Kirjoittaja Aihe: Aku Ankan taskukirja  (Luettu 519016 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Koninkaulus

  • Jäsen
  • Viestejä: 306
  • "Atte kumiorava, varo imuketta!"
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #945 : 21.10.2011 klo 23:18:41 »
En ymmärrä valitusta siitä, että jouluinen teemanumero ilmestyy lokakuun lopulla. Eihän se nyt herranjestas voi joulunalusviikollakaan tulla kauppoihin. Pakko kirjoille on antaa jonkin verran myyntiaikaa, joulutaskaria harva (etenkään satunnaislukija) hankkii enää tammikuussa.

Jos ei ole lokakuussa joulufiilistä, komppaan Jannea: ei muuta kuin odottelee joulukuuhun ja kas, kirja sopiikiin sesonkiin kuin parta pukin leukaan! Se on tasan niin yksinkertaista.

Todellinen sääli, jos joku taskareiden ystävä jättää tuon ostamatta sen vuoksi, että ilmestyy väärään aikaan. No tietysti, jos ei voi jostain syystä joulua sietää, niin sille ei varmaan sitten voi mitään. Turha silti odottaa, että tästä erinomaisesta, jo perinteeksi muodostuneesta jouluteemasta luovuttaisiin. Joulu on klassinen aihe, se ei kulu koskaan. Toimii joka vuosi.

Pehmeä paketti näyttää etukäteisvilkuilun perusteella jälleen kerran vuoden parhaalta Taskarilta. Lukemaan ehdin, kunhan olen saanut pari muuta kirjaa/lehteä "pois alta". Myöhemmin tähänkin ketjuun tulossa painavaa asiaa niin viime kuun Triplasta kuin kahdesta tässä kuussa julkaistusta Taskukirjastakin.
« Viimeksi muokattu: 21.10.2011 klo 23:22:54 kirjoittanut Koninkaulus »
Topolino & Orazio Cavezza

OP

  • Vieras
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #946 : 22.10.2011 klo 14:17:23 »
No, osta se joulukuussa.  :)

Haha, eipä tuo taskari kyllä kiinnosta muutenkaan järin paljoa. Jouluteemoja on kokoelmassani vain kaksi. Numero 12, jonka ostin, koska siinä on Castyn sarja ja numero 24, koska siinä oli Ultrasankarit. Jälkimmäinen osoittautui pettymykseksi, vaikka muut tarinat siinä sitten olivatkin mukavia.

Julkaisuajankohta ei haittaa, ilmestyköön vaikka kesällä. Mutta kun aina yhdessä kolmesta teemasta pitää olla jouluteema! Sehän tässä tympii. Olen saanut niistä tarpeekseni. Paljon muita uusia ja hyviä teemoja saataisiin kasaan vuosien aikana.

haplo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 531
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #947 : 22.10.2011 klo 16:05:13 »
Minua kyllä häiritsee jouluisen taskarin tulo lokakuussa, mutta onhan se kaikessa liian aikaisessa joulun toitotuksessa kuitenkin häviävän pieni asia. Juhlassa ei ole mitään vikaa, valmistautuminen siihen saisi alkaa myöhemmin.

Mutta uusin Teemataskari vaikutti ihan hyvältä, mieleen jäi nopealla selailulla heti kolme tarinaa jotka haluan lukea. Taidanpa siis ostaa lähempänä oikeaa ajankohtaa tuon, jos en ole jo kyllästynyt jouluun esimerkiksi kauppojen ylilyöntien vuoksi.

Henendo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 396
  • Kunnia myös hiirimestareille!
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #948 : 29.10.2011 klo 17:16:21 »
Arvostelussa Aku Ankan taskukirja 382 Näköalapaikka:

Heh, sainpas sittenkin luettua tämän vielä ilmestymiskuukauden aikana. Sukellan suoraan sisältöön.

