ja toisaalta kuinka hän kaiken kaikkiaan arvioi Texin piirtäjiä. Vaikka hänen arvioinnissaan lähinnä Gamba ja Muzzi saavat kyytiä muiden jäädessä samanarvoiseksi, niin silloin minua kiinnosti erityisesti se, ettei Janne sanonut Fuscosta mitään pahaa. Tuohon päivään saakka olin pitänyt Fuscoa (mikäli mahdollista) vielä Nicoloa onnettomampana tuhertajana, jonka piirrosjälkeä en ikimaailmassa Texiin haluaisi.

Sitten tutustuin Kvaakiin, jossa tapahtui suunnaton törmäys. Tex-keskustelijoiden parissa näytti siltä, että Galep ei ollutkaan mitään, vaan oikea kuonakasa (Pason kanta); ja omasta mielestäni vastenmieliset piirtäjät olivatkin suosiossa. Caramba! Maailma mullin mallin! Miten toiset ihmiset voivat nähdä asiat niin tyystin eri tavalla miten itse ne näin?

No, vaikka edelleenkin olen eri mieltä monista piirtäjistä, niin olen myös oppinut erittäin paljon Kvaak-keskustelijoiden ansiosta ja ymmärrän mielestäni myös näitä erilaisia näkökantoja.

Pitkä stoori, ja pitenee vaan. Selailin tuossa Texiä no 7, 1996, "Juhlava erikoisnumero", siinä oli Texin kirjoittajista ja piirtäjistä juttua, kirjoittanut Decio Cancio. Hän toteaa mm. : "Aurelio Galeppini alias Galep on Texin ensimmäinen piirtäjä ja pysyi ainoanakin sankarimme elämän ensimmäisen vuosikymmenen ajan. Tavallaan hän on arvostelun yläpuolella; hänestä tuli myytti Texin ystäville."

Saman artikkelin perusteella myös on helppo nostaa ne kaksi muuta Suurta Piirtäjää Texin historiassa eli:
Ticci
Letteri

Muut tulee kaukaa perästä, olivat sitten teknisesti (tai muutoin) kuinka taitavia tahansa.

Ja tässä samalla vastaus Mr. Fontille, miksi Galep on äänestyksessä ykkönen, siellähän sen kuuluu ollakin.

     
 

[pasoleati]

Eipäs kuulu! Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että Hannun teoria ensimmäiseen Tex-piirtäjään tutustumisen merkityksestä ei pitäne paikkaansa. Omat piirtäjäsuosikkini, Repetto, Civi ja Villa eivät taatusti olleet ensimmäisten lukemieni tarinoiden piirtäjiä. Ensimmäisen lukemani Texin oli piirtänyt joko Letteri, Nicolo tai suurimmalla todennäköisyydellä Galep (Yama-juttu 1982). Ja kantani Galepista lienee selvä!

[Dakota]

Ensimmäiset lukemani Texit olivat Galeppin piirtämiä. Hänen tyylinsä ei jostain syystä kolahtanut. Seuraavina tutustuin Ticciin,Letteriin ja Nicoloon. Heistä pidin enemmän. Nyt kun olen lukenut uudelleen kymmeniä tarinoita ja tutustunut myös uusiin piirtäjiin,olen huomannut kyllä tason nousseen. Perusteet,joiden mukaan kukin äänestää parasta piirtäjää ovat varmaan hyvinkin erilaiset. Itse saan suurimman lukunautinnon silloin,kun hyvä kuvittaja kuljettaa tarinaa upeilla piirroksillaan.Rio Hondossa ei voinut olla ihailematta Repetton piirroksia. Fontin töissä olen ollut mykistynyt tunnelmasta ja Villan kasvot ovat parhaimmillaan olleet upeita.

Mutta myös monet muut taiteilijat loistavat,kuka mitenkin. Civitellin ohut kynä tekee todella tarkkaa jälkeä,  Ortizista pidän samoin, Ticcikin jaksaa. Villan työt ovat huonontuneet.

Raffaele Della Monica todellakin on mies,kuten pari jäsentä oikaisikin minua väärinkäsityksestäni. Mutta joku,taisi olla Wade,huomautti Della Monican poismenneeksi,siis ilmeisesti kuolleeksi. En ole löytänyt tästä mitään mainintaa. Hän näyttää 1961 syntyneeltä  ja mielestäni piirsi hyvin ne kaksi juttua,jotka häneltä olen lukernut. Tai sanoisinko matki hyvin. Persoonallista otetta ei juuri ollut,mutta hänhän onkin kai piirtänyt mm. Aku Ankkaa!?

