Aku Ankan taskukirja

[Keuhko]

Ei näitä tarinoita ihan parissa kuukaudessa saada Suomeen.

Niin, olisihan tuo pitänyt tajuta.

[Dennis]

Mulla oli ihan  hyvä painojälki tossa 140. numerossa. Onneksi.

[Janne]

Jaa-a. Olisko toivoa, että kaupasta löytyisi sittenkin vähän parempaa jälkeä. Varsinkin De Vitan tarina oli niin kummaa muhjua, että en ole ennen nähnyt. Saattaa hyvinkin johtua painokoneen hetkellisestä häiriöstä. Mutta nuo Asteritin tarinat on jostain syystä järjestään skannattu liian pienellä resoluutiolla. Ja jos väritys on vielä vähän suttuista, niin lopputulos on heikko. Asteritin pientä viivaa ja yksityiskohtia sisältävä kuvitustyyli kärsii herkästi painoteknisistä ongelmista.

[Koninkaulus]

Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta kulunut edellisestä Suomessa ilmestyneestä Francesco Guerrinin tarinasta

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Uusin teemanumero on täälläkin jo saanut paljon kehuja, ja aivan syystä. Kirjahan on suorastaan hämmentävän hyvä kokonaisuus. Vanhat taskariklassikot, Ciminon ja Scarpan Aku Ankka ja äkkikultaus sekä Martinan ja Bottaron Aku Ankka ja taikuri Roberto, ovat uusintajulkaisunsa ansainneet. Molemmat ovat aivan huikeita tarinoita. Scarpan Parfyymia ja banaaneja on niin ikään erinomainen, vaikka sen loppu edelleen häiritseekin minua suunnattomasti. Tuoreemmista Corteggianin ja Cavazzanon Kultainen niili on ensiluokkainen huumoriseikkailu, kun taas Sardan ja De Vitan Etelän kulta-aarre on todellinen moderni hiiriklassikko, kaikista tämän kirjan mestariteoksista ehkä sittenkin se paras.

Ensijulkaisunsa Suomessa saavista tarinoista löytyy myös todellista herkkua. Niin Barossojen ja Carpin Korttihain kaivos kuin Scarpan Kuru Korppi ja kultakannus ja Kultainen keularautakin ovat fantastista luettavaa. Leonin ja Negrinin Aku Ankka ja kultavuoren kaivos jää tässä seurassa auttamatta muiden jalkoihin ja varmistaa, ettei kirja nyt aivan täydellinen ole, mutta tuokin tarina on kuitenkin varsin kelvollinen.

Kokonaisuutena kyseessä on ehdottomasti yksi viime vuosien parhaista Teemataskareista, teeman valintakin on onnistunut aivan toisella tavalla kuin esimerkiksi vuoden ensimmäisessä Teemassa. Ulkoasukin on mielettömän tyylikäs, upeasta kannesta täytyy antaa tunnustusta kerrankin onnistuneen Cavazzanon lisäksi myös tussaaja/värittäjä Cyrille Lerichelle.

Tämä oli hyvä, todella hyvä.

[Henendo]

Tiedoksi:
Uusin Aku Ankan taskukirja, numero 378, nimeltään Muistin varassa, on ilmestynyt. Ehdin jo lukeakin opuksen ja voin taata kyseessä olevan mukava paketti. Ei tosin, läheskään, niin mukava kuin kesän aloittanut jytky, mutta hivenen tavanomaista laadukkaampi. Tosin tuntuu liialta vaatia nyky-Taskarilta sitä, mitä jytky oli.

Kyllä, Kultakuume on vakiintunut teksteissäni jytkyksi.

[OP]

Tiedoksi:
Uusin Aku Ankan taskukirja, numero 378, nimeltään Muistin varassa, on ilmestynyt. Ehdin jo lukeakin opuksen ja voin taata kyseessä olevan mukava paketti.

Tämä tietää ostosreissua. Ajattelin ettei se ole kummoinen, mutta kai se sitten onkin hyvä kun sinäkin niin sanot.

Minulla on pahoja aavistuksia seuraavasta teemataskarista. Luulen, ettei se yllä läheskään samalle tasolle kuin Kultakuume. Siinähän taitaa olla perinteen mukaisesti jouluteema (mikä minua kyllästyttää kamalasti, keksisivät jo muuta). Ei jouluteema tarkoita tietenkään, että taso taas laskee, mutta luule ma silti niin.

[Keuhko]

Tiedoksi:
Uusin Aku Ankan taskukirja, numero 378, nimeltään Muistin varassa, on ilmestynyt.

Pentele. Kävin K-Marketissa eikä mitään näkynyt. En kyllä varsinaisesti etsinytkään, mutta ei olisi ensimmäinen kerta kun julkaisut saapuvat myöhässä kauppaan.

[Henendo]

Tämä tietää ostosreissua. Ajattelin ettei se ole kummoinen, mutta kai se sitten onkin hyvä kun sinäkin niin sanot.