Kansi, Andrea Freccero
Frecceron kansi... Miksi tällainen, ei nyt upea, mutta uhmakas, Taikaviitta-kansi laitetaan koristamaan sellaisen julkaisun kantta, joka sisältää yhden kymmensivuisen hupailun, jonka nimihahmona tämä on? Ei mene ymmärrykseen. Ehdin jo odotella pitkää Taikaviitta-paukkua, esimerkiksi kaksikolta Negrin-Leoni. Ehdotan asiasta vastaaville jatkossa maalaisjärjen käyttöä.
Onnea matkassa, Byron Erickson - Flemming Andersen
Tämä tarina ei todellakaan loista. Tärkeä valopilkku on kuitenkin nykyisin turhan harvoin nähdyn Kulta-Into Piin esiintyminen. Andersenin piirrokset ovat, kuten todettua, menettäneet entisen hohtonsa.
Mäihämolekyylit, Casty - Enrico Faccini
Pitkästä aikaa voin rehellisesti sanoa Castyn onnistuneen. Tarinan idea on loistava. Myös käsikirjoitus on pitkälti osunut nappiin. Jo perinteisesti joudun kuitenkin toteamaan, että olisin odottanut vähän enemmän. Onhan kyseessä Casty! Faccini on tehnyt mestarillista jälkeä.
Harhoja kankaalla, Marco Bosco - Marco Mazzarello
Niin mestarillisesti alkaneet Tuplanollan seikkailut ovat taantuneet alhaiselle tasolle. Tarina on ehdoton pettymys. Mazzarello ei tunnu löytävän Tuplanollan, eikä varsinkaan Tuplanolla-sarjoihin olennaisesti kuuluvan miljöön, syvintä olemusta.
Noidan paras ystävä, Tea Orsi - Michele Mazzon
Korria yritetään näemmä toden teolla nostaa uudeksi nimihahmoksi. Projektin onnistuminen vain vaatisi hyviä tarinoita. Tämä sarja ei lukeudu niiden joukkoon. Erityisesti tarinan loppu on sietämätön.
Pellen Arvaamaton Mölytoosa, Lars Jensen & David Gerstein - Flemming Andersen
Tuplanollan tavoin PAM-tarinatkin ovat pudonneet kovaa ja korkealta. Onneksi tämä tapaus ei ole niin huono, mutta siihen suuntaan se päätyy silti. Andersenin piirrokset sopivat ympäristöön taantumuksestaan huolimatta.
Theran salaisuus, Augusto Macchetto - Roberto Vian
Macchetto on ilmiselvästi jahdannut Disney-sarjakuvissa perinteistä kadonneiden kulttuureiden etsimisestä kertovien hyvien tarinoiden henkeä. Näkövinkkelistäni tämä ei osaa tehdä kyseisestä lajityypistä hyvää tarinaa ja yrittää kaiken lisäksi saada hyvää juonta kasaan näkemättä minkäänlaista vaivaa. Sarjasta kehkeytyy häpeällinen ja kirjoittajalle liuta pitkiä miinuksia. Piirroksetkaan eivät ole sitä oikeaa Viania, mitä en ihmettele. Ei kai hyvänä piirtäjänä tunnettu Vian ole voinut olla kovin mielissään tällaisen kökön kuvittamisesta?
Karmivat kuvaukset, Cecilia De Bianchi - Valerio Held
Tämä Milla-sarja on paljon aiempaa Korri-kyhäelmää parempi. Tekijät tuntuvat tuntevan aiheen. Erityisesti Heldin juoneen täydellisesti sopivat piirrokset lämmittävät mieltä.
Pukudraama, Gabriele Panini - Maurizio Amendola
Tähän tarinaan ehdinkin jo hieman pureutua kannen kohdalla. Juonessa ei sinänsä ole mitään vikaa, sarja on vain turhan lyhyt ja mitäänsanomaton (huomasin, että OP käytti samaa ilmaisua, mutta se avaa sarjan ytimen niin hyvin, etten henno sensuroida sitä). Aiheesta saisi varmasti aikaan pidemmän ja hauskemman version. Amendola on hyvä piirtäjä.
Karhukopla ja Triplanolla-serkku, Nino Russo - Andrea Lucci
Miksi nimi Triplanolla tuo päähäni vain Tuplanolla-sarjat ja ajatuksen, että se sopisi paremmin niihin? Juoni on yllättävän etevä, mutta sen painolastina on Lucci, joka ei osaa edelleenkään taiteilla koplalaisia.
Onneton onnenmyyrä, Riccardo Secchi - Francesco D'Ippolito
Tarinan alku toi mieleeni useammankin sarjan, joissa Hannun onni on napattu Pellen laitteen toimesta. Sarjan edetessä siitä kehkeytyy kuitenkin niitä erilaisempi ja loppujen lopuksi tuloksena on poikkeava, jossain määrin epäankallinen, tarina. Poikkeavalla tarkoitan kuitenkin positiivisesti poikkeavaa. Secchi on mahdollisesti kasannut tulevan klassikon. Tämä sai ajattelemaan. Secchin suoritus on niin mahtava, etten voi valittaa D'Ippoliton kehnosta käsialasta, johon ei lukiessa ehdi edes kiinnittää huomiota.

