Miksi keräilet sarjakuvia?

[Reima Mäkinen]

Orjan May tuolla Sarjakuvakokoelmasi -ketjussa esitti kysymyksen. Kun meillä on jo toinenkin ketju koskien kokoelman kokoa. Sekä puhetta aarteista ja löydöistä, myös keräämisen kauheutta mietitään mm. VIHAAN SARJAKUVAKERÄILIJÖITÄ! -ketjussa. Eli eiköhän ole aika nostaa nyt sitten vihdoin kissa pöydälle.

Olen kerran aikaieemmin jo ihmetellyt tässä osiossa keräily vimmaa.
...Miksi siis kerätä tuhansia ja taas tuhansia nimikkeitä, joita ei ehdi lukemaan läpi.

Keräilyhän on eräs ihmiskunnan varhaisimpia alkukantaisia intohimoja. Aiheesta on tehty  monia akateemisia tutkielmia kuten esim: Pöyhtäri, Ari: Keräilystä kokoelmaan: Sosiologisia ja filosofisia näkökulmia keräilyyn. SoPhi 8. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1996. ISBN 951-34-0867-1. Sieltä saanet ainakin perusteellisen vastauksen kysymykseesi.

Hannibal tuossa jo jatkoikin että:

Keräilyni takana on muita syvällisempiä ja kunnianhimoisempia asioita.

No niinpä on itelläkin. Eikä mikään akateeminen tutkimus varmaan tätä aihetta tyhjennä. Minä nyt vain päätin, että koska ihmisen pitää koko ajan jotakin ostaa, olkoon se jotakin sitten minulla kirjat ja lehdet.  

[tertsi]

Minä pidän sarjakuvista. On eri kivaa, kun niitä on paljon ympärillä. Ja tulee noita kyllä ihan luettuakin.

Erityisesti kiinnostaa ranskankielinen sarjakuva, sitä ei varsinkaan reilut kymmenen vuotta sitten ollut Suomesta juurikaan saatavilla. Oli siis pakko ostaa omaksi jos halusi sitä lukea.

Olen haalinut eurooppalaisten lisäksi joitakin klassikkoja, sekä kuvituksensa puolesta kiinnostavia sarjakuvia, kuten vaikkapa pari Artist's Editionia. Suosikkitekijöistäni löytyy hyllystäni myös elämäkerrantapaisia kirjoja. Jos en olisi ostanut omaksi, en olisi pystynyt lukemaan noita missään, en ainakaan Suomessa.

[Clavia Z]

Koska itsekin piirrän sarjakuvia, hyvä piirrostyö innostaa minua venyttelemään omien kykyjeni rajoja ja kokeilemaan uusia graafisia tehokeinoja. Hyvin kerrottu kiinnostava ja mukaansatempaava tarina antaa hyvän mielen, ruokkii mielikuvitusta ja jää pitkäksi aikaa pään sisälle pyörimään. Sarjakuva on nopealukuinen, joten silloin kun ylimääräistä vapaa-aikaa ei ole paljoa, otan romaanin sijasta käteeni sarjakuva-albumin ja saan samaa sielunravintoa lyhyemmässä ajassa.

Pidän eniten sarjakuvista, jotka ovat omaan silmääni hyvin piirrettyjä, joten sarjakuvia valitessani katson ensin ulkoasua ja sen jälkeen mietin, vaikuttaako tarina kiinnostavalta. Joissakin tapauksissa taas jännittävät ja mielikuvitukselliset tarinat ajavat kenties keskinkertaisen piirrosjäljen edelle. Hyvä sarjakuva-albumi saa kaipaamaan lisää samanlaista, joten päädyn keräämään sarjan loputkin albumit tai saman piirtäjän koko tuotannon.

Teinivuosinani olin varsin ahdistunut ja onneton, joten kaipasin mahdollisimman paljon todellisuuspakoa. Pakenin elokuvien, musiikin, sarjakuvien ja kirjallisuuden maailmaan, jopa koulunkäynnin kustannuksella. Sama intohimo populaarikulttuuriin on säilynyt minulla nyt rauhallisempina aikuisvuosinanikin.

[jussih]

Yksinkertaisesti siksi, että olen kossista asti tykännyt sarjakuvista. Opettelin lukemaankin ennen kouluikää tavaamalla sarjiksia. En piirrä itse.

[Tina DeMona]

Minä olen aina ollut keräilijä luonteeltani, toisin sanoen fyysisten asioiden ystävä. Ja kun sarjakuvista eripaljon tykkään (kuten elokuvistakin... ja musiikistakin...) on sitä siis oltava hyllytolkulla lähettyvillä, tai vitivalkoiset seinät sortuvat päälle ja koti muuttuu pehmustetuksi huoneeksi. Tästä huolimatta kerään vain asioita, mistä pidän - millään harvinaisuusmittauksilla tai rahallisella arvolla ei ole minulle tuon taivaallista merkitystä.

