Koska itse olen KVAAK Kirjan suhteen lähinnä tukijäsen, sellainen kiertävä satelliitti, voin sanoa tämän suoraan:
Kahden menestyneen joukkorahoituksen perusteella aktiivijäsenet tietävät enemmän käännössarjakuvien julkaisemisesta joukkorahoituksella kuin kukaan toinen tässä maassa.
Eternautin kampanja näytti hurjalta, mutta menestys ei ollut sattuma sen enempää kuin vahinko. He tekivät paljon intuition pohjalta oikein. Onneksi tai intuitioksi sanotaan usein sitä, että kun sekä kokemusta että näkemystä niin asiat loksahtelevat ulkoa katsottuna kohdalleen kuin itsestään.
Jopa odottamattoman, kaikki rajat ylittävän suurmenestyksen varalta oli varasuunnitelma, ei nyt sentään painovalmiina, mutta pientä viimeistelyä vailla odottamassa.
Positiivisuus luo positiivisuutta, menestys luo menestystä. Siinä pyörässä on kiva olla mukana, ihan joskus vain kannustamassa. Kun seuraava KVAAK Kirja -projekti tulee, aion olla eturivissä kannustamassa.
Ensimmäisen julkaisun ei ehkä kannata olla liian kunnianhimoinen monisatasivuinen jööti...
Kääntäessäni 350-sivuista painajaista jossain puolivälin tienoilla osui tämä viesti silmiini. Hymyilin.
Se oli teräksenkylmää hymyä, joka ei ulottunut silmiin saakka.
Tämän saman KVAAK Kirja -tradition hengessä ehdotin jälleen eksponentiaalisesti vaikeampaa käännettävää ja eksponentiaalisesti kasvavaa sivumäärää potentiaaliseksi kolmanneksi kirjaksi.
Tiedän, että lopulta nämä kuuhullut valitsevat kaikista vaihtoehdoista kuitenkin taas sen kaikkein kahjoimman.
Olen kostoni saanut.
