Jonah Hex ja Tex (Kvaak-aprillipila 2013)

[Doctor Phantomizer]

Pila oli kauttaaltaan hauska, ja rohkea. En itse mennyt tosiaan lankaan, ja mielelläni heitin löylyä kun ämpärikin oli juuri sopivasti täytetty vedellä. Mutta uskottavanhan pilasta tekee mahdollisimman luonnollinen keskustelu. Ja sitä kyllä oli tarjolla kun Orjan Mayn kanssa kävimme tuon Amerikka-Eurooppa keskustelun mihin on sivuttu jo aiemminkin mm. Mustanaamio ketjussa puhuttaessa siitä onko Mustanaamio supersankari vai ei. Molemmathan siis olemme harrastaneet sekä Eurrooppalaista että Amerikkalaista sarjakuvaa, mutta meillä on periaatteessa vastakkaiset perspektiivit näihin 2 sarjakuva-alueeseen. Oli hyvin mielenkiintoista hyödyntää sitä tällä tavoin, ja uskon että aiheeseen varmasti palataan vielä. Hyvä keskustelu oli, kiitos OM.

[Herman.]

Jonah Hexissä taas on enemmän väriä. Hahmo on huomattavasti kiinnostavampi ja aidompi kuin Willer joka on lähinnä näyte kaikesta siitä, mitä Lucky Luke parodioi, ja syystä. Hex tekee virheitä, ei onnistu kaikessa, häntä pidetään kaikin puolin epämiellyttävänä, ja sitä hän usein onkin. Mutta samalla hänellä oma oikeudentajunsa, jonka avulla hän loppujen lopuksi osoittautuu kunnon kaveriksi.

Itse näen esim: Jonah Hexin ja Morgan Kanen persoonissa paljonkin samoja yllämainittuja yhtäläisyyksiä, kyynisyyttä ja luonteenpiirteitä. Ei niin ihmisläheisiä heppuja. Molemmilla paljon heikkouksia,(Kanella varsinkin naiset ja viina) että myös kärsimyksiäkin, ( Niin henkisiä, kuin fyysisiäkin) elämänsä varrella. Elämän jättämiä ulkoisia jälkiäkään unohtamatta. Juuri nämä seikat tekevät hahmoista inhimillisiä.

Mitä taas tulee Tex Willeriin, heikkouksia en miehestä juuri löydä. Vahvuuksia senkin edestä, eli kovasta jätkästähän täytyy todellakin olla kysymys, ottaen myös huomioon hänen tappamiensa miesten lukumäärän, josta minä ainakin olen pudonnut  kärryiltä jo ajat sitten. Onko yksikään muu lännenhamo tappanut yhtä paljon kuin Tex Willer. Mies, joka ei ainakaan päällisin puolin näytä tuntevan minkäänlaista  ahdistusta tai syyllisyydentunnetta tappamistaan roistoista. Välillä olen miettinyt, piinaakohan koskaan tapettujen haamut esim: Texin unissa tämän hikoillessaan lakanoissaan veristen muistojen tuskissa. Kuinka useasti tarina päättyykään siihen, että tapporeissujen jälkeen Texin porukka vaan nauraa huoletta ja heittää läppää leirinuotiolla.( lukuunottamatta ainakin erinomaisen Nizzin tarinan loppua Kapinallinen 2006, josta esim: synkähkön juonen takia oli onneksi jätetty Kitin ja Texin välinen naljailu ja vitsailu kokonaan pois, joka yleensä onkin sarjan perussuolaa)  Texillä kai vaan on sitten niin superhyvät hermot, eikä tyhjää näytä murehtivan muutenkaan omaa elämäänsä.

[Doctor Phantomizer]

No tuossa olisi minusta jo hiukan mielenkiintoisemman Tex tarinan lähtökohta.

[Janne]

Minun mielestäni Tex Willer on Tex Willer lähinnä ja pitkälti sksi, että hän ei ole ahdistunut (super)sankari.

[Doctor Phantomizer]

Mutta kun se mitä ihmiset ei tunnu tajuavan, on että lännensankarit ovat loppujen lopuksi kaikkein lähimpänä supersankareita. Ei se että ei ole supervoimia tarkoita etteikö voisi olla inhimillisiä hahmoja. Mutta tuommoinen Gary Stu ilmiö muodostuu usein ongelmakasi kaikessa fiktiossa, myös supersankareissa, eikä se vain toimi pidemmällä tähtäimellä ja modernissa kerronnassa. Nyt on minusta aika tuo Texin hahmoon enemmän syvyyttä, eikä vain tarinoihin.

[JJalonen]

Minun mielestäni Tex Willer on Tex Willer lähinnä ja pitkälti sksi, että hän ei ole ahdistunut (super)sankari.