Onneksi minulla ei ole samanlaista viehtymystä esimerkiksi käkikelloihin, vanhoihin autoihin tai jääkaappipakastimiin.

[sämpy]

Onneksi minulla ei ole samanlaista viehtymystä esimerkiksi käkikelloihin, vanhoihin autoihin tai jääkaappipakastimiin.

ÖÖ.. tuossahan se meikäaivovamman pääasiallinen keräilykohde tulikin, par..pahimmillaan tontilla 80kpl italialaisperäistä ajoneuvoa, nyt niitä on "vain" n. 20-30 ja 1000m2 täynnä osia.
Että ei tuosta sarjakuvakokoelamastani tosiaan ole mitään stressiä ainakaan tilankäytön suhteen eikä näinollen mitään erityistä syytä vähentääkään.

Jostain syystä saan iloa myös erilaisten asioiden omistamisesta, enkä vain "metsästysvaiheesta", joten tavarat tuppaa takertumaan tontille.
Peltikotterotkin samoin kuin sarjakuvat on kohtalaisessa järjestyksessä eikä sellaisessa mistä saa sitten lukea lehdistä kun liikkumiseen tarvitaan siltoja ja tikapuita..

Molemmissa sama periaate, eli mielellään vähän patinoitunut mutta siisti, siis sellainen jota uskaltaa myös käyttää. Lehdet on lukemista ja autot ajamista varten.

Niin on mulla tuolla kotimuseo, josta löytyy hmm.. Fiat-merkkinen jääkaappi. Mutta niitä on vain yksi, sen isompaa kodinkone-fetissiä ei ole tarttunut. Kaikki vanha vaan omistaa sielun joka juttelee minulle.

[Tina DeMona]

Minulla on kanssa tuo, että pidän siitä, että ympärilläni on miellyttäviä asioita, en siis nauti vain niiden hamstraamisesta.

Ja joo, itsekin pidän vanhannäköisestä kamasta, niin kauan kuin toimii kunnolla eikä tule verrattaen liian kalliiksi. Ja nimenomaan, käytettäväksihän kaikki on.

Onnea niiden autojen kanssa... toivottavasti edellinen viestini ei tuntunut harrastuksesi dissaukselta.

[tolppis]

Noh, naiseni sanojen mukaan olen "hamstraaja".

Nuff said.

[koivisto]

Koska pidän sarjakuvista. Koska sarjakuvat ja onnelliset lapsuusmuistot liittyvät yhteen.
Enkä ole lopettanut, vaikka olen erittäin tietoinen siitä, että joittenkin mielestä sarjakuvat ovat lapsellisia. Minä taas tiedän, että lähes kaikkea populäärimusiikkia ja Ilta-Sanomia voi pitää vähintään lapsellisina.

Sarjakuvat ovat portti hyvään elämään.

[haplo]

Jaa-a, kai mä jonkin sortin keräilijästä käyn vaikka sarjakuvien määrä on pysynyt lähes vakiona muutamassa sadassa jo kauan ja tein periaatepäätöksen ettei uutta tule ennen kuin edelliset on luettu.

Hyvä tarina, vetävä taide sekä käsitellyt teemat vetoaa ostamisen verran. Keräilyintoa siinä mielessä että kaikki jostain sarjasta on saatava ei enää ole. Joskus koitin sellaista, mutta määrät jo itsessään alkoi ajatuksenakin ahdistaa. Ehkä olen keräilijän sijaan ostaja? Aika helposti dumppaan hyvääkin sarjakuvaa divariin jos näyttää ettei kiinnosta siihen muutamassa vuodessa palata.

[fiat126]

No niin...Oleellinen kysymyshän kuuluu:Oletko perheellinen ja keräilet sarjakuvia.Pääosa tuntemiani suurkeräilijöitä ei nyt suorastaan "peräkammarinpoikia" mutta lähellä eli miten jos ja kun esim. jälkikasvua on kuinka suhtautuvat keräilyhamst eikun keräilyharrastukseenne.Meillä perhepotretissa kuusi naamaa ja vain yksi sarjakuvahamstraaja.Vastauksia...

[Curtvile]

Minusta kysymys on aina ollut "miksi ET keräilisi sarjakuvia?".

Nauttinut kyseisestä taidemuodosta jo helpommin nyrkillä tapettavasta iästä lähtien ja kaikki kunnia kirjastolaitokselle ja modernille tekniikalle, mutta joitain asioita eivät pysty korvaamaan.
Totta kai käytän molempia siinä rinnalla tietysti.

No niin...Oleellinen kysymyshän kuuluu:Oletko perheellinen ja keräilet sarjakuvia.Pääosa tuntemiani suurkeräilijöitä ei nyt suorastaan "peräkammarinpoikia" mutta lähellä eli miten jos ja kun esim. jälkikasvua on kuinka suhtautuvat keräilyhamst eikun keräilyharrastukseenne.Meillä perhepotretissa kuusi naamaa ja vain yksi sarjakuvahamstraaja.Vastauksia...