[VilleM]

Saman artikkelin perusteella myös on helppo nostaa ne kaksi muuta Suurta Piirtäjää Texin historiassa eli:
Ticci
Letteri

Muut tulee kaukaa perästä, olivat sitten teknisesti (tai muutoin) kuinka taitavia tahansa.

Galepia varmaan pidetään siksi arvostelun yläpuolella, että hän loi Tex-maailman kuvallisen perustan ja vastasi siitä yksinään vuosikaudet ennen kuin hänelle hommattiin apujoukkoja. Hän on myös piirtänyt useimmat Texin ja kumppaneiden historiaa valottavista tärkeistä tarinoista. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että jos häntä tarkastelee aivan tunteettomasti ja vain piirrostaiteen tekniseltä kantilta, niin ei hän ole paras. Ticcin ja Letterin suuri arvostus pohjautuu tietenkin heidän kiistattomiin taitoihinsa mutta myös siihen, että Letteri piirsi Tex Willeriä 40 vuotta ja Ticci on samoissa lukemissa mutta jatkaa vielä. Heillä on kummallakin tuhansia sivuja laadukkaita seikkailuja takanaan. Uskon että jos esim. Civi ja Villa pysyvät Tex-tallissa seuraavat n. 20 vuotta, niin heidät arvostetaan kaikilla mahdollisilla tahoilla ihan yhtä korkealle kuin herrat Letteri, Ticci ja Galep.

Mitä tulee kunkin ekoihin lukukokemuksiin, niin niihin vaikuttaa varmaan eniten se, minkälaisen tarinan niin juonellisesti kuin taiteenkin puolesta sattuu kätösiinsä saamaan. On huima ero lukeeko ekana Tex-tarinana Gamban töherryksen 60-luvulta vai Villan Teatterimurhan. Omalta kohdaltani voin sanoa, että kun luin ensimmäistä Texiäni 1994, iski Civin taide silloin tajuntaan vähän samaan tapaan kuin olisi työntänyt sukkapuikon pistorasiaan. Siitä se alkoi.

[Janne]

Olen Hannun kanssa paljolti samoilla linjoilla. Kun itse tutustuin Texiin 70-luvun lopulla, niin piirtäjinä ahersivat Galep, Letteri, Ticci, Nicoló ja Fusco. Pidin heidän kaikkien tyyllistä (vähiten kuitenkin Nicolósta). Heidän tyylinsä iskeytyi selkäytimeen ja siksi pidän heitä helposti ns. ainoina oikeina.

Pahimmat teinivuodet pidin taukoa Texistä. 90-luvun alussa aloin haalia uusia numeroita. Minun oli vaikea hyväksyä uusia piirtäjiä kuten Villaa ja ennen kaikkea Civitelliä. Kauhukseni huomasin, että osa vanhoista taiteilijoistakin oli muuttanut tyyliään (Letteri, Ticci ja ennen kaikkea Galep). Tätä kaikkea oli erittäin vaikea sulattaa. Pakko se kuitenkin oli, jos aikoi nauttia uusitakin tarinoista. Onneksi tuli myös piakkoin sellaisia uusia piirtäjiä, joiden tyyli oli helppo helppo hyväksy aika perinteisinä: Ortiz, Marcello ja Repetto lähinnä. Sulatteluprosessi eteni mukavasti Tex-tietouden lisääntyessä juuri kuten Hannulla. Suuri ahaa-elämys oli Lauri Vartiaisen sivut, joilla ei ihmeekseni moitittukaan Civitelliä. Villasta oli jo alkanut muutenkin pitämään (olen kuitenkin edellen sitä mieltä, että hänen ensimmäinen tarinansa on hänen kehnoinpansa...).

Nykyään pystyn jo hyväksymään taiteilijan kuin taiteilijan, sillä yritän tietoisesti olla suvaitsevainen heidän suhteensa. Tietysti muutama inhokki aina löytyy...

Kirjoittajien suhteen en ole aikaisemmin ollut järin jyrkkä. Nuorenahan en edes tiennyt, että tarinoita kirjoittaa useampi heppu, koska sitä ei sanottu. Nykyään juuri käsikirjoitus on minulle huomattavasti tärkeämpi arvioidessani tarinoita.

