Arvostelu Taskarin teemanumerosta 26 Kultakuume:
Olen aiemmin kertonut etten käytäntöni mukaan arvioi tarina tarinalta kirjoja, jotka sisältävät aiemmin julkaistuja tarinoita. Olen kuitenkin jo aiemmin tullut rikkoneeksi käytäntöäni, joten jatkan rikkeitäni tässä arvostelussa.
Ensiksi haluaisin valitella edelleen paljon spekuloitujen X-Mickey-tarinoiden poissaoloa. Helmikuussahan viime Teemataskarin ilmestyttyä, ja sitä aiemminkin, täälläkin puhuttiin aiheesta.
Tosin Kultakuume korvaa tällä erää X-Mickeyn uupumisen. Jälki on erittäin hyvää, jopa mestarillista, sekä sisällöllisesti että ulkonäöllisesti. Kansiin (ja muihinkin ulkonäköseikkoihin) kohdistuva työ on tuottanut tulosta ja rankkaan nämä kannet välittömästi parhaiden omistamieni/näkemieni joukkoon.
Kultainen Niili, François Corteggiani - Giorgio Cavazzano, julkaistu Taskarissa 248
Hienoa jälkeä sekä käsikirjoitukseltaan että piirroksiltaan. Harvoin olen nähnyt Corteggianilta näin loistavia tuloksia. Hän luovii sujuvasti uhkaavien kliseisyyksien ohi ja tekee tarinasta mahtavan. Cavazzanon piirrokset tukevat onnistuneesti tarinan kulkua.
Aku Ankka ja äkkikultaus, Rodolfo Cimino - Romano Scarpa, julkaistu Taskarissa 13
Arvostan suuresti Rodolfo Ciminoa. Tämänkin tarinan kohdalla hän on onnistunut saamaan hieman oudosta juonesta kiinni ja valmistellut siitä mestarillisen käsikirjoituksen. Scarpan piirroksiakaan ei voi kuin ylistää.
Kuru Korppi ja kultakannus, Romano Scarpa, ensijulkaisu
Scarpa todistaa hallitsevansa piirtämisen lisäksi käsikirjoittamisen. Kurua on aina mukava nähdä, mutta juuri Scarpan teoksissa tämä pääsee oikeuksiinsa (Bill Walshin ja Manuel Gonzalesin hupailujen lisäksi).
Mikki Hiiri ja Etelän kulta-aarre, Bruno Sarda - Massimo De Vita, julkaistu Roope-sedässä 11/03
Sujuva, monivaiheinen aarteenetsintäseikkailu. On mukavaa saada Zapotek mukaan joskus ilman aikakonettakin. Ehkä hieman enemmän olisin odottanut tarinalta, mutta makuni lieneekin turhan vaativa.
Korttihain kaivos, Abramo & Gianbaolo Barosso - Giovan Battista Carpi, ensijulkaisu
Carpin piirrokset säkenöivät Barossojen laadukkaassa tuotoksessa. Tarina ei kuitenkaan iske niin hyvin kuin kirjan aloittaneet jytkyt.
Aku Ankka ja taikuri Roberto, Guido Martina - Luciano Bottaro, julkaistu Taskarissa 18
Martinan teksti ja Bottaron taide pelaavat hyvin yhteen kirjan seuraavassa jytkyssä. Molemmat ovat alansa mestareita ja tekevät tarinoistaankin niitä.
Kultainen keularauta, Romano Scarpa, ensijulkaisu
Scarpa iskee jälleen mestariteoksellaan. Tarina sisältää muutamia erikoisia, mutta kiitettäviä elementtejä:
+ Roope ja Riitta mukana hiiriuniversumin tarinassa
+ Roope ja Riitta viihtyvät hyvin yhdessä
+ Roope on yllättävän antelias ja vähemmän ahne
+ Scarpa vie seikkailun kotikaupunkiinsa Venetsiaan (myönnän, tämä ei ole NIIN erikoista)
+ Mustakaapu ei tunnu olevan oikein parhaimmassa terässään (myönnän, tätä en voi kutsua KIITETTÄVÄKSI elementiksi)
Paneudun vielä Mustakaapu-elementtiin. Ehkä tästä turhasta Kaavun iskun odottelusta annan tarinalle sen ainoan merkittävän miinuksen. Odotin kuola valuen tarinan alusta asti tarinan (viimeistä) kohokohtaa ja petyin pahasti sen flopatessa aika pahasti. Muuten sarja on mestarillista jälkeä. (Eikä Kaavun puuttumista voi ehkä mestarillisuuden puutteeksi sanoa. Ääh, arvioni lysähtää kuin pannukakku!)
Aku Ankka ja Kultavuoren kaivos, Lucio Leoni - Emanuela Negrin & Lucio Leoni, ensijulkaisu
Nyky-Taikaviitan tähtiduoksi ylistämäni parivaljakko Leoni-Negrin hallitsee (ainakin tämän perusteella) Viitattomatkin sarjat. Jälki on mahtavaa. Mahtavuutta korostaa se, että usein jytkyjen jälkeen tulevat tarinat painuvat kasaan sen takia, että niiltä odotetaan liikaa. Tässä odotus palkitaan, mitä tapahtuu harvemmin. Tätäkin tarinaa voi siis kutsua jytkyksi.
Parfyymia ja banaaneja, Romano Scarpa, julkaistu Roope-sedässä 3/03
Mestariteos! Näin voin sanoa tästä Scarpan monivaiheisesta sarjasta, jotka maestro selvästi hallitsee. Lapsuudestani muistan toisenkin Scarpan monivaiheisen sarjan, Maailman ensimmäisen jalkapallo-ottelun (AATK 75 ja Teema 3), jota voi, kuten tätäkin, kutsua jopa superjytkyksi. En voi valittaa, en voi antaa miinuksia, en voi esittää muutoksia tarinaan. Olen mykistynyt!
Yhteenveto: Tiedän, olette jo kyllästyneet tähän, mutta tämä kirja on jytky. Olen erittäinen iloinen ja tyytyväinen, että näinä vaikeina vuosinakin voidaan saada tällainen paukku painetuksi. Suosittelen kaikille! Ostakaa kirjaa kaksi kappaletta ja tallettakaa toinen ydinräjähdykset ja luonnonmullistukset kestävään suojaan.
Pahoittelut: Pahoittelen tekstin sisältämää umpipoliittista (?) kielenkäyttöä. Tämä kirja vaatii ylisanoja, jotta sen voi oikeudenmukaisesti arvioida! Toivottavasti en sortunut kirjoittelussani liioitteluun. Taisinpa sortua. Voih.