En ehkä ihan hyväksi kutsuisi. Käyttäisin ennemmin näitä aiemmassa viestissäni käyttämiäni kuvailuja.

voin taata kyseessä olevan mukava paketti.

hivenen tavanomaista laadukkaampi.

[Koninkaulus]

Kyllä, Kultakuume on vakiintunut teksteissäni jytkyksi.

Älä siis kirjoita tuosta taskarista enää mitään. Koskaan.

[Dennis]

Tulipa ostettua uusin taskari 378 Muistin Varassa.

Jotenkin vaikutti Ettore Gulan Pelle Peloton tarina: Aaltoenergian Armoilla, ekana suttuiselta, ihan kuin painoväriä olsi levinnyt, mutta kaippa se kuului tuohon "vedenalaiseen" tarinaan tuo "levinnyt" väri?

[Janne]

Miltä Castyn Indiana vaikuttaa?

[Keuhko]

Hyvältä, vaikkei ihan tyypillisintä Castya ole.
En olisi tunnistanut Castyn sarjaksi, ellen olisi tiennyt.

[OP]

Jotain juttua uusimmasta taskarista:

Menneisyyden vanki oli tyypillistä normaalia tarinaa McGrealeilta. Laiemahko juoni, toteutus kuitenkin melko hyvä. Loppuratkaisu kuitenkin petti. Fecchi on keskinkertainen piirtäjä, ihan hyvä siis (voiko keskinkertainen ja hyvä tarkoittaa samaa?).
Castyn Kleopatran aave oli aika mitätön tarina herran tasoon nähden. Ei tuota huonoksi voi sanoa, parempi kuin hyvähän tuo oli, mutta sille tielleen jääkin. Silvio Cambonin piirrokset todella mukavat.
Juhannusmysteeristä tykkäsin kovasti. Milloin viimeksi tällainen tarina oikein julkaistiin (olen laiska, enkä jaksa etsiä)? Hedmanin kehittelemä tarina tempaisi mukaansa, luin kaikki neljä pätkää putkeen. Flemming Andersen sopii piirrostyyleineen akkari-dekkareiden piirtäjäksi kuin nakutettu!
Tuplanollan uusi seikkailu petti kuten Castykin. Pulassa paratiisisaarella vaikutti lupaavalta, mutta muuttui sitten vähän hömelöksi. Ei Teresa Radicen juonessa varsinaiesti vikaa ole, se ei vain tuntunut hyvältä. Mazzarellon kuvitukset kivat.
Kristallimaljan jäljillä oli ihan tyhmä tarina. Carlo Panaron juoni oli tylsä. Fecchi kuvitti tämänkin, ei siis siitäkään kummoista plussaa.
Kirjan toinen Indiana Hopo -tarina Lähteen tähden pälkähässä oli toinen mokoma ja tyhjänpäiväinen tarina kuin edellinenkin. Kappas, käsikirjoittaja onkin sama! Ottavio Panaron piirrokset eivät ole mitään lemppareitani.
Hansun seikkailu Sirkuselämää yllätti sensijaan positiivisesti! Tätä oli oikein kivaa lukea. Riccardo Secchi oli onnistunut juonessaan, vaikka loppu tapahtuikin turhan nopsaan. Ferrariksen piirrokset ovat taidokkaat!
Ja vielä Pelle-tarina Aaltoenergian armoilla. Samat sanat kuin kahdessa ennen edellistä. Giorgio Figus ei tehnyt hyvää juonta, eikä Ettore Gulankaan piirroksissa ole kehumista. Värit veden alla olivat tosiaan "levinneitä", kuten Dennis sanoi. Kaipa tuo oli tarkoituskin.

Toivottavasti heinäkuun taskari on parempi. Samaa toivoin muuten Roope-setä -lehdenkin kohdalla. Kesäkuun numerot menivät kummassakin kohti mehtää, onneksi eivät ihan sitä päin.

[Lurker]

Hyvältä, vaikkei ihan tyypillisintä Castya ole.
En olisi tunnistanut Castyn sarjaksi, ellen olisi tiennyt.

Hyvinkin tyypillistä Castya. Hänellähän on ollut muitakin näitä dekkarijuttuja, joissa on rajattu joukko ja sitten joku paljastuu syylliseksi. Yleensä on mukana sitten joku scifistinen tai fantasisistinen käänne, kuten tässäkin. Arkeologinen ympäristö toi mieleen Agatha Christiet, Mikki oli Poirot (esikuvaansa paljon toiminnallisempana, toki) ja Indiana oli kapteeni Hastings.

[Keuhko]

Itse luokittelen tyypilliseksi Castyn tarinaksi sellaisen, jossa on ns. "hupsua" huumoria,  lennokkaita käänteitä ja muuta sellaista. Tällaisia sarjoja ovat esim. Mikki ja vaitelias kaupunki, Outoa menoa Uusikylässä ja Kaktustukkien salaisuus.
Tämä Kleopatrajuttu toi  mieleen enemmänkin Carlo Panaron tyylin: tapahtumat rullaavat eteenpäin ja Castymainen omaleimaisuus puuttuu.