Tämä juuri on yksi Tex Willerin positiivisista ominaisuuksista.

Inhimillisen tragedian varjossa synkistelevä (super)sankari alkaa pikkuhiljaa olla jo parodian puolelle kallistuva klisee, varsinkin jos se kirjoitetaan juoneen "in your face" -tyyliin.

Erityisesti jenkkitelevision poliisisarjoissa nämä "ei muuta elämää kuin työ, vaimo kuollut, veli kuolee, koira toistaiseksi hengissä" -pollarit alkavat pikkuhiljaa käymään aivoon. Alkoholisoituneet uusavuttomat leskisheriffit eivät vaan jotenkin enää nappaa keskushenkilöinä.

No uudesta Vegas -sarjasta olen tykännyt, vaikka siinäkin on päähenkilönä leski-cowboy-veteraani-sheriffi. Veli ja poika ovat kuitenkin taustajoukoissa, ja  Michael Chiklis gangsteri-hevinä auttaa. Muutenkin sarjassa on onnistunut roolitus.

Aikanaan tykkäsinkin kovasti Chiklisin The Commish - Kuuma piiri -sarjasta, kun siinä sankarilla oli poliisityön ohella myös ihan arkielämääkin.

Tex Willerissä ei pahemmin arkielämää esitellä, paitsi ruokailua. Tuttu toiminta on kerronnan keskiössä. Siksi en enää ihan kaikkia Willereitä jaksa kahlata läpi.

Voisikin olla positiivista, jos (nyt kun Bonellikin lepää rauhassa) Tex Willeriinkin tuotaisiin monipuolisempia juonielementtejä. Arkisempiakin askareita. Esimerkiksi dekkarityylinen tarina, jossa rikoksen ratkaiseminen edellyttäisi enemmän järjen käyttöä, kuin vaan nyrkiniskuja ja ruudinpolttoa. Tex kuitenkin on myös poikkeuksellisen älykäs kaveri - on vaan päässyt pahasti tottumaan fyysiseen toimintaan.

Toimisi taatusti, tai ainakin minä pitäisin.

[Sigma]

...
Tex Willerissä ei pahemmin arkielämää esitellä, paitsi ruokailua. Tuttu toiminta on kerronnan keskiössä. Siksi en enää ihan kaikkia Willereitä jaksa kahlata läpi.

Voisikin olla positiivista, jos (nyt kun Bonellikin lepää rauhassa) Tex Willeriinkin tuotaisiin monipuolisempia juonielementtejä. Arkisempiakin askareita. Esimerkiksi dekkarityylinen tarina, jossa rikoksen ratkaiseminen edellyttäisi enemmän järjen käyttöä, kuin vaan nyrkiniskuja ja ruudinpolttoa. Tex kuitenkin on myös poikkeuksellisen älykäs kaveri - on vaan päässyt pahasti tottumaan fyysiseen toimintaan.

Toimisi taatusti, tai ainakin minä pitäisin.

Hmm, kyllä Tex on mielestäni selvää psykopaattiainesta, vaikka ns. hyvis onkin. Mutta mites olisi episodi, jossa Tex ihastuu johonkin naisopettajaan tai -lekuriin, joka suistaisi jätkää kunnolla raiteiltaan? Siihen voisi veistellä kivasti jotain äijähuumoriakin muun porukan suunnalta. Mukaan tietysti konnia, juonitteluja ja vaarallisia tilanteita. Vai kuulostaako liikaa pehmoilulta Willer-hevijuusereille?

[Janne]

Voisikin olla positiivista, jos (nyt kun Bonellikin lepää rauhassa) Tex Willeriinkin tuotaisiin monipuolisempia juonielementtejä. Arkisempiakin askareita. Esimerkiksi dekkarityylinen tarina, jossa rikoksen ratkaiseminen edellyttäisi enemmän järjen käyttöä, kuin vaan nyrkiniskuja ja ruudinpolttoa. Tex kuitenkin on myös poikkeuksellisen älykäs kaveri - on vaan päässyt pahasti tottumaan fyysiseen toimintaan.

Tämä olisi minusta kerrassaan käyttökelpoinen idea.

Ja Sigma, Tex Willer tokaisi jo 70-luvulla "Minua ei hurmata!!". Ja hyvä niin!

[Curtvile]

Minun mielestäni Tex Willer on Tex Willer lähinnä ja pitkälti sksi, että hän ei ole ahdistunut (super)sankari.

