En kyllä usko, sillä niin rumilta ja huonosti piirretyitä näyttävät nuo Galepin viimeiset akat. Voin erehtyäkin, sillä Galepilla on ollut läpi vuosikymmenten runsaasti avustajia. Vaan miksi avustajat olisivat tehneet yhtä kökköä jälkeä kuin Galep?
Ja sitten Letteriin. Sain minäkin ennakkoon uuden maxin käsiini ja luinkin sen jo. Hiukan piti itseään piiskata, jotta pääsi fiilikseen ja pystyi nauttimaan tarinasta. Nizzi onistui hyvin, varsinkin kun ajattelee lähtökohtia. Nizzi tiesi kirjoittavansa Letterille, joten hän tiesi myös, että lopputulos tulee olemaan karsea. Olisi siis ollut helppoa väsätä innoton ja kliseinen käsis. Nizzi osoitti olevansa ammattimies ja saa minulta puhtaat paperit.
Mutta se Letterin taide oli todellakin karseaa. Tarinan luettuani päällimmäisenä tunteena oli suuttumus, kuten on ollut viimeisimpien Letterin töiden kanssa. Letteri oli viimeisinä vuosinaan mielenterveysongelmista kärsivä (fakta!) vanhus, jolla ei pysynyt kunnolla kynä kädessä. Toki hän halusi jatkaa Texin tehtailua, koska hänellä oli sopimus, joka mahdollisti sen. Letteri saattoi olla myös syyntakeeton kaikista henkisistä ja fyysisistä vaivoistaan johtuen. Syyntakeeton ei suinkaan ole Sergio Bonelli, joka on antanut julkaista tämän tekeleen. Tätä ei olisi saanut julkaista! Letterin sopimus olisi pitänyt purkaa jo vuosia sitten hinnalla milä hyvänsä. Tämäntyyliset tarinat, joissa on vain häivähdys hyvää, eivät ole kunniaksi tekijöilleen eivätkä kustannusyhtiölle. Eikä sillä myöskään osoiteta minkäänlaista kunnioitusta lukijoita kohtaa. Jos tämä on jonkun ensimmäinen Tex, niin se on samalla myös viimeinen.
Ikävä sanoa, muuta kustantajalla kävi säkä, kun Letteri kuoli kesken tarinan piirtämisen. Kustantaja, Sergio Bonelli, ei kuitenkaan hyödyntänyt tilaisuutta millään tavalla. Ilmeistä on, että Della Monica on joitakin osia hiukan parantanut, mutta aika on loppunut kesken. Letterin osuudet olisisi pitänyt tussata kokonaan uusiksi, vaikka siellä täällä muutama kuva, jopa kokonainen sivu, oli kelvollista työtä. Deadlinea olisi pitänyt lykätä, jälleen kerran, hinnalla millä hyvänsä vaikkapa puolella vuodella eteenpäin. Siinä ajassa olisi saatu ihmeitä aikaan!
Häpeä, Sergio Bonelli! Häpeä!!!