Yhteenveto: Useammasta pettymyksestä ja kömpelöstä kansivalinnasta (joka vaikuttaa paljon!) huolimatta tämä Taskari on hieno teos. Surkeuksien vastapainona ovat iloiset yllätykset ja edelleenkin mainintojen, kehujen ja kunnioituksen arvoinen, mahdollinen tuleva klassikko, eli kirjan päättänyt Hannu-tarina.

Kuukauden käsikirjoitus: Onneton onnenmyyrä - Riccardo Secchi
Kuukauden piirrokset:     Karmivat kuvaukset - Valerio Held

Koninkaulus

  • Jäsen
  • Viestejä: 306
  • "Atte kumiorava, varo imuketta!"
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #949 : 30.10.2011 klo 03:24:51 »
Jätetään nyt toistaiseksi Guerrinin edellisestä täällä nähdystä tarinasta aikaa laskeva alkukommentti viesteistä pois, kun kerran miehen taidetta saamme tulevassa Roope-sedässä ihailla. Mikäli alkaa kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei Taskarin sivuille Francescon töitä saada pitkään aikaan, tuo murheen laskuri saattaa tehdä Taskukirjoihin keskittyvänä paluun.

Joulutaskari on edelleen lukematta, mutta kiirekös tässä. Onhan tuossa viitisen kappaletta tuoreita kovakantisia Disney-kirjojakin pinossa odottamassa, eiköhän niihin kaikkiin piakkoin pääse syventymään, kun muut kiireet hieman helpottavat.
Tässä viestissä tarjoan tiukkaakin tiukempaa analyysiä syyskuun Kolmoiselämästä ja lokakuun Näköalapaikasta.


Kolmoiselämää (381):