Juniori ymmärtää ja keräilee omia juttujaan, ex-vaimolle kävi raskaaksi mm.tämä piirre minussa joten vaihtui muutamaan eri vaimokkeeseen vuosien varrella.
Osa arvosti sarjis/kirjakeräilijyyttäni, osa sieti niistä huolimatta.

Yleensä keräilypiirre rasittaa ihmissuhteita jollain tapaa.

Mutta se kuten niin monet asiat ovat valintoja, itse olen valinnut olla sarjakuvaharrastaja, yrittää piirtämistä ja käsikirjoittamista, lukea laidasta laitaan ja keräillä satunnaista oheissälpettäkin.
 

[sämpy]

Niin miten se perhe lasketaan. Jonkinlainen emäntä ollut talossa viimeiset 20 vuotta eikä yksikään ole valittanut keräilystä vaan ovat pikemminkin pahemipia kuin minä. Keräävät kaikenlaisia tavararöykkiöitä jokaiselle vapaalle pöytäpinnalle joista MINÄ sitten valitan että voisi laittaa järjestykseen ja ylipäätään jättää tavaraa hankkimatta jos sille ei ole osoitettua tilaa. Sisustaminenkin ollut enempi minun juttuni, nyt olohuone kulkee 30-luvun Suomi -teemalla

Jos edes aavistan jonkun kummaksuvan sarjakuvakeräämistä, ilmoitan jo valmiiksi että olisiko sikarien ja pornolehtien kerääminen jotenkin kypsempää? Käydä ensimmäiseksi kotiin tullessa tarkistamassa humidorin tilanne.

Sisko sen oli jostain kyllä lukenutkin, että yleensä kun miehet alkaa "kerätä" jotain ne vievät sen välittömästi naurettavuuksiin..

Autoharrastuksessa pitäisi olla joku 1000hv sporttikaara alla, että vaikuttaa touhu miehekkäältä ja kypsältä. Tuntuu olevan ihmisten vaikea ymmärtää että sehän juuri kertoo itsetunnon olevan kohdillaan kun ajaa jollain mitäänsanomattomalla katiskalla. Sama homma sarjiksissa että mä kehtaan olla avoimesti sarjakuvafriikki ja kerron siitä kaikille, halusivat sitten tietää tai ei. Enkä kaipaa mitään paheellisia tai väkivaltaisia saatika muodikkaita harrasteita itsetunnon pönkitykseen. Kouluaikoinakin tuli kuljettua arkisissa tavisvaatteissa eikä kukaan tajunnut että se juuri oli sitä kapinaa pakonomasta itsensä ilmaisua ja hyväksynnän hakua vastaan.

Tenavia ei ole, ei tule ekä tilata joten niitten vaikutuksesta en tiedä mitään. KIssat tykkää natustaa lehtien kulmia toisinaan mutta niillä ei ole onneksi peukaloa että voisivat repiä ne silpuksi.  Kummipoika kerää esim. Transformers-lehtiä.

Lähipiiriin ei edes kuulu ihmisiä joiden kämppä pitää olla yhtä tyhjä kuin pääkin, kai sitä etsii alitajuisesti kaltaistensa seuraa.

Ai niin olen automaatio ja rakennusalan yrittäjä, ei mitään tekemistä taiteiden kanssa siis. Mutta vapaa-ajalla maalaan tauluja jos vain aikaa riittää, eli kuvataide on lähellä sydäntä siitähän voi munkin kohdalla pistää yhden syyn sarjakuvainnostukseen.

[hdc]

Olen vähän samoilla linjoilla Haplon kanssa, joskus on ollut enemmän keräilijyyttä mutta nykyisellään sarjakuvien määrä pysyy jossain määrin vakiona, uusia tulee hankittua mutta samalla vanhoja lähtee pois, divareihin tai kirppikselle.
Toki esim. Sämpyn huonetta ihailen mutta samalla tiedän että itse en oikeasti sellaista halua.

[koivisto]

No niin...Oleellinen kysymyshän kuuluu:Oletko perheellinen ja keräilet sarjakuvia.Pääosa tuntemiani suurkeräilijöitä ei nyt suorastaan "peräkammarinpoikia" mutta lähellä eli miten jos ja kun esim. jälkikasvua on kuinka suhtautuvat keräilyhamst eikun keräilyharrastukseenne.Meillä perhepotretissa kuusi naamaa ja vain yksi sarjakuvahamstraaja.Vastauksia...

Haiskahtaa vahvasti stereotypialta.
Ja juuri sellaiselta pahalaatuiselta, jossa pohjana ei ole tietoa, vaan enen kaikkea luulo omasta tietävyydestä. Juuri tällaista kutsutaan populismiksi. Taidan tietää mitä puoluetta äänestät.
vastauksia...