Luin nyt koko kuusiosaisen Amoras-sarjan (siihen on tosiaan kanssa jatkoa/spin-offeja).
Loppua kohti aloin pudota kärryiltä juonenkäänteissä kun tässä veivattiin aikakoneella enemmänkin, seurataan useiden eri paikoissa ja aikatasoissa olevien henkilöiden tekemisiä yhtaikaa, ja kun en ole kovin paljoa niitä vanhempia Anuja ja Antteja lukenut niin varmaan meni kohtalainen määrä henkilö- ja paikkaviittauksia niihin ohi...ja hollannin lukemiseni on yhä aika horjuvaa, joten menihän tämä haastavaksi.
Jännä paketti kuitenkin, omalla tavallaan juonenkäänteissä oli tunnistettavasti samaa henkeä kuin pääsarjassa mutta toteutus on tosiaan vedetty rankempaan ja dystooppisempaan suuntaan. Alastomuutta on hieman enemmänkin mukana (perussarjan henkilöillä pysyy kyllä vaatteet pääosin päällä) ja väkivaltaakin on enemmän. Siitä pidettiin kiinni että niin Anu kuin Anttikaan ei tapa ketään, mutta mm. Koikkalainen kyllä ([spoiler]okei, itsepuolustukseksi, ja tietysti otti päähän kun vähän tätä ennen Anu oli syyttänyt tätä raiskausyrityksestä, ja tämän jälkeen kannibaalit leikkasivat irti Koikkalaisen toisen käden ja söivät sen...[/spoiler]), eli on tässä pitemmälle menty kuin Tome&Janryissa yms.
Ja toisaalta Krimson on yhtaikaa karrikoidun teatraalinen pahispahis ja selvästi pahasti sekaisin, ja muutenkin dystooppisuudessa oli mukana vahvaa karrikointia perussarjan hengessä, niin lopputulos on aika omanlaisensa sekoitus.