Kaukana kiertoradalla (Vitaliano-Freccero) — Tämä Vyötiäismaasturi-saaga on kovin epätasainen, mutta ihan positiivinen maku kokonaisuudesta jäi. Ensimmäinen tarina on kohtalainen. Juoni toimii pääasiassa mainiosti, mutta loppu hieman tökkii.
Jäätävä uhka (Panaro-Mazzarello) — Paras näistä maasturijutuista ehdottomasti. Käsikirjoitus toimii mainiosti ja tunnelma on erinomainen. Oikein hyvä.
Avaruuden nopein vetäjä (Salati-D'Ippolito) — Hyvä käsikirjoitus, hyvät piirrokset. Ei ihmeitä, mutta aivan mainio Taikaviitta-tarina.
Söpöyden huippu (Macchetto-Gervasio) — Viimeinen neljästä floppaa melkoisesti. Ihan sujuva juoni, mutta ei tässä mitään mielenkiintoista ole. Idea on ärsyttävä.
Taidehistoriaa (Salati-Lucci) — Vanha vitsi. Hauska juttu sinänsä, mutta toistamisen voisi jo lopettaa.
Avaloan pulinapullot (Casty) — Kirjan paras tarina, aivan upea. Casty on tunnelmallisten seikkailutarinoiden mestari. Ja piirtäjänä aivan velho.
Seikkailijoiden sukua (Halas-Fecchi) — Pöljä idea, keskinkertainen toteutus. Ei järkyttävän huono tarina, mutta puhditon.
Rion muna (Bosco-Perina) — Edelleenkään en ymmärrä, miksi osa Tuplanollista jätettiin väliin. Toinen Cavazzanon piirtämä, Sistin kirjoittama ja varsin mielenkiintoisen näköinen, toinen Lorenzo Pastrovicchion taiteilema yli 100-sivuinen Vitalianon ja Boscon tarina, joka käsittelee Tuplanollan mystisiä alkuvaiheita. En vain tajua, miksi on pitänyt niiden yli hypätä näihin vähemmän kiinnostaviin tarinoihin. Ensi kuussa ilmestyy Suomessa sitten viimeisin Tuplanolla-tarina, mitäs sitten tehdään? Odotellaan, että Italiassa saavat lisää aikaan ja pyöritellään peukaloita? Jos ei näiden jälkeen palata meilläkin noihin yli hypättyihin, olen yhä enemmän ihmeissäni. Tämä agenttihumppa oli keskitasoa, "ihan ok". Olen satavarma, että nuo skipatut ovat mielenkiintoisempia tarinoita.
Sunnuntaipyöräilijät (Gagnor-Uggetti) — Järkyttävää roskaa kaikilla mahdollisilla tavoilla, silkkaa lukijan kiduttamista.
Palloilua (Mainardi-Mazzon) — Idea vaikutti aluksi hyvältä, mutta tarina lässähti täysin. Loppujen lopuksi yhtään mitään ei jäänyt käteen. Mazzonkin on keskinkertaisuuden perikuva, ei oikein onnistu.
Rikkauden lähteillä (Martina-De Vita) — Mainio klassikko. Toimiva juoni, hyvä tunnelma, mallikelpoiset piirrokset.
Patsaan vartijana (Panaro-Gorlero) — Kirjan paras ankkatarina. Toimii yksinkertaiseti joka osa-alueella. Erinomaisen viihdyttävä käsikirjoitus Carlo Panarolta, ja mieletöntä huumoria. Mahtavaa.
Luontoäidin helmassa (P.&C.McGreal-Bancells) — Häiritsevä, ällöttävä, tylsä, typerä, ruma.
Mikki Hiiri ja dinosaurusten arvoitus (Concina-Asteriti) — Loistavaa vanhojen aikakonetarinoiden tunnelmaa, vaikka ko. lajityypissä pidänkin selvästi enemmän tuoreempiin aikakausiin sijoittuvista sarjoista. Juoni ei ole täydellinen, mutta toimii sangen mukavasti.
Transilvanian torvi (Cimino-Gottardo) — Keskitasoinen Cimino-tarina, joka jättää hyvän fiiliksen.
Roope-setä ja Pepitan arvoitus (Michelini-Scala) — Erinomainen tarina, tämän Taskarin ehdotonta kärkikastia. Mielenkiintoinen ja viihdyttävä juoni, ja Scalan piirrokset sopivat aivan täydellisesti tällaisten tunnelmallisten ympäristöjen kuvittamiseen. Siinä oli kyllä upea piirtäjälegenda.
Studiosekaannus (Salvagnini-Ferraris) — Varsin mukava Salvagnini-sekoilu. On mieheltä toki parempaakin nähty, mutta hauskaa viihdettä tämäkin oli.
Epäonnenlantti (Concina-Chierchini) — Pöhkö juoni. Selvästi heikompi Concinan tarinoista tässä Taskarissa.
Voimakristalli (Transgaard-Andersen) — Typerää. En yleensä jaksa syttyä tarinoihin, jotka rakentuvat sen idean ympärille, että Aku on idiootti. Tämä ei ole poikkeus.
Pompeijin uusi kukoistus (Pezzin-Gatto) — Ei parasta Pezziniä, mutta kaikin puolin mukava tarina yhtä kaikki. Hyvä tunnelma.
Haamuperintö (Corteggiani-Camboni) — Ei mielettömän huono, mutta kovin yksinkertainen ja yllätyksetön tarina. Cambonikaan ei ollut vielä näihin aikoihin nykyisessä mestari-iskussaan.
Tehtävä jäätiköllä (Malabarba-Migheli) — Kelvollista luettavaa. Ei mitään mullistavaa, vaan kohtalaista perussarjakuvaa.
Roope-setä nostaa purjeet (Cavazzano) — Cavazzano on kirjoittanut paljon parempiakin tarinoita. Mielenkiintoisempia. Ei tässä kuitenkaan suurta valittamista ole, kaikki toimii erittäin hyvin.
Pulmalliset supervoimat (Negrin&Leoni) — Huoh. Tämä tarina on tylsä kuin mikä.
Ässien tapaaminen (Michelini-Ziche) — Hauska, kiinnostava, tunnelmallinen, hyvin kirjoitettu tarina.
Taikahuilu (Bencivenni-De Vita) — Samat sanat kuin edelliseen, mainiota sarjakuvaa.

Kokonaisuutena Tripla oli tällä kertaa varsin mukava paketti. Hyviä tarinoita oli paljon ja todella huonoja vastaavasti melko vähän. Oli virkistävää, että mukana oli paljon tarinoita 80- ja 90-luvuilta, vaikka nämä toki olikin kerätty lähinnä muissa Pohjoismaissa julkaistuiden tarinoiden joukosta, eli ihan hirveästi ei toimitus ollut omaa harkintaa käyttänyt. Osa vanhemmista tarinoista oli oikein hyviä, osa ei niinkään. Ei tämä mitään klassikoiden juhlaa ollut, siihen vaadittaisiin vähän laadukkaampaa tarinoiden valitsemista. Mutta hyvä Taskari joka tapauksessa.