[Hannu]

Lauri Vartiaisen sivut jäi minulta mainitsematta, niihin tutustuin muistaakseni ennen Ilpon kirjaa. Erinomaiset sivut, kiitos Laurille!

Jotain olennaista paras Tex Willer-piirtäjä arviointiin liittyen oli jo tuossa aiemmin Lurkerin viestissä; Galep ei varmaan ole taitavin piirtäjä, kun kaikki laitetaan rinnakkain. Mutta: Galeppinihan oli se joka näiden hahmot loi (siis visuaalisen puolen), joten kyllä siitä muutama extra-pojo Galepille kuuluu. Muut ovat sitten tämän pohjalta lähteneet omaa piirrostaan kehittelemään. Kukaan ei tiedä, millaista jälkeä olisi syntynyt, jos silloin armon vuonna 1948 (tai mitä se sitten oikeasti olikaan) Galeppiinin sijalla olisi ollut Fusco, Marcello, Ticci tahi Civitelli, tai joku muu; olisiko menetystarina jäänyt syntymättä?

Ruudinkeksijälle kunnia ruudin keksimisestä eikä niille jotka keksivät tehdä lisää ruutia!


 

[Dakota]

Tulipa luettua yksi kaikkien aikojen parhaista Texeistä. Tarina oli vuodelta -95 ja nimeltään Tehtävä Bostonissa. Civitelli näytti mihin hän parhaimmillaan yltää ja kyllä se niin on,että vaikeaa tästä on parantaa. Myös kertomus itsessään oli hyvä ja luminen Boston hiveli silmää autioine katuineen. Loppukohtaus öisellä jyrkänteellä ansaitsee myös erikoismaininnan.

Civitellin kunniaksi on vielä mainittava,että hänellä on varastossaan paljon erinäköisiä kasvoja,eivätkä ne kyllä ilmeettömiä ole. Joidenkin kuvien kivikasvoisuus taitaa olla enemmänkin tarkoituksellista. Aluksi hänen tyylinsä jotenkin antaa kylmän ja etäisen vaikutelman.Mutta kun siihen pääsee sisälle,niin sitä on valmis vastaanottamaan lisää.

[VilleM]

Silloin kun itse tutustuin Texiin, lähes kaikki piirtäjät tuntuivat hyviltä enkä heitä edes arvostellut. Mutta öpaut viimeisten kymmenen vuoden aikana on tullut vähän yllättäenkin sopeutumisvaikeuksia joidenkin uusien taiteilijoiden kanssa. Ainakin Venturissa, Fontissa ja jopa Ortizissa on ollut sulattelemista ja se prosessi on vieläkin kesken. Kumma kyllä mutta jotkut muut debytoijat ovat tuntuneet kotoisilta heti alusta saakka, esim. Repetto ja Sommer. Voi olla, että mitä enemmän Tex Willeristä kertyy tuntemusta ja kokemusta, niin sitä kriittisemmäksi tulee kaikenlaisia uudistuksia ja muutoksia kohtaan. Mutta kaikkeen (ja kaikkiin) tottuu ajallaan ja kai se pitäisi nähdä sittenkin rikkautena, että Texiä piirtää nykyään näinkin kirjava ja lavea porukka.

Civitellin naamavärkeistä sen verran että en edelleenkään pidä häntä mitenkään ansioituneena kasvojen lähikuvauksen saralla. Jokin jähmeys niitä vaivaa aina. Ja jos se on tarkoituksellista niin enpä tiedä onko se Civitelliltä ihan viisas ratkaisu. Tai ehkä Civin viivankäyttö on sellaista että se vain ei sovellu tarkkojen close-upien piirtämiseen. Vähän kauempaa kuvatut henkilöt ovat kuitenkin ihan ok. Jos verrataan vaikka Marcellon hurjan näköisiin kasvoihin (varsinkin roistoilla) niin se on mielestäni tietoinen tyylillinen valinta. Ja onnistunut sellainen. Niitä katsellessa ei lukija jää kylmäksi.

[Lurker]

Ortiz on mielestäni raikas tuulahdus Texissä. Pidin hänen tyylistään jo Warrenin kauhusarjakuvissa ja joissakin Tarzaneissa. Kieltämättä hän varjostaa sellaisella tavalla että kaikki henkilöt näyttävät olevan kuin kenkäblankilla kiillotettuja, kuten joku sanoi, mutta jotenkin vain se viiva on niin letkeää, vaivatonta ja ammattitaitoista että ei kenelläkään muulla.

