Ensi toukokuun tuplataskari on todennäköisesti täynnä vanhempaa kamaa.
Olen hieman seuraillut tätä linkkiä ja uskon, että tuon kirjan sisältö julkaistaan meillä suomessakin toukokuussa.
Jos näin on, luvassa olisi ainakin sellaisia mestareita kuin
Casty, Romano Scarpa, Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita
Martina, Pezzin, Bosco, Siegel...Näyttää kyllä hyvältä ja eiköhän tuo todellakin toukokuussa meillä ilmesty. Ei tuo nyt ihan "täynnä" vanhempaa kamaa ole, mutta kuusi tarinaa kahdestakymmenestä klassikkoiässä kuitenkin. Mikäköhän niistä on
Kuukauden klassikko?
Laskin, että 11 tarinaa etukäteen todella kiinnostavia, eikä liki varmoja turhakkeita ole kuin kaksi Taikaviittaa. (Nekin saavat toki yllättää!) Neljä Mikki-tarinaa, joista jokainen hyviltä tekijöiltä! Jes!
Kahden edellisen toukokuun Tuplataskarit ovat kyllä olleet sen verran loistavia, että itse asiassa olisin jopa hiukan yllättynyt, mikäli tämä yltäisi ihan samalle tasolle, oli mukana vanhoja tarinoita tai ei. Ei se muutaman kymmenen vuoden ikä vielä loistotarinaa takaa, ja uskonkin, että osa vanhoista tarinoista tulee olemaan ainakin lieviä pettymyksiä. Kokonaisuutena taskari tulee varmasti kuitenkin olemaan mainio.
Tämän kuun taskari sitävastoin ei ollut kokonaisuutena mitenkään mahtava, joskin pari erinomaistakin tarinaa löytyi. Päällimmäinen tunne kirjan ensiselailun jälkeen oli pettymys siitä, että ainoa Mikki-tarina on kirjan avaava Mikki&Aku-seikkailu. Eihän se huono ollut, enkä sitä epäillytkään, mutta silti olisin toivonut myös ihan Mikin omaa tarinaa, mieluiten italialaista. Ehkä sen puuttumisen kuitenkin voi edellisen ja todennäköisen seuraavan taskarin ansiosta antaa lähes anteeksi.
Möhömaharin maharadza on hyvä tarina, kuten kaikki kolme tämän On The Road -sarjan tarinaa. Kaksi ensimmäistä osaa ovat kuitenkin vielä parempia. Kyllä tässäkin samaa fiilistä ja järjettömän hauskoja kohtauksia on kuitenkin riittämiin.
Elämäkerta uusiksi on hyvin outo pieni tarina, jossa on pari todella hauskaa kohtaa, mutta kokonaisuutena aika hölmö.
Virtuaalijuonittelua onkin sitten aivan kammottavaa roskaa. Järkyttävän tylsä, itseääntoistava ja typerä ja piirroksiltaan kamala tarina. Juoni on varmaan jonkun kymmenvuotiaan keksimä. Huonoin lukemani italialaistarina pitkään aikaan. Nopealla miettimisellä ei tule toista näin surkeaa tapausta mieleen. Ankanpojatkin on pitänyt piirtää joksikin käsittämättömiksi teinipelleiksi. Kuvottavaa.
EDIT: Inducksin mukaan tämä on Stefano De Lellisin ainoa käsikirjoitus, muuten hän on keskittynyt piitämiseen. Juonen kökköisyys selittynee osaksi sillä.
Merirosvo Maakrapu on tämän Taskarin visuaalisesti komein tarina (Guerrini on nero!), ja juonikin on Ciminoa parhaimmillaan. Tämä oli todellinen lukunautinto.
Papukaija vai papupata? ei ole kovin onnistunut huumoritarina. Ihan sujuva tarina, mutta liian vähän hauskoja kohtauksia.
Rantavahdit onkin sitten Karhukopla-tarina parhaimmillaan. Todella hauska, mielenkiintoinen, hyvin piirretty ja kekseliäästi kerrottu. Lisänä hyvä, kesäinen tunnelma. Jes!
Kepposteleva kakkosapuri on ihan kauhea tarina kauheine piirroksineen. Ideakin on niin kulunut kuin vain voi olla. En keksi mitään positiivista.
Viikko kitupiikkinä oli pieni pettymys. Carpin oudohkon varhaistyylin kyllä kestää, mutta Martina ei ole kyllä ollut käsikirjoituksen kanssa parhaimmillaan, vaikka 50-luvulta tarina onkin. Ei huono tarina, mutta ei näiltä nimiltä mitenkään erinomainenkaan.
Vuoristoratamainen taskari siis, mutta muutamaa tarinaa luki todella mielellään. Nyt sitten vain odottamaan toukokuuta!