Näköalapaikka (382):

Onnea matkassa (Erickson-Andersen) — Hyvä tarina Egmontin nykytasoon nähden. Byron Erickson on edelleen ammattimies.
Mäihämolekyylit (Casty-Faccini) — Taattua Casty-herkkua, kirjan paras tarina jälleen kerran. Kiehtova idea, loistava toteutus. Faccini on huikea, aivan huikea.
Harhoja kankaalla (Bosco-Mazzarello) — Samaa ihanjees-osastoa kuin edellinenkin Tuplanolla. Ei mitenkään erikoinen sarja.
Noidan paras ystävä (Orsi-Mazzon) — Milla-tuskaa, osa 1. Käsittämätöntä kökköä alusta loppuun.
Pellen Arvaamaton Mölytoosa (Jensen&Gerstein-Andersen) — Heikoksi on PAM-tarinoiden taso valahtanut. Koskaan en ole ollut fani, mutta joissain sarjan tarinoissa on ollut jotain ideaakin. Tämä on todella tylsää kamaa.
Theran salaisuus (Macchetto-Vian) — Aivan erinomainen tunnelmapala Augusto Macchettolta. Juonen rakenne on tavallaan aika omaperäinen, mutta toimii oikein hyvin. Onhan tämä simppeli ja lyhyt, mutta todella hyvin kirjoitettu. Ainoastaan lopusta pienet miinukset, kokonaisuutena erittäin onnistunut tarina.
Piirrokset ovat aivan tasan tarkkaan sitä samaa Viania kuin ennenkin. Ei tuollaisen ammattimiehen piirrosten taso vaihtele tarinasta toiseen, erot syntyvät lähinnä lukijan päässä. Eri miljööt voivat tietenkin näyttää erilaisilta, esimerkiksi tässä on minusta aika haastava sävymaailma (paljon hiekkaa, kiviä ja kallioita). Vian onnistuu mestarillisesti tekemään tästäkin tarinasta aivan ensiluokkaisen visuaalisen kokemuksen. Valo, varjot, maisemat — kaikki toimii, ja hahmot ovat tuttua pikkutarkkaa Robertoa.
Karmivat kuvaukset (De Bianchi-Held) — Milla-tuskaa, osa 2. Kirjan järkyttävintä roskaa, jopa huonompi kuin tuo kaamea Korri-tarina. Ala-astetason juoni ja Heldin kömpelöt ja mielikuvituksettomat piirrokset ansaitsevat toki toisensa, mutta julkaisua ne eivät ansaitsisi.
Pukudraama (Panini-Amendola) — Puuduttavaa turhuutta tämäkin, ei mitään kiinnostavaa. Ja ihan oikeasti, Amendola ei ole millään mittarilla edes siedettävä piirtäjä. Kaikkien aikojen huonoimpia italialaispiirtäjiä, kenties viiden lahjattomimman joukossa.
Karhukopla ja Triplanolla-serkku (Russo-Lucci) — Kolmas umpitylsä tarina putkeen. Zzzzz....
Onneton onnenmyyrä (Secchi-D'Ippolito) — Hämmentävä. Mielenkiintoinen. Tunnelmallinen. Romanttinen. Surullinen. Kaunis. Haikea. Riccardo Secchi on kyllä onnistunut erinomaisesti niin juonen kuin teemankin osalta, ja D'Ippoliton tyylikäs taide tukee tarinaa erinomaisesti. Se, mikä tarinasta tekee poikkeuksellisen, on sen loppu. Surullisimpia koskaan lukemiani Disney-tarinoita. Vaikuttavaa.

Kokonaisuutena Taskari ei ollut mitenkään mielettömän hyvä. Surkeita tarinoita oli monta. Kolme erinomaista tarinaa tästä kuitenkin löytyi, ja ne jättivät mukavan fiiliksen.
Topolino & Orazio Cavezza

Miqz

  • Avustava Slemmy
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 833
  • Riipivä jännityspommi!
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #950 : 30.10.2011 klo 09:19:11 »
Onhan tuossa viitisen kappaletta tuoreita kovakantisia Disney-kirjojakin pinossa odottamassa, eiköhän niihin kaikkiin piakkoin pääse syventymään, kun muut kiireet hieman helpottavat.

Mitkä viisi kovakantista olet tämän vuoden julkaisuista kelpuuttanut ostoslistallesi? AMH5, EKT, AALJK nyt varmaan ainakin, mutta mitä muita?
"Aijaa no minä olen Rauta-Pekka!"
"Iskä, saanko minä sinun Batman-kalsarit sitten kun sinä kuolet?"