Luin juuri Suuren junaryöstön (9-01/99), enkä voinut kuin ihastella sitä kuinka piirros oli välillä melkein taidegrafiikan tasolla. Ja kuinka upeasti loppukohtauksen vauhti ja traaginen päätös osattiinkaan kuvata... Mutta, muistuttiko pääkonna Weyss teistä jonkin verran Lee Marvinia, ja nimenomaan elokuvasta Mies joka ampui Liberty Valancen?

[Pat]

Luin juuri Suuren junaryöstön (9-01/99), enkä voinut kuin ihastella sitä kuinka piirros oli välillä melkein taidegrafiikan tasolla. Ja kuinka upeasti loppukohtauksen vauhti ja traaginen päätös osattiinkaan kuvata...

Huonointa Ortizia mitä kuunaan on nähty.. Tex ja Carson ovat kuin pahimpia ryysyläisiä.. Sittemmin Ortizin piirros on hiukan parantunut!

[Lurker]

Huonointa Ortizia mitä kuunaan on nähty.. Tex ja Carson ovat kuin pahimpia ryysyläisiä.. Sittemmin Ortizin piirros on hiukan parantunut!

Vähän arvasinkin, että tällainen mielipide "läjähtää" ruudulle. No, makuja on monenlaisia. Ja kyseessä taisi olla Ortizin eka Tex (korjatkaa, jos olen väärässä). Ko. seikkailussa Carson oli jotenkin jo hyvin vanhan oloinen, meinasi tippua sieltä junan katoltakin ja voivotteli muutenkin tavallista enemmän.

Näkisin aina välillä mielelläni hyvinkin erilaisia tulkintoja Texistä, ei kyseessä mikään ortodoksi-ikoni ole, joka pitää aina tehdä samalla tavalla taikka muuten munkkiveljeskunta älähtää. Juuri tämän vuoksi pidin Kubertin Texistäkin. Vaihtelu virkistää.

[Janne]

Tämäkin munkki jyrähtää. Siinä oli toiseksi huonointa Ortizia ikinä. Eikä minuakaan siinä vaivannut kuin Carson. Muuten pidin oikein kovasti. Huonointa Ortizia on Puerta del diablossa, joka on monella tapaa huolimattomasti piirretty.

Todettakoon vielä, että Ortiz menee meikäläisellä piirtäjien top 3:een.

[Lurker]

Mutta hei, entäs see Lee Marvin -look-a-like konna? Oletteko yhdennäköisyydestä samaa mieltä? Tästähän taisi olla oma ketjunsakin, mutta en löytänyt sitä tähän hätään.

Ai niin, Ortiz on piirtänyt myös Heavy Metaliin. Pari kuvanäytettä eri lehdistä löytyy täältä: http://lambiek.net/artists/o/ortiz_jose.htm

Huh, ei haittaisi ollenkaan, jos Tex Willer olisi väreissä yhtä upean näköistä kuin El Hombressa!

En ollenkaan muista, että Ortiz olisi piirtänyt myös Ken Parkeria kuten yo. sivulla mainitaan...

[Dakota]

On Nicolon, vaan on vähän paha kehua stooria jota EI OLE LUKENUT. Niimpä... en voi kommentoida, kun noin kaksi vuotta alkuosan saannista olen noita koettanut jahdata, mutta tuloksetta. Siksi unelmoinkin stoorin uudelleen julkaisusta samoissa kansissa...

On kieltämättä raivostuttavaa,kun joku tarina jää kirjahyllyyn odottamaan,että löytyisi jutun loppuosa. Minulla näitä odottavia tarinoita on useita. Mr. Font tuossa edellä kirjoitti Nicolon "suuresta Vehkeilystä". Itse en pidä kyseistä juttua Nicolon parhaana. Sen voisi vaikka Repetto vetää uusiksi.

Nicolo oli parempi 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa,jolloin ilmestyi mainio "vieras Elk cityssä". Sen luin viime vuoden lopulla,kun sain tarinan viimeisen osan hankittua. Nicolon kuvitus oli selvempää kuin suuressa vehkeilyssä ja yllätyksiä riitti aivan kylliksi.

Nicolo ja Civitelli taitavat muuten edustaa tex-piirtäjien ääripäitä. En tarkoita tällä asetelmaa huono/hyvä,vaan aivan noin tyyliensä vuoksi.