Minun mielestäni Tex Willer on Tex Willer lähinnä ja pitkälti sksi, että hän ei ole ahdistunut (super)sankari.
Tämä juuri on yksi Tex Willerin positiivisista ominaisuuksista.
Inhimillisen tragedian varjossa synkistelevä (super)sankari alkaa pikkuhiljaa olla jo parodian puolelle kallistuva klisee, varsinkin jos se kirjoitetaan juoneen "in your face" -tyyliin.
Erityisesti jenkkitelevision poliisisarjoissa nämä "ei muuta elämää kuin työ, vaimo kuollut, veli kuolee, koira toistaiseksi hengissä" -pollarit alkavat pikkuhiljaa käymään aivoon. Alkoholisoituneet uusavuttomat leskisheriffit eivät vaan jotenkin enää nappaa keskushenkilöinä.
No uudesta
Vegas -sarjasta olen tykännyt, vaikka siinäkin on päähenkilönä leski-cowboy-veteraani-sheriffi. Veli ja poika ovat kuitenkin taustajoukoissa, ja Michael Chiklis gangsteri-hevinä auttaa. Muutenkin sarjassa on onnistunut roolitus.
Aikanaan tykkäsinkin kovasti Chiklisin
The Commish - Kuuma piiri -sarjasta, kun siinä sankarilla oli poliisityön ohella myös ihan arkielämääkin.
Tex Willerissä ei pahemmin arkielämää esitellä, paitsi ruokailua. Tuttu toiminta on kerronnan keskiössä. Siksi en enää ihan kaikkia Willereitä jaksa kahlata läpi.
Voisikin olla positiivista, jos (nyt kun Bonellikin lepää rauhassa) Tex Willeriinkin tuotaisiin monipuolisempia juonielementtejä. Arkisempiakin askareita. Esimerkiksi dekkarityylinen tarina, jossa rikoksen ratkaiseminen edellyttäisi enemmän järjen käyttöä, kuin vaan nyrkiniskuja ja ruudinpolttoa. Tex kuitenkin on myös poikkeuksellisen älykäs kaveri - on vaan päässyt pahasti tottumaan fyysiseen toimintaan.
Toimisi taatusti, tai ainakin minä pitäisin.