Koninkaulus

  • Jäsen
  • Viestejä: 306
  • "Atte kumiorava, varo imuketta!"
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #951 : 30.10.2011 klo 15:38:27 »
Mitkä viisi kovakantista olet tämän vuoden julkaisuista kelpuuttanut ostoslistallesi? AMH5, EKT, AALJK nyt varmaan ainakin, mutta mitä muita?

Minä ja Aku Ankka (parin Mikki-tarinan takia) sekä tietenkin Fantagraphicsin toinen Gottfredson-kirja. Nämä syksyn julkaisut ovat siis vielä lukematta, onhan tänä vuonna aiemmin toki ostettu jo muutakin (AMH4, eka Gottfredson...).

Eiköhän näihin ensi viikolla pääse jo syventymään...:P

EDIT: Minä ja Aku Ankka on siis se järkälemäinen julkkisten suosikkitarinoita sisältävä kirja, jonka hintakin on kovin suolainen. Ostin sen, kun kiinnosti saada Mihail Hiiroff, tsaarin kuriiri kokonaan väreissä. Ja on siinä Murryn Superhessua ja joku Tellon Mikkikin. Lähinnä ehkä hankin tuon sen takia, kun yllätyin positiivisesti siitä, että mukana on kolme hiiritarinaa. Olli Rehn osoittaa täydellisen tietämättömyytensä hahmojen välisistä suhteista ja aiheuttaa verenpaineen nousua, mutta onpahan kuitenkin valinnut hyvän tarinan (tuon Hiiroffin siis). Ankkapuolella tuo on silkkaa Barksia ja Rosaa, eli ihan ei tietenkään hinta-laatu-suhde ole kohdallaan.
« Viimeksi muokattu: 30.10.2011 klo 15:47:45 kirjoittanut Koninkaulus »
Topolino & Orazio Cavezza

Miqz

  • Avustava Slemmy
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 833
  • Riipivä jännityspommi!
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #952 : 30.10.2011 klo 18:37:56 »
Joo, no näin ajattelinkin. Jäin vaan ihmetteleen kun mun laskujen mukaan ei viittä HYVÄÄ kovakantista kotimaista Disney-julkaisua ole hiljattain tullut ulos. Mietin olenko missannut jonkun, mutta en, Gottfredssoninkin tupla on tulossa...
"Aijaa no minä olen Rauta-Pekka!"
"Iskä, saanko minä sinun Batman-kalsarit sitten kun sinä kuolet?"

Miqz

  • Avustava Slemmy
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 833
  • Riipivä jännityspommi!
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #953 : 05.11.2011 klo 13:54:59 »
Marraskuun taskari tuli eilen myyntiin. Selailun perusteella vaikuttaa tasapainoiselta kokonaisuudelta, toisin kuin tämä Saksan joulukuun taskari, jossa valtaosa tarinoista näyttää heikoilta, ainakin tekijöiden valossa. Kansi ja kansitarina näyttävät mielenkiintoisilta, olen aina tykännyt tarinoista, joissa Aku rikastuu tai saa jotenkin haltuunsa Roopen omaisuuden.

http://www.lustiges-taschenbuch.de/news/news.html#news-1706

Toivottavasti tarinaa ei skipata meillä liian jouluisena (säiliön valot) koska tuo saattaisi muodostaa osan tammikuun tuplasta.
"Aijaa no minä olen Rauta-Pekka!"
"Iskä, saanko minä sinun Batman-kalsarit sitten kun sinä kuolet?"

Henendo

  • Jäsen
  • Viestejä: 1 396
  • Kunnia myös hiirimestareille!
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #954 : 05.11.2011 klo 18:22:32 »
Arvostelussa Aku Ankan taskukirja 383 Tuplanolla ja Amorin nuolet:

Kansi, Andrea Freccero
Ei sitten minkäänlaista sanottavaa. Ei minulla eikä kannella.
Rahojen raivo, Stefan Petrucha - Massimo Fecchi
Petrucha on ilmeisesti pyrkinyt saamaan raivoisaan sarjaansa syvällisempiäkin piirteitä, epäonnistuen siinä. Tarina jää keskinkertaiselle tasolle. Fecchi on loistava.
Luontoystävällinen lomasafari, Guido Martina - Romano Scarpa
Hyvämaineiset tekijämiehet antavat aihetta runsaille odotuksille, jotka eivät täysin täyty. Juoni ja asetelma ovat miltei täydellisiä, mutta Martina ei tunnu saavan itsestään kaikkea irti. Scarpa on loistava.
Amorin nuolet, Alessandro Sisti - Francesco D'Ippolito
Tuplanolla jatkaa viimeaikaisista sarjoista tutulla taantumuksellisella linjallaan. Kumpikaan tekijöistä ei näytä hallitsevan Tuplanolla-sarjan alkeitakaan. Sisti pyörittelee muka-hienoa juonta ja D'Ippolito piirroksia. Ja pahasti mennään metsään.
Tähti on syttynyt, Carlo Panaro - Carlo Limido
Panaro hakee syvällistä ja koskettavaa teemaa, mutta on aivan hakoteillä. Valitettavasti toinenkin Carlo tallaa samaa reittiä. Tekijät eivät ymmärrä, että hyvä sarja vaatii myös vähän vaivaa. Oikomisesta tulee vain pahaa jälkeä.
Koukutus, Roberto Gagnor - Giorgio Cavazzano
Kun typerä muoti-ilmiö ja Roberto Gagnor löytyivät samasta tarinasta, odotin kirjan ehkä suurinta floppia. Gagnor kuitenkin yllättää iloisesti esittelemällä sujuvan ja jopa ihan hyvän tarinan. Silti väitän, että joku toinen käsikirjoittaja olisi hyvinkin voinut saada samoista aineksista aikaan vielä onnistuneemman tekeleen. Cavazzano hallitsee asiansa läpi koko sarjan ja on tärkeä tekijä onnistumistittelin kanssa.
Hirmuinen Musta Ankka - Enrico Faccini
Kuten edellisenkin tarinan kohdalla, ennakko-odotukset pettävät. Tämän tarinan asetelma on hykerryttävä; mahtimies Faccini, mahtiankka Touho, mahtilähtökohdat,... En voi odottaa muuta kuin loistavaa lopputulosta. Lopputulos on kuitenkin aivan toinen eli melkoinen floppi. Tarina jättää jälkeensä suuren ihmetyksen. Mitä ihmettä, Enrico Faccini? Uskokaa tai älkää, mutta kuvituskaan ei pelaa toivotulla tavalla.
Nazcan portaat, Augusto Macchetto - Massimo De Vita
Heti ensimmäisen sivun nähtyäni en voi kuin ihmetellä. Viime Taskarissa tuhojaan tehnyt Augusto Macchetto on päästetty jälleen irti, vieläpä samanlaisen aiheen pariin! Tällä kertaa uhriksi on valikoitunut legendaarinen Massimo De Vita. Tarina on juuri sitä, mitä odotinkin. Macchetto on päässyt tekemään temppunsa ja De Vita on kokenut Roberto Vianin kohtalon. Aivan uskomatonta touhua. Jonkun tulisi saada tästä syyte.
Verkon valtiaat, Valentina Camerini - Marco Mazzarello
Pahasti epäonnistunut tekele. Sarja on kuin yhtä sekasotkua. Välillä käsikirjoittajakaan ei tunnu tietävän, missä oikein mennään. Mazzarello lienee tehnyt voitavansa, eikä häntä voi moittia. Tämän sarjan luomissa olosuhteissa olisikin vaikeaa saavuttaa jotain taiteellista.
Taikaviitta vastaan kanavarkaat, Tito Faraci - Giorgio Cavazzano
Jälleen lukijalle ojennetaan kuin hopeatarjottimella täydellinen asetelma: Faraci, Cavazzano, Taikaviitta, Parta-Jussi,... Tästä ei voi odottaa muuta kuin mestariteosta lähentelevää sarjaa. Tutun kaavan mukaan toisin käy. Faraci ei ole lähelläkään tavanomaista, mestarillista vetoaan. Cavazzanon piirroksetkin vaikuttavat jotenkin lohduttomilta. Onko floppaava juoni vaikuttanut maestron mielialaan?

Yhteenveto: Suuri floppi. Kokemus on suurimmaksi osaksi kärsimystä. Ennakko-odotukset kääntyvät monessa tapauksessa päälaelleen. Loistavat lähtökohdat ja asetelmat mokataan. Ensi kuun, tai viimeistään ensi vuoden, Taskareilta vaadin terästäytymistä.

