Mutta siis te selititte ja selitätte yhä asiat minulle väärin. Teidän pitää selittää minulle ne verraten vaikka asioihin joista pidän. Kuten tuo kahvila juttu. Siten pystyn käsitellä ne päässäni lempeällä tavalla, enkä vastusta niitä heti ilman että käsittelen niitä.
..... En opi asioita, jos joku huutaa ja karjuu ja takoo sitä asiaa minun päähäni. Koska itse koen tämän opetustavan parhaaksi, opetan sillä myös lapselleni asioita, samoin kuin ystäville ja kaikille muillekin. Ehkä tämäkin on sitten koulunostalgiaa jollakin tapaa.
tässä syy miksi taas en alkanut selittää asiaa alunperinkään, mutta älä ymmärrä väärin: muut eivät selitä väärin, sinun teesisi on väärin, perustelet väärältä pohjalta.
Ennen kuin pääset siitä itse yli on aivan sama montako esimerkkiä ladotaan.
Jos luet ajatuksella JJalosen ja Mambrinon kypärin tekstit tajuat että koko nostalgiavastaisuutesi johtuu siitä ettet ole tajunnut mitä nostalgia on.
Perustelit hyvin mistä sanan merkitys on lähtöisin mutta sovinismi ja feminismi ovat muuttuneet sana alkuperäisestä merkityssisällöstä hyvin paljon.
Minä en ole kovinkaan ranskalaismielinen vaikka minuakin on sovinistiksi väitetty.
Mikä ei tarkoita etteikö jollain tasolla siinäkin varmasti perää olisi.
Nostalgia ei ole laadullinen määre.
Itsellä on nostalgisia tuntemuksia asioista joiden laadullisen kehnouden pystyn silti näkemään, se että elokuva oli minusta hyvä 8-vuotiaana ei tarkoita että se olisi yhä hyvä.
On silti täysin mahdollista että se on siltikin hyvä.
Nostalgia on vain yksi tekijä, tekijä joka ei muuta sitä onko teos hyvä vai ei.
Nostalgisen elokuvasta tekee juuri se kun muistan sen kenen kanssa sen katsoin, missä ja liittyykö kokemukseen silloin (huom! PÄÄOSIN)positiivisia tuntemuksia.
Kirja, sarjakuva, elokuva ja musiikki ovat vain ärsykkeitä jotka tuovat niistä riippumattoman kokemusreaktion.
Se ei ole nimittäin ole tätä:
Kaveri selitti tässä tänään asian tavalla jonka voin ymmärtää.
Elikkä nostalgia ei ole hyvää eikä pahaa. Vaan kaipuuta.
Jotain jota ei enää ole, tai ole saavutettavissa.
Vähän niin kuin viihtyisä kahvila, jossa keskustellaan nauttien kahvia ja tupakkaa.
Se heijastaa luonnetta, ja suhdetta tulevaisuuteen. Parempaan uskovat eivät nostalgisoi.
suhteella tulevaisuuteen ei ole tekoa asian kanssa saati "uskooko parempaan" vai ei.
Nostalgia on teokselle/asialle sen sisällöstä irrallaan oleva arvo, ei sen enempää.