Jännää itselle lausekkeessa mikään muu ei ole kohdillaan paitsi tuo ahdistunut osuus.
Tex ei ahdistu eikä masennu mistään.
Petri Hiltusta vapaasti lainaten "tiesin jo nuorena että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon, Tex Willer tappoi ne"

Willerhän on arkkityyppinen supersankari joka tulee ja oikaisee vääryydet absoluuttisella oikeudentajullaan eikä vanhene.
Niitattuaan demonit, muukalaiset, intiianniheimot, ku klux klanilaiset, triadit, meksikon armeijan ja kierot ratsuväen joukot Tex putsaa peacemakerinsa, lataa sen uudestaan, syö pihvit ja nukkuu yönsä hyvin preerian tähtien alla, viatonna kuin vastasatanut lumi vähäliikenteisellä alueella.

[Hannu]

Hyvin sanottu, Curtvile! (en tiedä oliko tuossa ironiaa mukana; jos oli, en erottanut). Minusta näin on hyvä, enkä minä ainakaan Texeihin mitään masennuksessa ja ahdistuksessa rypemistä kaipaa; enkä mitään muutakaan (inho)realismia/naturalismia. Tex on seikkailutarinoiden "puhdasotsainen" sankari, ja olkoon sitä jatkossakin.   

[Sigma]

Tämä olisi minusta kerrassaan käyttökelpoinen idea.
...

Jaa, miten tuo kuulostaa Raymond Chandlerilta ja Sam Spadelta? 

...
Ja Sigma, Tex Willer tokaisi jo 70-luvulla "Minua ei hurmata!!". Ja hyvä niin!

Mutta jospa Tex itse hurmaantuu? Opettajatar valitseekin nuoren lakimiehen tai pormestarin (kun on useammin kotona) ja Tex saa rukkaset.

Osa 2: Tex sortuu ryyppäämään ja ajaa kaverinsa pois. Konnat riehuvat valtoimenaan, yleinen järjestys järkkyy ja Tex on rappiolla.

Osa 3: Pelastus tulee saarnamiehen ja tämän kauniin tyttären kautta. Kit leukailee, että "ei hitto, taas mennään". Tex yrittää saada otetta aseesta vapisevin käsin. Konnien juonet saavat uusia ulottuvuuksia.

Osa 4: Konnat kukistetaan fantastisessa taistelussa ja ratsuväen avulla, mutta pääjehu karkaa. Opettajatar saa lapsen, jonka isyys ei ole satavarma. Jne, jne...

Ja jos ei muuten, niin ensi vuoden aprillipilaksi. 

[Doctor Phantomizer]

Tota. Muuten ok, mutta minä vain en ymmärrä Texin suurinta ongelmaa, mikä on myös Mikki Hiiren ja monen muun ongelma:
Hän Jumalauta onnistuu kaikessa! Ja jos kyse olisikin vain siitä, että Tex on täydellinen elämässään onnistuja, mutta hänen ainoa ongelmansa on tilanteet joissa pitäisi ampua, ja hän onnistuu siinäkin. Kun minä selaan synopseja Tex tarinoista, niin ainoa mitä näen on "Onnistuu, onnistuu, onnistuu ja onnistuu!". Siis hemmetti. Jos edes kerran hän epäonnistuisi kriittisessä tilanteessa, ja siitä nousisi kauhea meteli joka kestäisi ainakin albumin verran, niin hitto soikoon, sitten saattasin uskoa että Tex Willerkin voi joutua tilanteeseen, josta hänen on mahdoton tai edes vaikea selvitä!

[Curtvile]

Hyvin sanottu, Curtvile! (en tiedä oliko tuossa ironiaa mukana; jos oli, en erottanut). .... Tex on seikkailutarinoiden "puhdasotsainen" sankari, ja olkoon sitä jatkossakin.   

ei ollut ironiaa, minusta lännensarjakuvissa on tilasa sekä puhdasotsaisille sankareille kuin niille jotka eivät ole yhtä monitaitoisia ja jotka eivät ole omien ratkaisujensa kanssa ihan sinut.

Itse luen niin sankareista, supersankareista kuin antisankareista ja konnistakin kertovia juttuja.

Tex Willeriin pätee sama kuin muihinkin sarjakuviin:hahmon rajoituksista tai etulyöntiasemista riippumatta toiset laativat näiden raamien puitteissa kerrassaan upeita tarinoita joihin palata kerta toisensa jälkeen, jotkut keskinkertaisen esityksen ja toiset eivät osaa lainkaan.

[Hannu]

Tismalleen näin! Kerrankin ollaan Curtvilen kanssa samaa mieltä 

[Sigma]

Tämä on nyt vähän offtopicia, mutta välillä kandee tuuletella aivoja ja vanhoja käsityksiä ihan kunnolla. 

Tulevan viikonlopun kunniaksi tsekatkaas Rijksmuseumin avajaismainosvideo:
http://dailypicksandflicks.com/2013/04/02/rijksmuseum-rembrandts-night-watch-in-real-life-video/.