Kuukauden käsikirjoitus: Koukutus - Roberto Gagnor
Kuukauden piirrokset:     Luontoystävällinen lomasafari - Romano Scarpa

Miqz

  • Avustava Slemmy
  • Jäsen
  • Viestejä: 1 833
  • Riipivä jännityspommi!
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #955 : 06.11.2011 klo 20:52:55 »
Olen kyllä Henendon kanssa ihan ei linjoilla monien tarinoiden kanssa, mm. tuo Faracin ja Cavazzanon yhteistuotos oli hieman ennalta-arvattava, mutta hauska pläjäys. Samoin Indiana Hopo, ihan mukiinmenevä tarina. Molemmat vielä ilo silmälle. Tuplanolla sensijaan oli vähän turhankin sekava tällä kertaa. Scarpan ja Martinan tarina ei ollut ihan yhtä hyvä kuin Carpin ja Martinan samaa ikäluokkaa edustava tarina kuukauden Ropsussa, mutta en kyllä huonoksi tuotakaan haukkuisi. Mielestäni taskari oli kokonaisuutena aika tasalaatuinen, jopa Milla- ja Pelle-tarinat olivat ok-tasoa. Ensi kuussa taisi olla taas Castya, sitä odotellessa voisikin lukaista ton Elävän kuvan taian.
"Aijaa no minä olen Rauta-Pekka!"
"Iskä, saanko minä sinun Batman-kalsarit sitten kun sinä kuolet?"

Kahkonen

  • Jäsen
  • Viestejä: 771
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #956 : 07.11.2011 klo 13:48:32 »
Etäisesti Hitleriä muistuttava taustahahmo, Mustakaapu suunnitteli lopullista ratkaisua ja nyt Toimiston Berliinin-agentti on koodinimeltään Tuplakasi (88).

Kuka näitä käsikirjoittaa vai onko se kääntäjän tekosia?

Darzee

  • Valistunut arvailija
  • Jäsen
  • Viestejä: 2 353
  • Me likes prairie dogs!
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #957 : 07.11.2011 klo 15:01:12 »
Hitlerin näköinen miekkonen oli varmaan tietoinen läppä, mutta on Aatuun viitattu hassujen eläinten maailmassa ennenkin. Alfred J. Kwak-piirretyssä Alfredin pitkän linjan vihamies Korppi (Dolf) oli tietoinen Hitler-pastissi, samanlainen jakaus ja viiksetkin. Muut mainitsemasi voisivat olla pelkkää sattumaakin, vaikka alkuperäiskielisiä tarinoita näkemättä on paha sanoa. Erilaiset tupla- ja triplanumerot ovat agenttitarinoiden peruskauraa. Kieltämättä kasikasi juuri Berliinin-miehen koodinimenä on vähän arveluttava...

Kahkonen

  • Jäsen
  • Viestejä: 771
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #958 : 07.11.2011 klo 23:42:14 »
Kieltämättä kasikasi juuri Berliinin-miehen koodinimenä on vähän arveluttava...

Joo, ja vaikutelmaa lisää tapa, jolla nimi aivan tarkoituksella mainitaan erikseen:
 "Hmph! Eikö meillä ole agenttia Berliinissä?"
 "Tuplakasilla on hommia riittämiin."
Tuntumani on se, että Tuplanolla on lähetetty Egyptiin ja Ranskaan ja Italiaan ihan välittämättä siitä onko siellä paikallista agenttia vai ei. Nyt se piti erikseen mainita.

Mutta ihan realistinen vaihtoehto on sattumakin. 88 ei välttämättä ole kovin tunnettu symboli. Itse törmäsin siihen ensimmäisen kerran varmaan jossakin iltalehden uutisessa.

Curtvile

  • Ylläpitäjä
  • ****
  • Viestejä: 16 014
Vs: Aku Ankan taskukirja
« Vastaus #959 : 08.11.2011 klo 00:19:29 »
Itsekin bongasin tuon viikonloppuna taskarista, poika pitää ankoista .
Sinänsä harmi koska TuplaNolla oli ainoa hiukankaan kiinnostava sarjakuva koko opuksessa.
Mutta ihan realistinen vaihtoehto on sattumakin. 88 ei välttämättä ole kovin tunnettu symboli. Itse törmäsin siihen ensimmäisen kerran varmaan jossakin iltalehden uutisessa.

Iltalehden uutisoinnille annan itse pitkät mutta kyllä tuo ja muu ko. tahojen symboliikka  on ollut pitkään tiedossa melko laajalti.
Todella kehnon ajoituksen saanut sattuma on toki mahdollista.