Cortossa patsaat olivat ainakin, öh, ilmeikkäät...
Pratt on ottanyt malleikseen ilmiselvästi Ahu Nau Naun patsaat. Sellaisia pikku eroavaisuuksia todellisiin veikkoihin on, että Prattin patsaat ovat kaikki samanlaisia (todellisuudessa yksikään ei ole samanlainen, nämähän oletettavasti kuvasivat oikeita merkkihenkilöitä), alustat olivat äärimmäisen vaatimattomia ja vartalosta puuttuu koko alaosa (eli ne ovat uponneet maan sisään, kuten Rano Rarakun kuuluisat "kivipäät").
Lisäksi läheskään kaikkia ei kruunattu
pukaolla. Toisaalta patsaat on väritetty siihen tapaan, että kyseinen pukao näyttää rinkeliltä, joka on painettu patsaan päähän. Alunpitäen tuo päähine (joka mahdollisesti esittää hiuksia, eihän siellä mitään hattuja käytetty) ei ole edes kuulunut osaksi patsasta, vaan se kehitettiin myöhemmin. Kyseisestä päähineestä tuli "muoti-ilmiö", todennäköisesti siitä syystä, että patsaiden kasvaessa aina vain suurempiin mittoihin, klaanit tahtoivat lisätä olemassa olevien herrojen arvovaltaa päähineillä.
Ahu Nau Nau sai aikanaan restauroidut silmät, mutta sittemmin ne on poistettu. Sitä ei tiedetä, asetettiinko silmät patsaille vain seremonioiden yhteydessä, vai olivatko ne koristeena aina.
Corton kohtaamat patsaat katselevat tähtiin, mutta polynesialaisia nyt ihan nykypäivänäkin tarkkailemalla voi todeta, että leuka on esillä kuin Mussolinilla konsanaan ja tästä syystä ikään kuin näyttää, että kasvosuunta on hieman ylöspäin.
Selkä näillä oli henkimaailmaan (merelle) ja nenä osoitti klaanin asumuksia kohden.
Patsaat näyttävät varsin harmailta, mutta valmiit patsaathan oli koristeltu monenlaisin kuvin ja symbolein. Täyttä varmuutta ei asiasta ole, mutta patsaat symboleineen on todennäköisesti maalattu eri värein. Todennäköisesti nämä ovat olleet malleja aikanaan koristavia tatuointeja. Vastaavasti samoja kuvioita käyttivät paikalliset tatuoidessaan itsensä, kunnes katolinen kirkko lähetyssaarnaajineen tekivät siitä lopun.
Samoin ne tekivät lopun ilmeisesti lähes joka kodissa tuolloin olleista rongorongo-tauluista (paikalliset joko ensimmäisen lähetyssaarnaajan käskystä tuhosivat taulut tai sitten piilottivat niitä suojellakseen). Tässä suhteessa muutoin ansiokas Wikipedia-artikkeli rongorongo-tauluista on virheellinen (tai se itse asiassa tukeutuu lähteeseen, joka tulkitsee tätä yksityiskohtaa virheellisesti).
Heyerdahlin olettamus Pääsiäissaaren asuttamisesta Etelä-Amerikasta lienee jo kokonaan kumottu.
Kyllä asukkaat ovat alkujaan olleet polynesialaisia, mutta on siitäkin tietysti huomautettu että DNA-testit kertovat totuuden vain siinä tapauksessa, että aikanaan kaikesta selvinneet edustavat alkuperäisten siirtolaisten jälkeläisiä riittävän kattavasti.
Osaltaan alkuperäkysymys on jo politisoitunut, samoin kuin puuston tuhoon liittyvät käsitykset.
Aivan viimeisten vuoden-kahden aikana on saatu ns. kovia tieteellisiä todisteita siitä, että saaren ja Etelä-Amerikan välillä on ollut yhteys, mikä avaa mielenkiintoisia uusia tutkimuslinjoja.
Tätä aiemmin vakavasti otettavat tiedemiehet eivät ole tahtoneet polttaa teorialla näppejään, onpahan vain todettu DNA-näytteiden perusteilla todennetun, että kanat ovat saapuneet Etelä-Amerikkaan ja peruna Polynesiaan ennen Kolumbuksen aikaa.
Tietysti aina on löytynyt viitteellisiä todisteita mm. ruoanvalmistuksen suhteen eli vain Polynesiassa, pienellä alueella Chilessä (Mapuche-alueella) ja Kaliforniassa (eli mahdollisesti Hawaiin ja Kalifornian välillä on ollut yhteys) on tunnettu eräs tietty valmistustapa.
Samoin polynesialaisiksi luokiteltuja ihmisen kalloja jne. on kaivettu ylös vuosikymmeniä sitten, mutta vasta muutama vuosi sitten nekään on tutkittu tieteen uusin menetelmin, jotka aiemmin eivät siis olleet käytössä.
On siis täysin mahdollista, että polynesialaiset ovat löytäneet saaren puolivahingossa vasta Etelä-Amerikasta palatessaan. Purjehtiminen ja siten saaren löytäminen lännestä itään on haastavaa, mutta paluumatka on merivirtausten ansiosta suhteellisen helppoa ja saari on virtausten suhteen suotuisassa asemassa.
Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaat eivät purjehdustaidoissa saavuttaneet mitään vastaavaa kuin polynesialaiset. Mikäli nämä päätyivät joskus saarelle omin päin, niin se on todennäköisesti ollut vahinko, kun merivirta on nämä ajanut sopivasti saaren läheisyyteen. Alukset eivät olleet verrattavissa Polynesialaisten rakentamiin, joten mahdollisesti kerran saarelle päädyttyään nämä jäivät sinne.
(Polynesialaiset kykenivät paikallistamaan saaret, nämä kun tunsivat kuinka pilvet käyttäytyivät saarten läheisyydessä, tarkkailivat lintuja sekä etsivät ruohonkorsia ym. merkkejä merestä ja muutoinkin levittäytyminen uusille asuinseuduille vaati näitä taitoja).
Toisaalta saaren perimätieto kertoo kuinka saarelle olisi saapunut vain miehistä koostunut joukko muukalaisia, mikä tukee kyllä kaikkea edellä lausuttua.
Mihinkään liittymättä, tai mahdollisesti juuri tuohon liittyen, jossain saaren historian vaiheessa kaakkoiskulman muodostavalle niemimaalle on linnoittautunut joukko, joka on pitänyt vihollisensa loitolla rakentamalla koko niemimaan eristävän tulivallin (eli tulta on pidetty yllä kapealla maakaistaleella, joka on ulottunut rannikolta rannikolle).